JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Jippu työstää parhaillaan elämästään kertovaa kirjaa, joka julkaistaan vuonna 2022. Kuva: Antti-Aimo Koivisto / Lehtikuva

Jippu työstää parhaillaan elämästään kertovaa kirjaa, joka julkaistaan vuonna 2022. Kuva: Antti-Aimo Koivisto / Lehtikuva

Tähdestä tuli palvelija – evankelista Jippu menee sydän ojossa etenkin sinne, minne kukaan muu ei mene

1.9.2020
Kaisa Hako

Mo­der­ni je­sui­it­ta. Pie­tis­ti, toi­saal­ta ai­van ha­sar­di. Ju­ma­lan hul­lu.

Mu­siik­kie­van­ke­lis­ta Jip­pu so­vit­te­lee ko­keek­si yl­leen kris­til­li­siä mää­ri­tel­miä, mut­ta luo­puu pian yri­tyk­ses­tä.

Lo­ke­roin­ti tun­tuu epä­o­len­nai­sel­ta.

Olen­nais­ta on täy­del­li­nen tyh­jyys, jo­hon lau­la­ja-lau­lun­te­ki­jä, vi­ral­li­sel­ta ni­mel­tään Meri-Tuu­li Elo­rin­ne, pu­to­si seit­se­män vuot­ta sit­ten. Ta­ka­na oli mai­net­ta ja kun­ni­aa, kul­ta­le­vy­jä, Em­ma-pal­kin­to, rak­kauk­sia, ero­ja, riip­pu­vuuk­sia ja lööp­pe­jä. Näin oli jat­ku­nut 19 vuo­den iäs­tä as­ti.

Sit­ten ta­pah­tui kään­ne:

– Poh­ja­kos­ke­tus, ku­vai­lee Jip­pu vi­de­oyh­tey­den pääs­sä ko­to­naan Tu­rus­sa.

Draa­ma ja myrs­ky oli­vat ol­leet Ji­pun nor­maa­li. Luon­teen­laa­tu nyt vain oli sel­lai­nen, ja on jos­sain mää­rin yhä.

– Täl­lä ge­ne­tii­kal­la en odo­ta help­poa elä­mää. Krii­sit ja vai­keu­det tu­le­vat, kos­ka kyse on mi­nus­ta, hän sa­noo to­te­a­vaan sä­vyyn.

Pal­jon on sil­ti muut­tu­nut.

Dra­maat­ti­ses­ti tii­vis­tä­en täh­des­tä on tul­lut pal­ve­li­ja. Ihai­lun­näl­käi­ses­tä esiin­ty­jäs­tä on tul­lut evan­ke­lis­ta, joka ra­jaa jul­ki­suut­ta sen mu­kaan, pal­ve­lee­ko se kut­su­mus­ta vai ei.

– Kun vii­me vuo­si­na olen ol­lut jul­ki­suu­des­sa, en ole toi­vot­ta­vas­ti ol­lut siel­lä se­koi­le­mas­sa, hän sa­noo.

Tä­mä­kin haas­tat­te­lu on so­vit­tu sil­lä eväs­tyk­sel­lä, et­tä nyt ei ruo­di­ta pa­ri­suh­tei­ta, vaan pu­hu­taan Ju­ma­las­ta ja kut­su­muk­ses­ta.

Muu­tok­sen nol­la­pis­teek­si las­ket­ta­koon vuo­si 2013, jol­loin lan­gan­lai­hak­si kuih­tu­nut Jip­pu pää­tyi psy­koot­ti­se­na mie­li­sai­raa­laan.

– Psyy­ke ei kes­tä­nyt mo­raa­lit­to­muut­ta, jon­ka kes­kel­lä olin elä­nyt, hän ku­vai­lee.

Jip­pu oli ajau­tu­nut avi­o­liit­toon, jon­ka hän sa­noo ol­leen sai­raal­la poh­jal­la.

– Elin huu­me­maa­il­mas­sa. En it­se käyt­tä­nyt, mut­ta elin lä­hei­ses­sä suh­tees­sa maa­il­maan, jos­sa oli huu­mei­ta ja ri­kol­li­suut­ta. Olin ai­na ol­lut us­kos­sa, ja nyt ris­ti­rii­ta ym­pä­röi­vän elä­män kans­sa oli tul­lut lii­an suu­rek­si.

Hen­gel­li­set oi­val­luk­set tai kään­ne­koh­dat tun­tu­vat liit­ty­vän usein ti­lan­tei­siin, jois­sa ih­mi­nen on jou­tu­nut tyh­jän pääl­le ja en­ti­nen elä­män­muo­to käy­nyt mah­dot­to­mak­si.

– Maa­il­ma tu­kee mi­nä­kes­kei­syyt­tä, jos­sa sel­viy­dy­tään omin voi­min. Kun sit­ten pu­to­aa ah­din­koon ja pi­mey­teen, jää enää vä­hän sa­not­ta­vaa. Sii­nä tyh­jyy­des­sä ja hil­jai­suu­des­sa Kris­tus saa ti­laa, Jip­pu ana­ly­soi.

Ei niin, et­tei­kö Ji­pul­la oli­si jo en­nen tätä ol­lut ym­mär­rys kris­til­li­syy­des­tä.

– Minä olen kir­kon kas­vat­ti, hän sa­noo.

Suku on sa­ke­a­naan pap­pe­ja ja evan­ke­lis­to­ja.

– Isän isä Nii­lo Elo­rin­ne on ol­lut Kan­san Raa­mat­tu­seu­ran evan­ke­lis­ta. Äi­din isä oli Hei­no­lan maa­lais­kun­nan ro­vas­ti On­ni Ee­ri­käi­nen. Olen vart­tu­nut va­kau­muk­sel­li­ses­sa vii­des­läi­ses­sä ko­dis­sa. Van­hem­pa­ni ovat kier­tä­neet evan­ke­lis­toi­na jo en­nen syn­ty­mää­ni, Jip­pu lu­et­te­lee.

– Olen siis evan­ke­lis­ta kol­man­nes­sa pol­ves­sa.

Evan­ke­lis­ta­per­hees­sä vart­tu­mi­nen ei suo­jaa kär­si­myk­sel­tä, se kävi sel­väk­si jo var­hain. Jip­pu oli kuu­si­vuo­ti­as, kun per­hei­dyl­li mu­re­ni. Van­hem­mil­le tuli ero, ja sen myö­tä hei­dän kut­su­muk­sen­sa kaa­tui, sil­lä eron­nei­den ei tuo­hon ai­kaan kat­sot­tu voi­van jat­kaa evan­ke­lis­toi­na. Äi­ti pe­rus­ti uu­si­o­per­heen, ja isä­puo­li osoit­tau­tui al­ko­ho­lis­tik­si. Jip­pu pää­tyi 12-vuo­ti­aa­na si­jais­per­hee­seen.

Krii­siy­ty­nees­sä lap­suu­des­sa van­hem­pien hen­gel­li­syys oli nii­tä asi­oi­ta, jot­ka kan­toi­vat.

– Van­hem­pie­ni us­ko oli ar­mol­lis­ta, sil­lä he oli­vat it­se­kin mo­kan­neet niin mo­nel­la ta­sol­la. Jos heis­sä nuo­rem­pi­na oli ol­lut te­ko­py­hyyt­tä, se oli ka­ris­sut. Mi­nul­la oli kak­si epä­on­nis­ta, mut­ta ar­mol­lis­ta ja su­vait­se­vaa van­hem­paa. Jos ko­to­na oli­si ope­tet­tu us­koa jo­ten­kin toi­sin, en oli­si sel­viy­ty­nyt, Jip­pu miet­tii.

– Olen näyt­täy­ty­nyt heil­le ai­ka se­ka­vas­sa­kin kun­nos­sa, raa­han­nut il­lal­li­sel­le kai­ken maa­il­man uk­ko­ja. Van­hem­mat ei­vät sa­no­neet mi­tään, mut­ta elä­män­vai­hee­ni huu­mei­den ja ri­kol­li­suu­den lie­peil­lä on täy­ty­nyt ol­la heil­le hir­ve­ää ai­kaa, sa­noo Jip­pu ja huo­kaa sy­vään.

– Huh­hui­jaa.

Jip­pu mää­rit­te­lee ol­leen­sa tai­vaan kan­sa­lai­nen, joka ele­li omien la­kien­sa mu­kaan.

– Se oli he­del­mä­tön­tä us­koa. Se ei ol­lut sel­lais­ta ruis­lei­päk­ris­til­li­syyt­tä, jos­sa ih­mi­nen kas­vaa, hän ku­vai­lee.

Poh­ja­kos­ke­tuk­sen jäl­keis­tä ai­kaa hän ku­vaa pa­laa­mi­sek­si ”lap­suu­den kas­teen ar­mon yti­meen”.

Jip­pu­mai­seen tyy­liin hän toki teki sen aluk­si sata la­sis­sa, he­rä­tysk­ris­til­li­syy­des­tä tu­tut ve­ri­set kie­li­ku­vat rois­ku­en.

– Us­kon­va­lin­ta­ni oli niin hem­me­tin ra­di­kaa­li, et­tä se vil­li set­ti var­maan säi­käyt­ti ih­mi­siä. Ins­tag­ram-seu­raa­jis­sa­ni kävi kato, kun pos­ta­sin ve­riyl­kä-ka­rit­sa-jut­tu­ja. Muis­tan, kuin­ka kam­paa­ja­ni ky­syi va­ro­vas­ti, et­tä mikä tämä ve­ri­jut­tu oi­kein on. Et­tä ke­nen veri vuo­taa?

Al­ku­hih­hu­li­vai­heen ylä­kii­toa kes­ti pari vuot­ta.

– Mei­nin­ki oli, et­tä tuli on ir­ti ja puh­toi­se­na täs­sä men­nään, sit­ten seu­ra­si ko­lah­dus maan pin­nal­le ja rau­hoit­tu­mi­nen. Et­tä jos sit­ten­kin vä­hän ma­ta­lam­mal­la pro­fii­lil­la, Jip­pu nau­raa.

En­ti­sen elä­män­pii­rin tut­ta­vat kiel­tä­mät­tä häm­mäs­te­li­vät uut­ta kään­net­tä.

– Toi­saal­ta moni oli puo­les­ta­ni on­nel­li­nen sii­tä, et­tä löy­sin edes jon­kin­lai­sen rau­han.

Jip­pu to­te­aa, et­tä oli­si val­heel­lis­ta väit­tää, et­tä us­ko te­kee elä­mäs­tä su­ju­vaa ja pois­taa haa­voit­tu­nei­suu­den kuin na­pis­ta pai­na­en.

Ad­dik­tio eri muo­dois­saan on ol­lut hä­nel­le eri vai­heis­sa ”kuin Paa­va­lil­le pis­tin li­has­sa”. Sai­rau­den vii­mei­sin muo­to oli va­ka­vak­si muut­tu­nut so­ke­ri­riip­pu­vuus.

– Sii­tä al­koi tul­la mi­nul­le pa­ko­kei­no tun­teis­ta. Ter­veys oli vaa­ka­lau­dal­la, kun yli­pai­no nou­si hur­jiin lu­ke­miin, hän ku­vai­lee.

Jip­pu pi­tää ru­kous­vas­tauk­se­na sitä, et­tä ke­vääl­lä tuli pyyn­tö läh­teä mu­kaan Olet mitä syöt -oh­jel­maan.

Odot­ta­mat­to­man mah­dol­li­suu­den myö­tä Jip­pu ker­too ol­leen­sa ”rait­tii­na so­ke­ris­ta” täs­mäl­leen 12.6. al­ka­en. Hä­nen koh­dal­laan kyse on kui­ten­kin sy­vem­mäs­tä muu­tok­ses­ta kuin vain ruo­ka­va­li­os­ta tai lii­kun­nan li­sää­mi­ses­tä.

– Kal­tai­sel­le­ni ad­dik­toi­tu­val­le hen­ki­löl­le tämä on ol­lut hen­gel­li­nen pro­ses­si. Olen täl­lä het­kel­lä myös pit­käs­sä psy­ko­te­ra­pi­as­sa, ja vää­ris­ty­nyt mi­nä­ku­va­ni on vä­hi­tel­len al­ka­nut pa­ran­tua, Jip­pu sa­noo.

– Läh­tö­koh­tai­ses­ti olen ol­lut sa­na­val­mis, voi­ma­kas, pe­lo­ton ja it­se­var­ma­kin, mut­ta al­ko­ho­lis­ti­ko­dis­sa kas­va­mi­nen ruok­kii hy­lä­tyk­si tu­le­mi­sen ja rak­kau­det­to­muu­den ko­ke­mus­ta.

Myös elä­mä huu­me­pii­reis­sä rik­koo.

Ji­pun mu­kaan us­kon suo­ma ra­kas­te­tuk­si tu­le­mi­sen ko­ke­mus vai­kut­taa niin, et­tä ih­mi­nen us­kal­taa koh­da­ta tun­tei­taan.

– On raa­dol­lis­ta, kun ta­ju­aa ole­van­sa syn­ti­nen, ei­kä sil­ti pys­ty te­ke­mään oi­kein. Li­hal­li­suus ja it­sek­kyys ovat rie­sa­na­ni, mut­ta us­kon idea on sii­nä, et­tä se tar­jo­aa vai­keuk­sien kes­kel­le toi­voa. Opin uu­sia toi­min­ta­mal­le­ja, mut­ta se vaa­tii pal­jon tois­to­ja ja ru­kous­ta, hän sa­noo.

Suh­de Ju­ma­laan näyt­täy­tyy psy­ko­fyy­sis­hen­gel­li­se­nä ko­ko­nai­suu­te­na.

Lut­her on hie­nos­ti ki­teyt­tä­nyt aja­tuk­sen, et­tä on juur­rut­ta­va Kris­tuk­sen sa­naan ja ko­ke­muk­seen, ne ovat yh­tä.

Jipun asenne esiintymistä kohtaan on muuttunut viihdetaiteilija-ajoista. ”Aiemmin se oli ihailun hakemista. Nykyisin punnitsen, palveleeko se evankeliumin työtä.” Kuva Heinolan seurakunnan naisten aamukahveilta lokakuussa 2016. Kuva: Mirja Hussain / ESS

Jipun asenne esiintymistä kohtaan on muuttunut viihdetaiteilija-ajoista. ”Aiemmin se oli ihailun hakemista. Nykyisin punnitsen, palveleeko se evankeliumin työtä.” Kuva Heinolan seurakunnan naisten aamukahveilta lokakuussa 2016. Kuva: Mirja Hussain / ESS

Toi­vut­tu­aan ro­mah­duk­ses­ta Ji­pul­la oli ai­ko­mus jat­kaa pop­lau­la­jan uraan­sa en­ti­seen mal­liin. Teh­tiin jou­lu­le­vy, val­mis­tel­tiin uut­ta al­bu­mia. Jos­ta­kin syys­tä kes­ken pro­ses­sin al­koi tun­tua pa­hal­ta, ja Jip­pu il­moit­ti tin­ki­mät­tö­mään tyy­liin­sä, et­tei pys­ty enää lau­la­maan tätä mu­siik­kia, vaan ha­lu­aa lau­laa Jee­suk­ses­ta.

– Luul­ta­vas­ti Jee­sus ei oli­si vaa­ti­nut mi­nul­ta niin ra­di­kaa­lia luo­pu­mis­ta kuin mitä it­se vaa­din. Luu­len et­tä asia meni kui­ten­kin juu­ri niin kuin pi­ti­kin, sil­lä viih­de­maa­il­maan liit­tyy pal­jon sai­ras­ta. Jul­ki­suus on vaa­ral­li­nen asia, hän li­sää.

Oli otet­ta­va as­kel, jota Jip­pu ku­vaa ter­mil­lä ”tyh­jäk­si as­ti­ak­si suos­tu­mi­nen”.

Ny­kyi­sen puo­li­son­sa Sami Elo­rin­teen tu­el­la Jip­pu teki aloit­teen seu­ra­kun­tien suun­taan.

– Lä­he­tin seu­ra­kun­tiin var­maan sa­to­ja kir­jei­tä, jois­sa ker­roin ta­ri­na­ni. Yl­lä­tyk­sek­se­ni kym­me­net seu­ra­kun­nat vas­ta­si­vat. Kier­sim­me mie­he­ni kans­sa ti­lai­suuk­sis­sa, kir­kot oli­vat täyn­nä. Se oli ab­sur­dia, hän ku­vai­lee.

Vuon­na 2015 Tu­run Mi­ka­e­lin­seu­ra­kun­nan kirk­ko­her­ra Jou­ni Le­hi­koi­nen eh­dot­ti Ji­pul­le mu­siik­kie­van­ke­lis­tak­si ryh­ty­mis­tä, ja hä­net siu­nat­tiin työ­hön.

Muu­sik­kou­teen on löy­ty­nyt ta­sa­pai­no. Re­per­tu­aa­ris­ta löy­tyy muun mu­as­sa omaa ai­em­paa tuo­tan­toa sekä van­ho­ja hen­gel­li­siä klas­si­koi­ta. Uu­sia lau­lu­ja Jip­pu te­kee sitä mu­kaa, kun sa­not­ta­vaa il­me­nee.

– Olen myös kout­san­nut pai­kal­lis­seu­ra­kun­ta­ni nuo­ria mu­sii­kin te­ke­mi­ses­sä.

Mut­ta mitä evan­ke­lis­tan työ oi­kein on?

Jip­pu sa­noo jos­kus it­se­kin ih­me­tel­leen­sä am­mat­ti-iden­ti­teet­ti­ään:

– Et­tä olen­ko mä saar­naa­ja vai ju­lis­ta­ja vai siu­naa­ja, kun pe­li­kent­tää­ni ovat niin jää­hal­lit kuin tup­pu­ky­lät­kin. Sit­ten ym­mär­sin, et­tä evan­ke­lis­ta me­nee kaik­ki­al­le. Eten­kin sin­ne, min­ne ku­kaan muu ei mene. Pas­to­rei­ta voi­vat si­toa tie­tyt puit­teet, mut­ta evan­ke­lis­ta on va­paa.

Jip­pu to­te­aa, et­tei evan­ke­lis­tan hyö­dy­tä ol­la huo­lis­saan mai­neen­sa me­ne­tyk­ses­tä. Et­tä mitä kirk­ko­hal­li­tus sa­noo, jos hän kä­ve­lee thai­hie­ro­mon oves­ta si­sään.

– Jee­sus oli sel­lai­nen, jota näh­tiin hy­vin­kin eri­koi­sis­sa po­ru­kois­sa. Pois­sul­ke­va kris­til­li­syys ei käy evan­ke­lis­tal­le. Mi­nä­kin olin juu­ri Ruo­ve­del­lä yh­des­sä rä­kä­läs­sä. Lau­loin van­ho­ja lau­lu­ja­ni ja gos­pe­lia, ih­mi­set oli­vat pers­kän­nis­sä. Näis­sä ti­lan­teis­sa voi syn­tyä us­ko­mat­to­man kos­ket­ta­via koh­taa­mi­sia, hän to­te­aa.

Evan­ke­lis­ta ei ju­lis­ta Raa­mat­tu ojos­sa tuo­mi­o­ta.

– Pi­mey­des­sä ei ole pa­ran­nus­saar­no­jen paik­ka. Ih­mi­set tie­tä­vät it­se­kin, jos asi­at ovat päin hel­vet­tiä. Evan­ke­lis­ta tu­lee sy­dän ojos­sa val­mii­na koh­taa­maan syn­tiä, ki­pua ja kär­si­mys­tä. Ei ole olen­nais­ta, kään­tyy­kö joku. Mi­nun täy­tyy ky­e­tä las­ke­maan mie­li­pi­tee­ni ja opil­li­set ky­sy­myk­se­ni ja hy­väk­sy­mään ih­mi­nen. Enem­män­kin kuun­nel­la kuin pu­hua. Luo­da il­ma­pii­ri, jos­sa Jee­suk­sen rak­kaus vai­kut­taa sy­dä­men asen­tei­siin. Minä vien lah­ja­pa­ke­tin, ja joku joko avaa sen tai lait­taa syr­jään.

Oma his­to­ria on osoit­tau­tu­nut työs­sä hyö­dyl­li­sek­si, ku­ten myös se, et­tei Jip­pu kau­nis­te­le omaa raa­dol­li­suut­taan tai syn­ti­syyt­tään.

– Olen koh­taa­mie­ni ih­mis­ten kans­sa sa­mal­la vii­val­la, hän sa­noo.

Hä­nen mie­les­tään ei voi kui­ten­kaan suo­raan ve­tää joh­to­pää­tök­siä, et­tä kaik­ki omat re­pa­lei­set ko­ke­muk­set kään­tyi­si­vät voi­ma­va­rak­si. Ne ovat jät­tä­neet jäl­ken­sä, erään­lai­sen vä­sy­myk­sen.

– Sie­lu on al­tis­tu­nut kär­si­myk­sel­le vä­hän sa­maan ta­paan kuin keho al­tis­tui­si ho­meel­le.

Jip­pu to­te­aa ha­lu­a­van­sa ol­la toi­von tuo­ja. Sii­hen pa­la­pe­liin ei hä­nen mie­les­tään is­tu voi­vot­te­lu kir­kon mah­dol­li­ses­ta krii­sis­tä. Kirk­ko muo­dos­tuu ih­mi­sis­tä, jot­ka kaik­ki ovat ta­val­la tai toi­sel­la epä­täy­del­li­siä. Näil­lä pa­li­koil­la ei voi ko­vin si­le­ää me­noa odot­taa­kaan.

– Kirk­ko­han on ol­lut val­ta­vien muu­tos­ten kou­ris­sa Lut­he­rin ajois­ta saak­ka. Niin kau­an kuin meil­lä on yh­tei­nen eh­tool­lis­pöy­tä, meil­lä ei ole mi­tään hä­tää, Jip­pu sa­noo ja te­kee eh­do­tuk­sen:

– Me voi­sim­me lo­pet­taa pel­kää­mi­sen. Jos meil­lä on vain pie­ni mu­ru­kah­vi-Jee­sus tai po­vi­tas­ku-Jee­sus, kaik­ki on pe­lot­ta­vaa. Mut­ta mun Jee­sus on suu­ri.

Olet mitä syöt -sar­ja MTV3-ka­na­val­la al­ka­en 3.9. klo 20.

Ener­gi­aa nyrk­kei­ly­sä­kis­tä ja ma­fi­a­sar­jois­ta

Jip­pu eli Meri-Tuu­li Elo­rin­ne syn­tyi vuon­na 1985 Hel­sin­gis­sä. Vuon­na 2005 suu­ren ylei­sön tie­toi­suu­teen nous­sut lau­la­ja-lau­lun­te­ki­jä asuu ny­kyi­sin per­hei­neen Tu­rus­sa ja työs­ken­te­lee Tu­run Mi­ka­e­lin­seu­ra­kun­nan mu­siik­kie­van­ke­lis­ta­na. Hä­nen puo­li­son­sa Sami Elo­rin­ne työs­ken­te­lee sa­man seu­ra­kun­nan päih­de­työn­te­ki­jä­nä. Per­hee­seen kuu­lu­vat myös esi­kou­lui­käi­nen Ro­meo sekä Sa­min 17-vuo­ti­as poi­ka Joo­na.

Mu­si­kaa­li­ses­sa per­hees­sä vart­tu­nut Jip­pu on tul­lut tun­ne­tuk­si lu­kui­sis­ta lis­ta­hi­teis­tään ja kul­taa myy­neis­tä al­bu­meis­taan sekä osal­lis­tu­nut Tans­sii täh­tien kans­sa -kil­pai­luun, mut­ta tie­sit­kö hä­nes­tä tätä:

1 Jip­pu on lap­suu­des­ta as­ti pu­res­kel­lut kyn­si­ään. Tä­hän pint­ty­nee­seen ta­paan ei­vät kuu­lem­ma te­hoa mit­kään kons­tit.

2 Ji­pul­le mie­lui­sa har­ras­tus on nyrk­kei­ly­sä­kin hak­kaa­mi­nen punt­ti­sa­lil­la.

3 Jip­pu ra­kas­taa ma­fi­a­sar­jo­jen kat­se­le­mis­ta. Vii­me ai­ko­jen suo­sik­ki on Ita­li­an ma­fi­as­ta ker­to­va Co­mor­ra.

4 Ji­pun pian kuu­si­vuo­ti­as Ro­meo-poi­ka fa­nit­taa suu­res­ti hard­rock-bän­de­jä. Mu­siik­ki­vi­de­ot pau­haa­vat ko­to­na ti­he­ään, jo­ten myös äi­ti on jou­tu­nut pe­reh­ty­mään gen­reen, ha­lu­si­pa tai ei.

Lue lisää aiheesta