Oli tul­la ai­ka dra­maat­ti­nen al­ku ris­tei­lyl­le, kun vii­den mais­sa uk­ko­nen jy­ri­si, vä­läyt­ti sa­la­maa ja Jy­rän­gön sil­lan ta­ka­na uh­kai­li si­ni­mus­ta tai­vas, mut­ta niin vain ran­taan ke­rään­tyi vä­keä.

Hei­no­lan seu­ra­kun­nan uu­det jä­se­net oli­vat saa­neet kut­sun, ei­kä oras­ta­va myrs­ky es­tä­nyt mat­kaan läh­töä.

Sitä mu­kaa kuin kap­pa­lai­nen Pia Sär­ke­lä löy­si kut­sut­tu­jen ni­met lis­tas­ta, m/s Py­hä­jär­vi sai kyy­tiin­sä mat­kus­ta­jat. Yli vii­si­kym­men­tä kaik­ki­aan, ai­ka hy­vin, kun kut­su­ja läh­ti pari sa­taa.

– Kuu­luu­ko? Kuu­luu­ko ää­ne­ni? Kuu­luu­ko sin­ne­kin, hu­hui­li kip­pa­ri Ris­to Tu­ru­nen, kun kaik­ki oli­vat kool­la. 17-met­ri­nen lai­va tuli vii­meis­tä paik­kaa myö­ten täy­teen.

Kirk­ko­her­ra Jan­ne Ha­tak­ka toi­vot­ti sy­dä­mel­li­ses­ti ter­ve­tul­leik­si kaik­ki ja to­te­si tyy­ty­väi­se­nä, et­tä seu­ra­kun­nal­la ovat suh­teet kun­nos­sa joka suun­taan.

– Uk­kos­rin­ta­ma jää taak­se. Niin on tämä ris­tei­ly var­mis­tet­tu, Ha­tak­ka vit­sai­li.

Kau­niim­paa sää­tä ei oli­si voi­nut toi­voa.

Seurakunnan risteilyä kipparoi Risto Turunen, joka toteutti viisi vuotta sitten haaveensa ja osti vanhan yliheittoniputtajan. Kuva: Ann Rose

Ann Rose

Heik­ki Hon­ka­nen kai­vaa lau­kus­ta hai­ta­rin. Se on tut­tu soi­tin, yli 40 tuot­ta ovat sor­met len­tä­neet näp­päi­mil­lä. Nyt on ni­vel­rik­ko teh­nyt temp­pun­sa ja jar­rut­taa, mut­ta tä­nään hai­ta­ri soi.

Kirk­ko­kuo­ro­lai­nen ja mu­sii­kin mo­ni­toi­mi­mies täyt­tää puo­len vuo­den pääs­tä 80, mut­ta sitä ei huo­maa.

– Niin kau­an kuin ter­veys an­taa myö­ten, minä soi­tan, hän sa­noo ja soit­taa.

Kirkkokuorolainen Heikki Honkanen esiintyi risteilyväelle haitarin kanssa. Kuva: Ann Rose

Ann Rose

Soit­taa Hei­no­lan sil­lat -vals­sin, Ta­pio Rau­ta­vaa­ran jen­kan Hei­li Hei­no­las­ta, Ola­vi Vir­ran sa­noit­ta­man ja sä­vel­tä­män hi­taan vals­sin Ko­ti­koi­vik­ko­tie. Ker­too, et­tä ke­sä­tau­on jäl­keen kirk­ko­kuo­ro läh­tee tu­ki­lau­la­jik­si rip­pi­kirk­koon. Juh­la­py­hi­nä­kin kuo­roa kuul­laan.

Elä­ke­läis­ten lau­lu­ryh­mä puo­les­taan har­joit­te­lee uu­sia kap­pa­lei­ta, nyt val­mis­tel­laan It­ke­vän sy­dä­men maa­ta, Slava Uk­rai­naa.

– Rak­kaut­ta rik­ki ei aseil­la saa, Hon­ka­nen lau­suu ja ker­too ol­leen­sa kan­sa­kou­lus­ta as­ti seu­ra­kun­nan toi­min­nas­sa mu­ka­na.

– Tämä vauh­ti kiih­tyy, rie­muit­see Ee­mil Yrt­ti­a­ho, kuu­si vuot­ta.

– Me lii­ku­taan to­del­la ko­vaa.

Kir­kon mus­ka­ris­sa käy­vä Ee­mil läh­tee syk­syl­lä kou­luun. Siel­lä on kuu­lem­ma 400 op­pi­las­ta.

– Tuos­sa on He­vos­saa­ri, Timo-isä sa­noo ja osoit­taa sor­mel­la.

Heinolan seurakunnan pappi Pia Särkelä ja Eemil Yrttiaho tulivat hyvin juttuun. Takana Eemilin isä Timo. Kuva: Ann Rose

Ann Rose

Min­na-äti ker­too, et­tä per­he läh­ti ris­tei­lyl­le mie­hen lä­hi­päi­vi­nä ole­van syn­ty­mä­päi­vän vuok­si. Hoi­to­a­lal­la työs­ken­nel­lyt Min­na on sai­ras­tel­lut pit­kään se­läs­sä ole­van rap­peu­man vuok­si. Nyt hän on me­nos­sa va­ro­vai­seen työ­ko­kei­luun, jos­pa hä­nen ei enää tar­vit­si­si nos­taa ja kan­na­tel­la po­ti­lai­ta. Sel­lai­nen vie pi­dem­män pääl­le oman­kin ter­vey­den.

Hän on kii­tol­li­nen sii­tä, et­tä on saa­nut di­a­ko­nil­ta ruo­ka-apua. Nyt per­heel­lä ovat asi­at hy­vin. Ty­tär So­fia Kuit­ti­nen ja puo­li­so Mii­ka ovat mo­lem­mat saa­neet ihan tuo­reel­taan kuul­la saa­neen­sa työ­pai­kan Hei­no­las­sa.

– Syk­syl­lä meil­lä on Ee­mi­lin kou­luun siu­naa­mi­nen edes­sä. Kir­kon­seu­tu-leh­des­tä seu­ra­taan, min­kä­lai­sia ta­pah­tu­mia tääl­lä Hei­no­las­sa jär­jes­te­tään, Min­na ker­too.

– Näin tuol­la kak­si ma­jak­kaa, huik­kaa Ee­mil.

– Ja ne oli au­to­maat­ti­sia. Ei ol­lut ku­kaan si­säl­lä.

Kai­ut­ti­mes­ta kuu­luu kip­pa­ri Tu­ru­sen ää­ni.

– Tuol­la lie­huu vii­ri sa­los­sa, se on Hei­no­lan pur­si­seu­ran tu­ki­koh­ta. Au­rin­ko pais­taa niin, et­tei sitä ihan näe, hän ku­vai­lee.

– Tuol­la on He­vos­saa­ri vie­lä.

– Ai tuo pie­ni? ky­syy joku.

– Niin, Tu­ru­nen sa­noo.

– Ai­ka pal­jon lok­ke­ja kum­me­lin luo­na, tuu­mii joku muu.

Lai­van ylä­kan­nel­la Mir­va Paa­na­nen ker­too muut­ta­neen­sa Hei­no­laan Lah­des­ta. Ylä­as­teel­ta läh­tien hän on ol­lut mu­ka­na kuo­rois­sa, muun mu­as­sa Vääk­syn kirk­ko­kuo­ros­sa, ja hän on lau­la­nut myös gos­pe­lia.

– Oli­han se yl­lä­tys, se kut­su. Hie­noa, et­tä seu­ra­kun­ta jär­jes­ti täl­lai­sen. Bud­je­tit ovat pie­niä, ei­kä täl­lai­sen ris­tei­lyn jär­jes­tä­mi­nen ole hal­paa lys­tiä, pe­las­tus­lai­tok­sel­la pa­lo­tar­kas­ta­ja­na toi­mi­va Paa­na­nen ker­too.

Timo-puo­li­so on saa­nut tä­nään iloi­sia uu­ti­sia. Hän on käy­nyt Tam­pe­reel­la työ­haas­tat­te­lus­sa ja sai juu­ri tie­tää saa­neen­sa bus­si­kul­jet­ta­jan pai­kan.

Pie­nen met­sä­ti­lan Paa­sos­ta os­ta­nut pa­ris­kun­ta on iloi­nen ris­tei­lys­tä, sil­lä se on oi­va mah­dol­li­suus tu­tus­tua mui­hin paik­ka­kun­nal­le muut­ta­nei­siin.

– Ys­tä­viä ja ka­ve­rei­ta ei ole kos­kaan lii­kaa.

Ah­ti Kal­lio muut­ti vii­me syk­sy­nä Hei­no­laan. Al­ku­jaan Per­tun­maal­la asu­nut mies ker­too saa­neen­sa mu­ka­van asun­non ja tut­tu seu­tu kiin­nos­ti.

– Oli­han tämä seu­ra­kun­nan kut­su ihan koh­te­li­as­ta ja ris­tei­ly on kiva, kun sat­tui hy­vät il­mat­kin. On tämä mu­ka­va ter­ve­tu­li­ais­lah­ja.

Ahti Kallio oli iloinen saatuaan kutsun risteilylle. ”Hän säät ja ilmat säätää”, Kallio siteerasi virttä 462 ja viittasi seljenneeseen säähän. Kuva: Ann Rose

Ann Rose

Kal­lio ker­too osal­lis­tu­van­sa seu­ra­kun­nan ta­pah­tu­miin sään­nöl­li­ses­ti. On mies­ten sau­nail­taa kah­den vii­kon vä­lein, on pien­tä pur­ta­vaa, mak­ka­raa, kah­via ja vä­hän lau­la­mis­ta­kin.

– Käyn syö­mäs­sä oi­keus­ta­lon lä­hel­lä seu­ra­kun­nan ti­lois­sa. Siel­tä on saa­nut hy­vin apua, jos on jo­tain tar­vin­nut.

Kat­se kä­väi­see yläil­mois­sa, jär­vi­mai­se­man tai­vas on sel­keä ja si­ni­nen.

– Tot­ta pu­hui kirk­ko­her­ra, kun uk­ko­nen läh­ti Ju­val­le päin. Esi­ru­kous­ta oli joku har­joit­ta­nut, Kal­lio nau­raa ja no­jaa Py­hä­jär­vi-aluk­sen par­taa­seen.