JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Mielipiteet

Yksi päätös vaikutti koko elämään – "Päätin lähteä sunnuntaina kirkkoon"

KIIA AHA

18.12.2020
Pekka Veli Pesonen

Ai­van kuin ihan äs­ket­täin oli­sin is­tu­nut murs­kaus­ko­neen hoi­ta­ja­na ja kat­sel­lut sitä ym­pä­röi­vää so­ra­kuop­paa. Sil­ti sii­tä het­kes­tä on ku­lu­nut jo puo­li vuo­si­sa­taa.

Mie­tin sii­nä is­tu­es­sa­ni kah­vi­tau­on ti­lan­net­ta, jos­sa mi­nul­le tun­te­ma­ton nuo­ri mies al­koi mui­na mie­hi­nä ker­toa jo­tain Raa­ma­tus­ta ja sii­tä mitä hän tuos­ta teks­tis­tä ajat­te­li. Hän söi sa­mal­la evään­sä ja meni sit­ten omiin teh­tä­viin­sä.

Hä­nen pois­tut­tu­aan tuli hil­jai­suus ja sen rik­koi yk­si van­hem­pi mies mu­rah­ta­en kuin it­sek­seen: ”Se on us­ko­vai­nen.” Sii­tä ei pu­hut­tu sen enem­pää. Ko­neen pääl­le pa­lat­tu­a­ni tark­kai­lin, kuin­ka ki­vet vie­räh­te­li­vät liu­ku­hih­nal­ta murs­kai­meen ja mie­tin, et­tei tämä elä­mä­ni täm­möi­se­nä ko­vin kum­mois­ta ole. Pää­tin läh­teä sun­nun­tai­na kirk­koon.

Sen ke­säi­sen päi­vän ta­pah­tu­mat piir­tyi­vät läh­te­mät­tö­mäs­ti mie­lee­ni sa­moin kuin kir­kos­sa eh­tool­li­nen, jos­sa sain us­koa syn­ti­ni an­teek­si ja koko elä­mä­ni Jee­suk­sen kä­siin. En ar­van­nut sil­loin, mi­ten pal­jon hy­vää tuo pää­tök­se­ni tu­li­si elä­mää­ni vai­kut­ta­maan. Kir­kon­me­no­jen jäl­keen ky­syin nuo­ri­so­pa­pil­tam­me Lep­pä­sen Lau­ril­ta, oli­si­ko nuo­ril­le jo­tain ta­pah­tu­mia. Sain tie­tää, et­tä seu­raa­va­na vii­kon­lop­pu­na ke­sä­te­o­lo­gi Heik­ki Rek­ki vie moot­to­ri­ve­neel­lään nuo­ret uu­teen lei­ri­kes­kuk­seen Ku­ren­nie­meen.

Sii­hen ve­nee­seen as­tu­es­sa­ni al­koi tu­tus­tu­mi­nen seu­ra­kun­nan nuo­riin. Mo­nen koh­dal­la ys­tä­vyys on säi­ly­nyt läm­pi­mä­nä kaik­ki nämä vuo­det, yh­den koh­dal­la eri­tyi­ses­ti. Hä­nes­tä tuli puo­li­so­ni muu­ta­mia vuo­sia myö­hem­min. Sil­loin sii­tä ei ol­lut mi­tään aa­vis­tus­ta­kaan. Aloim­me vain kul­kea yh­des­sä nuor­te­nil­toi­hin, kos­ka asuim­me sa­mal­la suun­nal­la. Sii­nä vain ju­tel­tiin ka­ve­rei­na. Ei sen enem­pää.

Sit­ten yh­te­nä ta­val­li­se­na il­ta­na kat­se­lin, kun hän is­tus­ke­li Kal­li­o­poh­jan lei­ri­kes­kuk­sen rap­pu­sil­la ja ihas­tuin hä­neen. Vuo­sien sin­nik­kään pii­ri­tyk­sen jäl­keen saim­me viet­tää häi­tä ko­ti­kir­kos­sam­me.

Puo­let elä­mäs­täm­me olem­me asu­neet muu­al­la, ja kun taas oli edes­sä paik­ka­kun­nan vaih­to, niin juu­ri tä­män seu­ra­kun­nan rak­kaat ih­mi­set oli­vat yk­si tär­keim­mis­tä syis­tä sii­hen, et­tä pää­tim­me pa­la­ta jo kol­man­nen ker­ran ta­kai­sin Hei­no­laan.

Näin tuo yk­si pää­tös läh­teä kirk­koon on kan­ta­nut mo­nien vai­hei­den läpi ja tuo­nut mu­ka­naan suu­ren ys­tä­vien jou­kon.

Kir­joit­ta­ja on seu­ra­kun­ta­lai­nen Hei­no­las­ta.

Lue lisää aiheesta

Päivän psalmi

Luetuimmat

Digilehti

Epaper cover

Digilehti

Epaper cover