JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Mielipiteet

”Luulin, että potilas on siirretty ylempään kerrokseen” – Uskalla puhua kuolemasta

8.1.2021
Johanna Rantanen

Sa­noil­la on iso mer­ki­tys. Sa­nat luo­vat to­del­li­suut­ta ja jos­kus on niin, et­tä em­me oi­kein us­kal­tai­si koh­da­ta tuo­ta to­del­li­suut­ta. Mitä vai­ke­am­pi ja vie­raam­pi asia on sa­nan ta­ka­na, sitä her­kem­min alam­me käyt­tää kier­toil­mai­su­ja. Pois nuk­ku­mi­nen, me­neh­ty­mi­nen, kes­kuu­des­tam­me pois­tu­mi­nen ja ylä­ker­taan siir­ty­mi­nen ovat esi­mer­kik­si ta­po­ja il­mais­ta, et­tä joku on kuol­lut.

Muis­tan, kun ker­ran sai­raa­lan osas­tol­la tie­dus­te­lin, on­ko eräs tu­tuk­si tul­lut her­ra vie­lä po­ti­laa­na. Hoi­ta­ja ker­toi, et­tei ole, on siir­ty­nyt ylä­ker­taan. Osas­to ja­kau­tuu kah­teen eri ker­rok­seen, jo­ten luu­lin, et­tä po­ti­las on siir­ret­ty ylem­pään ker­rok­seen. Mel­kein tein sin­ne jo läh­töä, kun hoi­ta­ja äk­kä­si tar­ken­taa ylös­päin osoit­ta­en: ”Ei kun hän läh­ti tuon­ne, tai­vaa­seen”.

Kuo­le­mas­ta on tul­lut vie­ras asia. Har­va on näh­nyt kuol­leen ih­mi­sen. Saat­to­hoi­toa voi saa­da myös ko­to­na ja ko­tiin voi kuol­la, mut­ta ko­vin ta­val­lis­ta se ei vie­lä ole. Kun vai­na­ja siir­re­tään Jal­ma­rin sai­raa­las­ta hau­taus­maal­le, ark­ku siir­re­tään ruu­mi­sau­toon pää­o­ven kaut­ta. Ruu­mi­sau­ton ja ar­kun nä­ke­mi­nen on mo­nel­le häm­men­tä­vä näky. Kuo­le­man to­del­li­suus tu­lee konk­reet­ti­ses­ti nä­ky­viin.

Kuo­le­mas­ta pu­hu­mi­nen ei ole it­se­tar­koi­tus. En voi omis­ta läh­tö­koh­dis­ta­ni tie­tää tai mää­ri­tel­lä sitä, mikä toi­sel­le on hyvä.

Olen koh­dan­nut po­ti­lai­ta, jot­ka ovat si­nut lä­hes­ty­vän kuo­le­man kans­sa. Heil­lä ei vält­tä­mät­tä ole tar­vet­ta pu­hua kuo­le­mas­ta, mut­ta he ha­lu­a­vat pu­hua ele­tys­tä elä­mäs­tä.

Jot­kut toi­vo­vat eh­tool­lis­ta tai ru­kous­het­keä.

Sil­loin kun pu­hu­mi­nen aut­taa jä­sen­tä­mään omaa elet­tyä elä­mää tai kuo­le­mi­seen liit­tyy pel­koa, kan­nat­taa pu­hua. Sil­loin kun pu­hu­mi­nen val­mis­taa lä­hei­siä kuo­le­maan ja sen jäl­kei­siin asi­oi­hin, kan­nat­taa pu­hua.

Kuo­le­val­la on usein huo­li lä­heis­ten sel­vi­ä­mi­ses­tä ja hän­tä saat­taa hel­pot­taa se, et­tä käy­tän­nön asi­at ovat sel­vil­lä ja mie­tit­tyi­nä. Sil­loin tar­vi­taan pu­het­ta oi­keis­ta asi­ois­ta ja oi­ke­aan ai­kaan.

Kuo­le­man edes­sä jo­kai­nen on tun­te­mat­to­man edes­sä. Kris­tit­ty ko­kee sil­lä pai­kal­la sa­mo­ja tun­tei­ta kuin hän, joka us­koo toi­sin tai ei us­ko mi­hin­kään. Us­ko Ju­ma­lan läs­nä­o­loon ja elä­män jat­ku­mi­seen tai­vaas­sa voi kui­ten­kin tuo­da loh­tua ja toi­voa. Se an­taa voi­maa elää, vaik­ka lä­hei­sen kuo­le­ma py­säyt­tää ja muut­taa elä­män.

An­na-Mai­ja Rait­ti­la ker­too kir­jas­saan Kuun­te­len kans­sa­si, Ma­ria nais­mys­tik­ko Li­sie­ux´n Te­re­san kos­ket­ta­van elä­män­ta­ri­nan. Kes­ki­a­jal­la elä­nyt Te­re­sa oli 9 vuot­ta nun­na­na Li­sie­ux`n kar­me­liit­ta­luos­ta­ris­sa Rans­kas­sa. Siel­lä hän myös kuo­li nuo­re­na nai­se­na sai­ras­tet­tu­aan va­ka­vas­ti. Sai­raus vei Te­re­san us­kon ki­pe­ään tais­te­luun, jos­sa oli vä­lil­lä vain pi­meyt­tä.

Kai­ken jäl­keen jäl­jel­le jäi toi­vo. Te­re­san aja­tus kuo­le­mas­ta on kau­nis ja loh­dul­li­nen: “Minä en kuo­le – olen me­nos­sa si­säl­le elä­mään”

Kir­joit­ta­ja on joh­ta­va sai­raa­la­pas­to­ri.

Lue lisää aiheesta

Päivän psalmi

Luetuimmat

Digilehti

Epaper cover

Digilehti

Epaper cover