JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.

Levähdä uskossa! – "Uskon ydin ei ole ihmisen omissa teoissa ja toime­li­ai­suu­dessa"

17.10.2020
Riitta Särkiö

Te­ke­mi­nen ja suo­rit­ta­mi­nen on mo­nel­le ih­mi­sel­le lä­hes elä­män­ta­pa. En­kä ole op­pi­nut tätä kir­jois­ta, vaan ihan vain it­se­ä­ni ja mui­ta seu­raa­mal­la. Pal­jon pi­täi­si saa­da ai­kai­sek­si. Ai­na on jo­tain lis­tal­la. Ja jos hom­mat ei­vät on­nis­tu, tu­lee tyh­jä tai epä­on­nis­tu­nut olo. Tun­tuu sil­tä, et­tä mi­nua mi­ta­taan te­ke­mi­sen kaut­ta.

Us­kos­ta­kin voi tul­la suo­rit­ta­mis­ta. Pi­täi­si käy­dä kir­kos­sa ja ol­la vah­va. Pi­täi­si ru­koil­la ja lu­kea Raa­mat­tua enem­män.

Nuo asi­at ovat­kin hy­viä ja hyö­dyl­li­siä. Us­ko saa ra­vin­toa Ju­ma­lan sa­nas­ta, ru­kouk­ses­ta, yh­tey­des­tä toi­siin kris­tit­tyi­hin. Sik­si näis­tä us­ko­ne­lä­män hoi­ta­mi­sen pe­rus­pi­la­reis­ta on hyvä pi­tää kiin­ni.

Mut­ta us­kon ydin ei kos­kaan ole ih­mi­sen omis­sa te­ois­sa ja toi­me­li­ai­suu­des­sa. Poh­jim­mil­taan us­ko on jo­ta­kin ai­van muu­ta.

Jee­suk­sen pa­ran­ta­ma so­kea mies an­taa meil­le tar­peel­li­sen esi­mer­kin us­kos­ta.

Kun tämä juu­ri nä­kön­sä saa­nut mies koh­taa uu­des­taan Jee­suk­sen, hän tun­nus­taa us­kon­sa. Mut­ta hän ei vah­vis­ta tuo­ta tun­nus­tus­ta suu­ril­la te­oil­la. Em­me näe suur­ta spek­taak­ke­lia.

Pa­ran­tu­nut vain lan­ke­aa maa­han Jee­suk­sen eteen. Hän ei ru­pea puu­haa­maan mi­tään, sil­lä en­sin on vain vai­vut­ta­va maa­han ja ol­ta­va sii­nä. (Joh. 9:37-38.) Tuol­la eleel­lä mies tu­lee sa­no­neek­si pal­jon: Täs­sä on aut­ta­ja­ni, jol­ta minä olen saa­nut suu­ren lah­jan! Saan le­vä­tä hä­nen edes­sään. Mi­nul­la on lupa luo­pua omas­ta yrit­tä­mi­ses­tä. Hän on teh­nyt kai­ken puo­les­ta­ni.

Toi­von, et­tä elä­män mels­keen ja epä­var­muu­den kes­kel­lä us­ko on meil­le voi­man­läh­de. Se on jo­ta­kin, jos­ta tu­lee vir­taa vä­sy­neel­le. Toi­von, et­tä us­ko oli­si le­po­paik­ka, ei stres­sin läh­de.

Jee­sus kut­suu mei­tä lä­hel­leen, ei­kä mei­dän sil­loin tar­vit­se teh­dä mi­tään. Tyh­jät kä­det tai­pu­vat par­hai­ten ru­kouk­seen. Kuor­mis­ta ir­ti pääs­tä­nyt ih­mi­nen mah­tuu ah­taas­ta­kin por­tis­ta si­sään.

Kun olem­me le­vän­neet Kris­tuk­sen ar­mon ja rak­kau­den al­la, on hel­pom­pi myös läh­teä liik­keel­le tois­ten luo. Lä­him­mäis­ten aut­ta­mi­nen ei sil­loin ole­kaan taak­ka ei­kä suo­ri­tus, vaan ar­mah­de­tun ih­mi­sen tapa ol­la ole­mas­sa.

Kir­joit­ta­ja on Lau­neen seu­ra­kun­nan kap­pa­lai­nen.

Lue lisää aiheesta