Jou­lu­kuus­sa 2019 kir­joi­tin päi­vä­kir­jaa­ni, et­tä odo­tan in­nol­la vuot­ta 2020. Olin in­nois­sa­ni, kos­ka vuo­des­ta oli­si tu­los­sa mo­nel­la ta­paa juh­la­vuo­si: Isä­ni täyt­täi­si 75 vuot­ta, minä ja mie­he­ni 45 vuot­ta, meil­lä oli­si 15-vuo­tis­hää­päi­vä – ja tie­tys­ti pää­si­sim­me juh­li­maan vie­lä las­ten synt­tä­rei­tä.

Mut­ta toi­sin kävi. Täs­tä vuo­des­ta ei tul­lut juh­lien ja ys­tä­vien täyt­tä­mää vuot­ta. Täs­tä tuli ko­ro­na­vuo­si. Lau­loim­me 75-vuo­ti­aal­le isäl­le­ni pal­jon on­nea pu­he­li­mes­sa ja ti­la­sim­me ku­kat ja ka­kun yl­lä­tyk­se­nä hä­nen oven­sa taak­se. Ys­tä­viä em­me ole juu­ri näh­neet.

Voi­ko vuo­si ol­la hyvä tai jopa mah­ta­va, vaik­ka mi­kään oma toi­ve tai en­nak­ko­a­ja­tus ei to­teu­tui­si­kaan? Voi­ko vuo­si ol­la hyvä, vaik­ka täl­lä het­kel­lä tun­tui­si ihan kai­kel­ta muul­ta kuin hy­väl­tä?

Tämä vuo­si vei meil­tä mu­ka­naan huo­let­to­muu­den ja toi ti­lal­le pe­lon. Mo­nel­ta on men­nyt työ­paik­ka­kin. En­ti­ses­sä nor­maa­lie­lä­mäs­sä tun­gek­sim­me il­man huo­len­häi­vää kaup­po­jen alen­nus­myyn­neis­sä, hei­lu­tim­me kä­si­äm­me sa­maan tah­tiin tu­han­sien mui­den mu­ka­na fes­ti­vaa­leil­la ja ha­la­sim­me yli 70-vuo­ti­ai­ta su­ku­lai­si­am­me ai­na kun koh­ta­sim­me.

Nyt yri­täm­me ajoit­taa kaup­pa­reis­sut sel­lai­seen ai­kaan, et­tä siel­lä oli­si mah­dol­li­sim­man vä­hän mui­ta. Mie­tim­me, us­kal­lam­me­ko näh­dä yli 70-vuo­ti­ai­ta su­ku­lai­sia, et­tem­me vain tar­tu­ta hei­hin ko­ro­naa.

Kun tämä vuo­si al­kaa nyt ol­la mel­kein lo­pus­sa, ky­syn it­sel­tä­ni: Jäin­kö tänä vuon­na ju­miin kaik­keen sii­hen, mikä ei ole mah­dol­lis­ta vai opin­ko nä­ke­mään uu­sia mah­dol­li­suuk­sia?

Työs­sä­ni opin­to-oh­jaa­ja­na yk­si kes­kei­nen kä­si­te on mah­dol­li­suuk­sien ho­ri­sont­ti. Se tar­koit­taa sitä, mitä mah­dol­li­suuk­sia esi­mer­kik­si ysi­luok­ka­lai­nen nä­kee omas­sa elä­mäs­sään pe­rus­kou­lun jäl­keen. Nä­kee­kö hän laa­jas­ti kaik­ki eri mah­dol­li­suu­det vai ra­joit­taa­ko jo­kin sitä, mitä vaih­to­eh­to­ja hän edes nä­kee ja us­koo it­sel­lään ole­van? Jos­kus ti­lan­ne on se, et­tä nuo­ri ei näe it­sel­lään toi­voa ja tu­le­vai­suut­ta. Sil­loin mei­dän ai­kuis­ten teh­tä­vä­nä on yh­des­sä aut­taa hän­tä eteen­päin kai­kin eri kei­noin.

On­ko si­nul­la ol­lut tänä vuon­na joku, joka on ruok­ki­nut elä­mäs­sä­si tu­le­vai­suut­ta ja toi­voa? Aut­ta­nut nä­ke­mään nii­tä mah­dol­li­suuk­sia ja vaih­to­eh­to­ja, joi­ta si­nul­la edel­leen on täs­sä eri­koi­ses­sa ar­jes­sa? On­ko si­nul­la ol­lut joku, joka on aut­ta­nut jak­sa­maan päi­väs­tä seu­raa­vaan?

Ko­ro­na­ke­vää­nä sa­noin joka päi­vä it­sel­le­ni, et­tä kyl­lä me sel­vi­äm­me. Kä­vin joka päi­vä töi­den jäl­keen lä­hi­met­säs­sä ja lei­kin löy­tö­ret­kei­li­jää. Mi­hin­kö­hän tuo pol­ku vie? Kul­jin pit­kin pol­ku­ja, joi­ta en ol­lut kos­kaan ai­em­min kul­ke­nut. Tämä oli mi­nun ta­pa­ni ruok­kia va­pau­den­tun­net­ta maa­il­mas­sa, joka oli kiin­ni. Edes­sä­ni avau­tui usein mo­nia vaih­to­eh­toi­sia reit­te­jä, usei­ta mah­dol­li­suuk­sia, joi­ta ko­keil­la.

Olet­ko sinä py­säh­ty­nyt miet­ti­mään, mil­lai­nen on si­nun mah­dol­li­suuk­sien ho­ri­sont­ti­si? Mitä kaik­kia eri vaih­to­eh­to­ja ja mah­dol­li­suuk­sia si­nul­la on elä­mäs­sä­si täl­lä­kin het­kel­lä ja tu­le­vai­suu­des­sa?

Kir­joit­ta­ja on lah­te­lai­nen opin­to-oh­jaa­ja ja ai­nee­no­pet­ta­ja sekä kau­pun­gin­val­tuus­ton jä­sen.