JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.

Kärrytietä pyhäkouluun – "Pyhäkoulun lopuksi saimme palaset koti­te­koista toffeeta"

28.11.2020
Laura Visapää

Mi­nun kirk­ko­tie­ni al­koi 50-lu­vun puo­li­vä­lis­sä Oke­rois­ten ylä­ky­läs­sä Hol­lo­lan ja Lah­den ra­jal­la. Olin sil­loin vii­den ikäi­nen. Kirk­ko­tie oli it­se asi­as­sa he­vos­kär­ry­jen muo­vaa­ma pol­ku kah­den pel­lon vä­lis­sä. Tuo­ta pol­kua me ky­län lap­set pie­nis­tä suu­riin kul­jim­me Tank­ka­lan mä­el­le py­hä­kou­luun.

Py­hä­kou­lua pi­ti­vät si­sa­ruk­set Mee­ri ja Ar­vo Alin. Mee­ri-tä­dik­si kut­sut­tu py­hä­kou­lu­no­pet­ta­ja hoi­ti ope­tuk­sen ja hä­nen vel­jen­sä vas­ta­si sitä, et­tä tal­vi­sin­kin Tank­ka­lan tum­mas­sa hir­si­sei­näi­ses­sä tu­vas­sa oli läm­min­tä.

Läm­mön­läh­teet oli­vat tu­van pe­räl­lä iso lei­vi­nuu­ni ja puu­hel­la. Ka­tos­sa roik­kui or­sil­la rei­kä­lei­piä. Kynt­ti­lät tu­van val­ke­al­la lii­nal­la ja avoin Raa­mat­tu nii­den vie­res­sä loi­vat lap­sel­le­kin juh­la­van py­hän tun­nun.

Mee­ri-täti ker­toi meil­le Raa­ma­tun hen­ki­löis­tä ja ta­pah­tu­mis­ta kun­kin sun­nun­tain ai­heen mu­kaan. Sei­näl­le ri­pus­tet­tu kan­gas täyt­tyi fla­nel­lo­ku­vis­ta, jot­ka elä­vöit­ti­vät ope­tus­ta. Is­tuim­me tu­van pit­kil­lä pui­sil­la pen­keil­lä hil­jaa ja kuun­te­lim­me. Lau­loim­me vir­siä, ru­koi­lim­me ja saim­me täh­tiä ja lam­pai­ta, jot­ka lii­ma­sim­me py­hä­kou­lu­tau­lui­hin. Py­hä­kou­lun lo­puk­si saim­me pa­la­set ko­ti­te­kois­ta tof­fee­ta. Sen maun muis­tan yhä.

Kä­vin py­hä­kou­lua rip­pi­kou­luun saak­ka. Rip­pi­muis­tok­si sain Mee­ri-tä­dil­tä ho­pei­sen ris­tin ja pie­nen kor­tin, jos­sa Hyvä Pai­men on lam­pait­ten kans­sa. Kor­tin ta­ka­na luki ”Ah­ke­ral­le py­hä­kou­lu­lai­sel­le Ju­ma­lan siu­naus­ta”. Sa­mal­la ta­voin hän muis­ti kaik­kia py­hä­kou­lu­lai­si­aan rip­pi­päi­vä­nä. Mee­ri toi­mi py­hä­kou­lu­no­pet­ta­ja­na 60 vuot­ta. Hä­nen vai­kuk­sen­sa ky­län lap­siin oli suu­ri. Yhä pu­heis­sa nou­see esiin Tank­ka­lan py­hä­kou­lu.

En ole opis­kel­lut te­o­lo­gi­aa, mut­ta kä­vin kym­me­nen vuot­ta py­hä­kou­lus­sa lä­hes joka sun­nun­tai. Kaik­ki se, mitä ajat­te­len kris­ti­nus­kos­ta, kir­kos­ta ja lä­him­mäi­sis­tä, on pe­räi­sin py­hä­kou­lus­ta.

Ky­lä­läis­ten kun­ni­oit­ta­ma ja ra­kas­ta­ma Mee­ri-täti oli muis­ti­ku­vie­ni mu­kaan ava­ra ja su­vait­se­vai­nen ja opet­ti vas­taa­maan pa­haan hy­väl­lä. Hän vä­lit­ti ku­van lem­pe­äs­tä Ju­ma­las­ta, joka ra­kas­taa jo­kais­ta ih­mis­tä sää­tyyn ja syn­ty­pe­rään kat­so­mat­ta ja kau­kai­sia lä­him­mäi­si­äm­me unoh­ta­mat­ta. Tank­ka­lan tu­vas­sa kai­ke­ni­käi­set ky­län lap­set mah­tui­vat sa­man pöy­dän ää­reen, niin ta­lol­li­set kuin ti­lat­to­mat, Kar­ja­lan eva­kot ja hä­mä­läi­set.

Kir­joit­ta­ja on elä­ke­läi­nen Lau­neel­ta.

Lue lisää aiheesta