JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
”Kun rahaa on vähän, luovuus paranee. Niin se on firmassa ja kirkossa. Kirkko joutuu ehkä palaamaan juurilleen. Sen päätehtävä ei mielestäni ole kiinteistönhoidossa tai väestörekisterin pitämisessä. Ydintä ovat jumalanpalvelukset, yhteisöllisyys ja lapsi- ja nuorisotyö”, sanoo Topi Paananen. Kuva: Jani Mahkonen

”Kun rahaa on vähän, luovuus paranee. Niin se on firmassa ja kirkossa. Kirkko joutuu ehkä palaamaan juurilleen. Sen päätehtävä ei mielestäni ole kiinteistönhoidossa tai väestörekisterin pitämisessä. Ydintä ovat jumalanpalvelukset, yhteisöllisyys ja lapsi- ja nuorisotyö”, sanoo Topi Paananen. Kuva: Jani Mahkonen

Toimi­tus­joh­taja näyttää väriä – Topi Paananen luotsasi Peikko Groupin globaaliin menes­tyk­seen

Joh­ta­juu­teen kas­va­mi­nen si­säl­si muun mu­as­sa va­paa­eh­tois­työ­tä Lek­san Py­sä­kil­lä – ja an­nok­sen tie­tyn­lais­ta puu­päi­syyt­tä.

10.3.2020
Kaisa Hako

Topi Paa­na­sen pu­he­lin soi heti aa­mus­ta.

– Gu­ten Mor­gen! Hy­vää syn­ty­mä­päi­vää, toi­vot­ti Peik­ko Grou­pin ete­lä­sak­sa­lai­nen myy­jä yh­ti­ön­sä toi­mi­tus­joh­ta­jal­le.

Topi Paa­na­nen, haas­tat­te­lu­päi­vä­nä 49 vuot­ta, on elees­tä ai­dos­ti iloi­nen.

– Meil­lä on töis­sä 1 900 hen­ki­löä ym­pä­ri maa­il­maa, ja heis­tä kuka vain voi soit­taa To­pil­le ja toi­vot­taa hy­vää syn­ty­mä­päi­vää. Sii­nä on yk­si syy, mik­si täs­sä yri­tyk­ses­sä on pi­run hie­noa ol­la töis­sä. Vai voi­ko näin sa­noa seu­ra­kun­ta­leh­des­sä, hän sa­noo ja nau­raa.

Alus­sa oli lah­te­lais­na­vet­taan pe­rus­tet­tu yh­den hen­gen hit­saa­mo. Kun Topi Paa­na­nen syn­tyi per­heen­sä nuo­rim­pa­na lap­se­na vuon­na 1971, hä­nen isän­sä pe­rus­ta­mas­ta yri­tyk­ses­tä oli jo keh­key­ty­mäs­sä an­si­o­kas me­tal­li­a­lan toi­mi­ja, jos­sa sii­hen ai­kaan oli töis­sä vii­ti­sen­kym­men­tä ih­mis­tä.

– Oli fir­man jou­lu­juh­lia ja hiih­to­kil­pai­lu­ja, jois­ta saa­tiin lu­si­koi­ta pal­kin­nok­si, Paa­na­nen muis­te­lee Peik­ko Grou­pin pää­kont­to­ril­la Lah­des­sa.

1970-lu­vul­la Pei­kon mark­ki­nat oli­vat ko­ti­maas­sa. Oli kas­va­vaa ky­syn­tää yri­tyk­sen tuot­teil­le eli be­to­nie­le­ment­tien te­räk­si­sil­le lii­to­so­sil­le. Per­heel­lä oli mui­ta­kin yri­tyk­siä, jois­ta osa teki kaup­paa myös Neu­vos­to­lii­ton kans­sa.

Topi Paa­na­nen­kin pää­si jo na­ti­ai­se­na maa­laa­maan kel­tai­sia va­roi­tus­vii­vo­ja ko­ne­pa­jan lat­ti­aan. Ke­sä­töis­sä hän oli per­heen Paa­si­ki­vi-yri­tyk­ses­sä, joka val­mis­ti mes­sin­ki­siä kir­jai­mia hau­ta­ki­viin.

– Siel­lä sit­ten et­sin hau­ta­ki­viin tar­vit­ta­vat kir­jai­met tai po­ra­sin nii­hin rei­kiä.

Ko­to­na oli usein ruo­ka­pöy­däs­sä isä Jalo Paa­na­sen työ­vie­rai­ta, myös neu­vos­to­liit­to­lai­sia de­le­gaa­ti­oi­ta. Se oli kan­sain­vä­lis­ty­mis­tä sil­loin. Nyt se on toi­sen­lais­ta:

– Len­nän huo­men­na Ara­bie­mi­raat­tei­hin uu­den teh­taam­me ava­jai­siin.

Vaik­ka Paa­na­sen per­heen kol­me las­ta tu­li­vat yri­tyk­sen osa­o­mis­ta­jik­si jo var­hain, hei­tä ei lap­suu­des­sa trim­mat­tu mah­dol­lis­ta tu­le­vaa yri­tys­joh­ta­juut­ta var­ten. Kuo­pus­ta var­sin­kaan.

– Esi­kois­ta kai ai­na yri­te­tään vä­hän kas­vat­taa. Kuo­puk­ses­ta ei vä­li­tä ku­kaan, Paa­na­nen vit­sai­lee.

Tun­tui tur­val­li­sel­ta vart­tua Lah­des­sa, joka oli yh­tä ai­kaa pie­ni ja iso kau­pun­ki. Paa­na­sen mie­les­tä se on etu myös ny­kyi­sin, kun hän vuo­ros­taan toi­mi­tus­joh­ta­ja­na ot­taa vas­taan de­le­gaa­ti­oi­ta maa­il­mal­ta. Ku­kaan ei kum­mas­te­le sitä, et­tä glo­baa­lis­ti toi­mi­van yri­tyk­sen pää­kont­to­ri on Lah­des­sa. Paa­na­nen vie kii­na­lai­sia ja ko­re­a­lai­sia vie­rai­taan vaik­ka­pa kat­so­maan lah­te­lais­ta ko­ri­pal­loa tai syö­mään Muk­ku­lan kar­ta­noon.

– Heil­le se on so­pi­van ou­toa.

Topi Paananen oli teininä aktiivinen seurakuntanuori Joutjärven seurakunnassa. ”Oma poikanikin on tulevana kesänä rippikoulun isonen, ja olen siitä iloinen.” Kuva: Jani Mahkonen

Topi Paananen oli teininä aktiivinen seurakuntanuori Joutjärven seurakunnassa. ”Oma poikanikin on tulevana kesänä rippikoulun isonen, ja olen siitä iloinen.” Kuva: Jani Mahkonen

Lap­se­na ja nuo­re­na Paa­na­sen tem­mel­lys­kent­tää oli­vat Ki­ve­ri­ön kou­lut ja Lah­den Yh­teis­kou­lu, Ki­sa­puis­ton ten­nis­ken­tät, Lah­den Tan­hu­a­jien har­joi­tuk­set sekä Jout­jär­ven seu­ra­kun­ta, jon­ne hän ajau­tui iso­sis­kon va­na­ve­des­sä jo en­nen rip­pi­kou­lui­kää.

Paa­na­nen eh­ti ol­la seu­ra­kun­ta­nuo­ri san­gen pe­rus­teel­li­ses­ti:

– Olin rip­pi­lei­rin iso­se­na ja opet­ta­ja­na. Olin myös kirk­ko­val­tuus­tos­sa ja seu­ra­kun­ta­neu­vos­tos­sa – ki­vas­ti sii­nä op­pi de­mok­ra­ti­aa. Tämä an­toi hy­vät eväät elä­mäl­le.

Lu­ki­oi­käi­se­nä Paa­na­nen meni myös va­paa­eh­toi­sek­si eri­tyis­nuo­ri­so­työ­hön ”Lek­san pu­biin” eli nuo­ri­so­työn­te­ki­jä Leo Sa­vo­sen Py­säk­kiin, joka päi­vys­ti per­jan­tai-il­tai­sin Lah­den Hä­meen­ka­dul­la tar­jo­ten tu­kea nuo­ril­le.

– Sii­nä näki elä­mää mo­nel­ta kan­til­ta. Ei pääs­syt kup­lau­tu­maan, Paa­na­nen sa­noo. Näin jäl­ki­kä­teen hän to­te­aa edes­men­neen Leo Sa­vo­sen ol­leen yk­si niis­tä tär­keis­tä esi­ku­vis­ta, jot­ka omal­ta osal­taan aut­toi­vat kas­va­maan koh­ti vas­tuul­li­sia teh­tä­viä.

Nuo­ri mies muut­ti Hel­sin­kiin opis­ke­le­maan kaup­pa­kor­ke­a­kou­luun ja am­pai­si työ­e­lä­mään. Seu­ra­kun­ta on sen jäl­keen­kin ol­lut elä­män eri kau­si­na mu­ka­na vaih­te­le­val­la in­ten­si­tee­til­lä. Eri­tyi­ses­ti hel­sin­ki­läi­sen Ag­ri­co­lan kir­kon Tuo­mas­mes­suis­ta Paa­na­nen pi­tää. Vä­lil­lä hän oli Tuo­mas­mes­sun hal­li­tuk­ses­sa­kin.

– On ol­lut kau­sia, jol­loin olen ol­lut eh­kä lii­an­kin ak­tii­vi­nen. Te­ke­mi­nen oli ta­val­laan tär­ke­äm­pi kuin Ju­ma­la, hän muo­toi­lee.

Paa­na­nen sa­noo, et­tä lu­te­ri­lai­se­na Ju­ma­laan us­ko­va­na ih­mi­se­nä hä­nel­lä on oi­va nä­kö­kul­ma tar­kas­tel­la oman yri­tyk­sen­sä mo­ni­kult­tuu­ri­sia tart­tu­ma­pin­to­ja ja eten­kin yh­tä sen tär­keim­mis­tä eet­ti­sis­tä pe­ru­sar­vois­ta. Se on ”res­pect and trust” eli tois­ten kun­ni­oi­tus.

Pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten Peik­ko Grou­pil­la oli 150 työn­te­ki­jää, jois­ta kym­me­nen oli ul­ko­mail­la. Nyt 1 900 työn­te­ki­jäs­tä 350 on Suo­mes­sa.

– Lah­des­sa­kin meil­lä työs­ken­te­lee 15 eri kan­sal­li­suut­ta. Mei­dän on voi­ta­va ta­sa­ver­tai­ses­ti teh­dä työ­tä riip­pu­mat­ta ihon­vä­ris­tä, äi­din­kie­les­tä tai us­kon­nos­ta. Ra­sis­ti ei voi työs­ken­nel­lä meil­lä, sil­lä se myr­kyt­tää or­ga­ni­saa­ti­on, Paa­na­nen sa­noo.

– "Res­pect and trust" ei sil­ti tar­koi­ta, et­tei­kö voi­si näyt­tää vä­riä. Minä en toi­vo­ta yh­teis­työ­kump­pa­neil­lem­me "Se­a­so­nal Gree­tings" vaan "Mer­ry Christ­mas", hän huo­maut­taa.

Paa­na­nen pi­tää kirk­koa yh­teis­kun­nal­le tär­ke­ä­nä ar­vo­jen kul­ma­ki­ve­nä.

– Mi­nus­ta on har­mil­lis­ta, et­tei­vät ih­mi­set ai­na ym­mär­rä, mi­ten mo­net asi­at yh­teis­kun­nas­sam­me ovat kris­ti­nus­kon ai­kaan­saa­mia – ku­ten vaik­ka kou­lu­tus, di­a­ko­ni­an vai­ku­tus so­si­aa­li­huol­toon tai ih­mis­kä­si­tys, jos­sa kaik­ki ovat läh­tö­koh­tai­ses­ti sa­ma­nar­voi­sia.

Kai­kes­ta huo­li­mat­ta kirk­ko jou­tuu kamp­pai­le­maan jä­se­nis­tön vä­he­ne­mis­tä ja ta­lous­vai­keuk­si­a­kin vas­taan. Paa­na­sen mie­les­tä vai­keu­det voi­vat ol­la sekä sää­li et­tä siu­naus.

– Kun ra­haa on vä­hän, luo­vuus pa­ra­nee. Niin se on fir­mas­sa ja kir­kos­sa. Kirk­ko jou­tuu eh­kä pa­laa­maan juu­ril­leen. Sen pää­teh­tä­vä ei mie­les­tä­ni ole kiin­teis­tön­hoi­dos­sa tai vä­es­tö­re­kis­te­rin pi­tä­mi­ses­sä. Ydin­tä ovat ju­ma­lan­pal­ve­luk­set, yh­tei­söl­li­syys ja lap­si- ja nuo­ri­so­työ, hän sa­noo ja muis­te­lee ver­tai­lun vuok­si vaih­to-op­pi­la­sai­ko­jaan Yh­dys­val­lois­sa.

– Per­he kävi joka sun­nun­tai ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa, joka pi­det­tiin kou­lun jump­pa­sa­lis­sa. Sen jäl­keen tuo­lit siir­ret­tiin pois ja pe­lat­tiin ko­ri­pal­loa. Oli tosi hyvä hen­ki.

Lahdessa varttunut Topi Paananen on lähes koko aikuisikänsä ollut ”työlahtelainen”. ”Jossain vaiheessa saatan kyllästyä Helsingin ruuhkiin ja muuttaa taas Lahteen”, hän arvelee. Kuva: Jani Mahkonen

Lahdessa varttunut Topi Paananen on lähes koko aikuisikänsä ollut ”työlahtelainen”. ”Jossain vaiheessa saatan kyllästyä Helsingin ruuhkiin ja muuttaa taas Lahteen”, hän arvelee. Kuva: Jani Mahkonen

Paa­na­nen to­te­aa, et­tei ha­lu­ai­si työs­ken­nel­lä yri­tyk­ses­sä, jon­ka toi­min­ta ei läh­tö­koh­tai­ses­ti täh­tää hy­viin asi­oi­hin ku­ten laa­duk­kaa­seen ja tur­val­li­seen ra­ken­ta­mi­seen. Yri­tys­ten ar­vo­ja kiil­lot­ta­maan pal­ka­taan usein kon­sult­te­ja, mut­ta ar­vot to­teu­tu­vat vas­ta, kun joh­to te­kee toi­mia, jot­ka osoit­ta­vat ne to­dek­si.

– Pe­rus­teh­tä­vän­sä li­säk­si yri­tyk­set voi­vat teh­dä asi­oi­ta, jot­ka tuot­ta­vat laa­jem­paa­kin hyö­tyä yh­teis­kun­nal­le. Meil­lä se on esi­mer­kik­si tu­pa­koi­mat­to­muu­den, työ­tur­val­li­suu­sa­si­oi­den ja kier­to­ta­lou­den edis­tä­mis­tä. Olem­me en­sim­mäis­ten jou­kos­sa ke­hit­tä­neet ra­ken­nus­ten run­ko­jär­jes­tel­mää ko­ko­naan kier­rä­tys­te­räk­ses­tä, hän ker­too ja muis­tut­taa, et­tä lail­li­suus ja vas­tuul­li­suus ei­vät yri­tys­maa­il­mas­sa lä­hes­kään ai­na kul­je käsi kä­des­sä.

– Tu­pak­ka­te­ol­li­suus ja pi­ka­vip­pi­fir­mat ovat lail­li­sia, mut­ta sil­ti niin ra­joil­la kuin vain voi ol­la.

Peik­ko Group jou­tuu mo­nien mui­den yri­tys­ten ta­voin tar­kas­te­le­maan toi­min­taan­sa myös il­mas­ton­muu­tok­sen ja luon­non kes­to­ky­vyn nä­kö­kul­mas­ta. Ra­ken­nu­sa­la ei täs­sä ole vä­häi­ses­sä roo­lis­sa.

– Jos et kas­va, näi­ve­tyt. Kas­vu on kui­ten­kin asia, joka syö luon­non­va­ro­ja, ja se täy­tyi­si huo­mi­oi­da, Paa­na­nen poh­tii.

Kas­vus­ta sen ver­ran, et­tä Topi Paa­na­sen ai­ka­na Pei­kon lii­ke­vaih­to on kas­va­nut 40 mil­joo­nas­ta 230 mil­joo­naan. Yri­tys on laa­jen­tu­nut toi­mi­maan 34 maas­sa. Teh­tai­ta on yh­des­sä­tois­ta maas­sa. Yrit­tä­jä­per­heen kuo­puk­sel­la näyt­tää ole­van omi­nai­suuk­sia, jot­ka ovat tätä ede­saut­ta­neet.

– Ei se ole omi­nai­suus, se on vika. Tiet­ty puu­päi­syys, hän väit­tää.

Puu­päi­syy­del­lä hän tar­koit­taa mie­len­laa­tua, jon­ka avul­la ky­ke­nee ot­ta­maan ris­ke­jä yö­u­ni­aan me­net­tä­mät­tä.

Mitä ris­ki­not­toon tu­lee, jo vaih­to-op­pi­las­vuon­naan Ame­ri­kas­sa Paa­na­nen näki lä­hel­tä, et­tä kon­kurs­si­kaan ei vält­tä­mät­tä mer­kit­se kai­ken lop­pua.

– Per­heen isä teki kon­kurs­sin. Pak­ka­sim­me kimp­sut ja kamp­sut ja muu­tim­me toi­seen osa­val­ti­oon. Per­heen isä käyn­nis­te­li uut­ta yri­tys­tä, minä myin ta­loa per­heen äi­din kans­sa, hän muis­te­lee.

En­nen Peik­koon tu­lo­aan Paa­na­nen työs­ken­te­li muis­sa­kin yri­tyk­sis­sä ja to­te­aa sen ol­leen erit­täin ter­veel­lis­tä. Sii­nä näki mo­nen­lais­ta yri­tys­kult­tuu­ria, sai pers­pek­tii­viä.

– Per­hey­rit­tä­jyys ei si­nän­sä tee vie­lä yri­tyk­ses­tä hy­vää ei­kä huo­noa. Jo­kai­nen yri­tys on per­heen­sä nä­köi­nen. Pa­him­mil­laan per­heen­jä­se­net voi­vat ol­la idi­oot­te­ja, jot­ka kup­paa­vat osin­ko­ja ja tu­kah­dut­ta­vat ke­hi­tyk­sen. Par­haim­mil­laan per­hey­ri­tys pys­tyy te­ke­mään pää­tök­siä no­pe­as­ti ja jous­ta­vas­ti, hän ku­vai­lee.

– Per­hey­ri­tyk­set ovat usein myös hy­vin si­tou­tu­nei­ta ko­ti­paik­ka­kun­taan­sa, ja sik­si tär­kei­tä.

Op­pi­vuo­sien jäl­keen työs­ken­te­ly oman per­heen yri­tyk­ses­sä al­koi kiin­nos­taa.

– Näin, et­tä täs­sä oli hyvä ai­hio, hy­vät pe­rus­tuot­teet. Ym­mär­sin, et­tä täs­tä voi tul­la iso, mut­ta täl­lais­ta kas­vua en voi­nut ku­vi­tel­la. Tämä on tii­mi­työ­tä, ja meil­lä on hyvä po­ruk­ka.

Paa­na­sen su­vus­sa ei ole­te­ta, et­tä seu­raa­va su­ku­pol­vi il­man muu­ta jat­kaa yri­tyk­sen joh­dos­sa. Se on mah­dol­lis­ta, mi­kä­li löy­tyy ky­vy­käs ja ha­lu­kas jat­ka­ja.

– Ei tä­hän ke­tään voi pa­kot­taa. Se oli­si sama kuin et­tä et tyk­käi­si jää­kie­kos­ta, mut­ta jou­tui­sit pe­laa­maan sitä koko ikä­si. Se oli­si kur­ja elä­mä.

Paa­na­nen to­te­aa, et­tä ti­lan­teet, jot­ka eni­ten ovat kas­vat­ta­neet joh­ta­juu­teen, ovat ol­leet osin kau­hei­ta.

– Nuo­re­na klop­pi­na ke­mi­an alan yri­tyk­ses­sä jou­duin en­si töik­se­ni ir­ti­sa­no­maan ih­mi­sen. Hän oli sen ikäi­nen, et­tä tie­sin, et­tei hän luul­ta­vas­ti kos­kaan enää sai­si töi­tä. Sil­ti mi­nun oli se teh­tä­vä, hän muis­te­lee.

Paa­na­sen per­heen yri­tyk­sis­sä­kään ei ole väl­tyt­ty vai­keil­ta ajoil­ta. 1990-lu­vul­la ko­ne­pa­ja­y­ri­tyk­sen ”asi­a­kas kuo­li” eli Neu­vos­to­liit­to ha­jo­si, ja hen­ki­lö­kun­nas­ta oli ir­ti­sa­not­ta­va val­ta­o­sa. Sa­mal­la voi­mal­la lama vai­kut­ti myös Peik­koon. Paa­na­nen oli it­se vie­lä opis­ke­li­ja, mut­ta muis­taa, mi­ten stres­si vai­kut­ti koko per­hee­seen.

Myös vuo­den 2008 fi­nans­sik­rii­si joh­ti tap­pi­o­vuo­siin ja ir­ti­sa­no­mi­siin.

Juu­ri hen­ki­lös­töön liit­ty­vis­sä asi­ois­sa vas­tuu tun­tuu pai­na­vim­mal­ta. Vaik­ka työ­tä teh­dään tii­mi­nä, toi­mi­tus­joh­ta­ja kan­taa vas­tuun vii­me kä­des­sä yk­sin.

– Jos työn vas­tuu­ta koko ajan miet­ti­si, ei sen kans­sa voi­si elää. On pak­ko pi­tää tiet­ty am­ma­til­li­nen etäi­syys, Paa­na­nen sa­noo.

– Täl­lä työl­lä on mer­ki­tys. Ha­lu­an tais­tel­la tä­män po­ru­kan ja sen tu­le­vai­suu­den eteen.

Pei­kon ta­ri­na on me­nes­tys. Roo­li per­hey­ri­tyk­sen jat­ka­ja­na ei tun­nu Paa­na­ses­ta mil­lään ta­voin uh­rauk­sel­ta, mut­ta me­nes­tys on sil­ti vaa­ti­nut hin­tan­sa hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa elä­mäs­sä.

– Fak­ta on, et­tä mi­nul­la on nyt uu­si­o­per­he. En­sim­mäi­sen avi­o­lii­ton kaa­tu­mi­nen oli ai­ka­naan mi­nul­le iso ja vai­kea asia. Mie­tin, mitä oli­sin voi­nut teh­dä toi­sin. Nyt kun ai­kaa on ku­lu­nut, ym­mär­rän, et­tä kah­den uran yh­teen­so­vit­ta­mi­nen joh­ti on­gel­miin, hän sa­noo.

– Mi­nul­la on kui­ten­kin ol­lut on­ni löy­tää uu­si kump­pa­ni, ja luu­len, et­tä osaan nyt va­ra­ta pa­rem­min ai­kaa per­heel­le. Mi­nus­ta on ki­vaa, et­tä meil­lä on Ma­ri­kan kans­sa yh­teen­sä nel­jä las­ta.

Paa­na­nen ni­me­ää per­heen ja pa­ri­suh­teen elä­män­sä voi­ma­va­rak­si ja tu­ki­pi­la­rik­si.

– Kun vie lap­sia jal­ka­pal­lo­har­joi­tuk­siin tai lait­taa heil­le ruo­kaa, työ ei juu­ri pyri mie­leen.

On ol­lut kau­sia, jol­loin olen ol­lut eh­kä lii­an­kin ak­tii­vi­nen. Te­ke­mi­nen oli ta­val­laan tär­ke­äm­pi kuin Ju­ma­la.

Tie­to

Tan­hu­ku­vi­ot hal­lit­se­va yri­tys­joh­ta­ja

Topi Paa­na­nen on syn­ty­nyt vuon­na 1971 Lah­des­sa ja val­mis­tu­nut 1996 kaup­pa­tie­tei­den mais­te­rik­si. Vuon­na 2005 hän siir­tyi isän­sä Jalo Paa­na­sen pe­rus­ta­maan Peik­ko Group -per­hey­ri­tyk­seen. Topi Paa­na­sel­la ja hä­nen Ma­ri­ka-vai­mol­laan on kum­mal­la­kin kak­si las­ta edel­li­sis­tä lii­tois­ta. Per­he asuu Hel­sin­gis­sä.

Työn­sä vas­ta­pai­nok­si Paa­na­nen naut­tii kir­jal­li­suu­des­ta, kun­to­sa­lit­ree­nis­tä ja muus­ta­kin lii­kun­nas­ta, mut­ta tie­sit­kö hä­nes­tä tätä:

1 Ylä­kou­lu- ja lu­ki­oi­käi­se­nä Topi Paa­na­nen tans­si ah­ke­ras­ti Lah­den Tan­hu­a­jien ri­veis­sä. Polk­ka ja jenk­ka jäi­vät ta­ka­rai­voon niin hy­vin, et­tä on­nis­tui­si­vat mie­hel­tä edel­leen.

2 Paa­na­nen on ol­lut ”ai­nai­nen ve­nä­jän kie­len opis­ke­li­ja” jo 10 vuo­den ajan: ”Kos­kaan en opi mi­tään, mut­ta har­joit­te­len sil­ti yk­si­tyi­so­pet­ta­jan kans­sa kak­si ker­taa kuus­sa.”

3 Työ vie mies­tä ym­pä­ri maa­il­maa jopa 80 päi­vää vuo­des­sa. Peik­ko Grou­pin pie­ni Ete­lä-Af­ri­kan toi­mis­to on nii­tä har­vo­ja paik­ko­ja, jois­sa Paa­na­nen ei ole vie­lä käy­nyt, ja hän haa­vei­lee mat­kas­ta sin­ne.

4 Paa­na­nen läh­tee vä­lil­lä työ­reis­suun mat­ka­lauk­ku täyn­nä ho­pe­an­vä­ri­siä Pen­ti­kin po­ro­ja. Nii­tä hän an­taa lah­jak­si yh­teis­työ­kump­pa­neil­le.

Lue lisää aiheesta