Osal­li­suus on tä­män päi­vän avain­sa­na.

Sitä se on myös Har­to­las­sa, pis­kui­ses­sa 2500 asuk­kaan itä­hä­mä­läi­ses­sä kun­nas­sa. Osal­li­suu­den vah­vis­ta­mi­seen py­ri­tään har­ti­a­voi­min Tai­ni­on­vir­ran seu­ra­kun­nas­sa, jon­ka toi­min­ta-alu­et­ta ovat Har­to­lan ja Sys­män kun­nat.

28. huh­ti­kuu­ta Har­to­lan ko­me­as­sa gra­niit­ti­kir­kos­sa jär­jes­tet­tiin jär­jes­tyk­ses­sään toi­nen mat­ka­mes­su, joka oli te­ki­jöi­den­sä nä­köi­nen. Kym­me­nen hen­gen lau­lu­ryh­mä lau­loi sven­gaa­via lau­lu­ja rip­pi­kou­luis­ta tu­tus­ta Vii­si­kie­li­nen-lau­lu­kir­jas­ta. Sä­es­tys hoi­tui flyy­ge­lil­lä ja hui­lul­la, urut sai­vat täl­lä ker­taa le­vä­tä.

Oh­jak­set oli­vat va­paa­eh­toi­sil­la. He toi­vot­ti­vat ovel­la ter­ve­tul­leek­si, muo­dos­ti­vat lau­lu- ja soi­tin­ryh­män, lu­ki­vat raa­ma­tun­teks­tit ja esi­ru­kouk­set sekä tar­jo­si­vat päät­teek­si il­ta­teen.

Kirk­ko­her­ra Je­re­mi­as San­ka­ri­kin oli mu­ka­na, lä­hin­nä aset­ta­mas­sa ja ja­ka­mas­sa eh­tool­li­sen sekä lo­puk­si siu­naa­mas­sa kirk­ko­kan­san. No, pie­nes­sä seu­ra­kun­nas­sa kun ol­laan, kirk­ko­her­ra hoi­ti myös strii­maus­lait­teis­toa.

Kirkkoherra Jeremias Sankari antaa mielellään tilaa seurakuntalaisille. Pienessä seurakunnassa kun ollaan, kirkkoherra hoiti kuitenkin striimauslaitteistoa. Kuva: Markus Luukkonen

Markus Luukkonen

Osal­li­suut­ta ja yh­des­sä te­ke­mis­tä py­ri­tään Har­to­las­sa vah­vis­ta­maan di­a­ko­nis­sa Kir­si Män­nis­tön ke­hit­te­le­mäl­lä Mei­jän kirk­ko -mal­lil­la.

– Aja­tuk­se­na on, et­tä kuka ta­han­sa voi toi­mia meil­lä eri­lai­sis­sa teh­tä­vis­sä. Ih­mi­set, jot­ka toi­vot­ta­vat ovel­la ter­ve­tul­leik­si, ovat yh­tä tär­kei­tä kuin eh­tool­li­sa­vus­ta­jat. Jot­kut ha­lu­a­vat toi­mia hen­gel­li­sis­sä teh­tä­vis­sä, mut­ta meil­lä on myös ma­ta­lan kyn­nyk­sen teh­tä­viä. Kaik­ki ovat ter­ve­tul­lei­ta.

Pie­nen kun­nan di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jä­nä Män­nis­tö nä­kee pal­jon elä­män nur­jaa puo­laa, ku­ten työt­tö­myyt­tä, osat­to­muut­ta ja mer­ki­tyk­set­tö­myyt­tä.

– Ko­vin pal­jon tääl­lä on yk­si­näi­siä ih­mi­siä. Se kos­kee mo­nia ih­mi­siä eri­lai­sis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa. Toki tar­vi­taan hen­ki­lö­koh­tai­sia kes­kus­te­lui­ta, jot­ta ih­mi­set voi­vat ja­kaa toi­sil­leen asi­oi­ta. Näen kui­ten­kin yh­tei­söl­li­syy­den ja osal­li­suu­den tär­ke­ä­nä asi­a­na. Meil­lä on pal­jon opit­ta­vaa toi­sil­tam­me. Sil­lä, et­tä ko­kee ole­van­sa mer­ki­tyk­sel­li­nen, on val­ta­va vai­ku­tus hy­vin­voin­nil­le.

Män­nis­tön mu­kaan kir­kon toi­min­nan pi­tää muo­vau­tua eri­lai­siin tar­pei­siin – et­tä oli­si vaih­te­le­vaa toi­min­taa eri­lai­sil­le ih­mi­sil­le.

– Ih­mi­sil­lä on hy­vin eri­lai­sia tar­pei­ta, myös hen­gel­li­siä tar­pei­ta. Joil­la­kin ne ovat hy­vin pie­nes­sä mit­ta­kaa­vas­sa, mut­ta se ei tee niis­tä yh­tään vä­hem­pi­ar­voi­sem­pia.

Helmi Seppälä pitää tärkeänä, että kirkko tekee työtä myös nuorten parissa. "On surullista, että monien nuorien kynnys tulla kirkkoon on kasvanut. Ennakko-oletukset ovat vahvoja." Kuva: Markus Luukkonen

Markus Luukkonen

Eräs va­paa­eh­toi­sis­ta on har­to­la­lai­nen lu­ki­o­lai­nen Hel­mi Sep­pä­lä. Hän asuu Vuo­ren­ky­läs­sä, noin 25 ki­lo­met­riä Har­to­lan taa­ja­mas­ta. Sep­pä­lä ker­too tul­leen­sa mat­ka­mes­sun lau­lu­ryh­mään "puo­len vuo­ro­kau­den va­roi­tu­sa­jal­la."

– Oli iha­na tul­la mu­kaan. Tääl­lä on niin läm­min­hen­ki­nen tun­nel­ma.

Sep­pä­lä soit­taa it­se viu­lua ja on lau­la­nut sa­mas­sa lau­lu­ryh­mäs­sä ai­em­min­kin. Hän ke­huu Tai­ni­on­vir­ran seu­ra­kun­nan va­paa­eh­tois­toi­min­taa.

– Ihan to­del­la hy­vin on va­paa­eh­toi­sia toi­min­nas­sa. Koen, et­tä kaik­ki ovat ter­ve­tul­lei­ta mu­kaan ide­oi­maan. Olen myös osa­na mes­su­ryh­mää.

Mes­su­ryh­mis­sä va­paa­eh­toi­set suun­nit­te­le­vat sun­nun­tain aa­mu­mes­su­jen si­säl­tö­jä. Teh­tä­vät voi­vat si­säl­tää kaik­kea mah­dol­lis­ta, jopa saar­nan. Pe­rin­tei­nen mo­no­lo­gi on mah­dol­lis­ta kor­va­ta esi­mer­kik­si näy­tel­mäl­lä tai kes­kus­te­lul­la.

Sep­pä­lä pi­tää tär­ke­ä­nä, et­tä kirk­ko te­kee työ­tä myös nuor­ten pa­ris­sa, vaik­ka nuor­ten ta­voit­ta­mi­nen voi ol­la tänä päi­vä­nä haas­teel­lis­ta.

– On su­rul­lis­ta, et­tä mo­nien nuo­rien kyn­nys tul­la kirk­koon on kas­va­nut. Mie­li­ku­vat ovat mo­nes­ti tur­han kor­ke­a­len­toi­sia suh­tees­sa us­kon yti­meen. En­nak­ko-ole­tuk­set ovat niin vah­vo­ja, et­tei edes läh­de­tä kat­so­maan.

Mat­ka­mes­su on erään­lai­nen ke­vyt­ver­sio sun­nun­tai­aa­mun mes­sus­ta. Mu­sii­kis­ta vas­ta­si Ul­la Miet­ti­nen.

– Olen en­ti­nen pit­kä­ai­kai­nen Har­to­lan kant­to­ri. Teen tääl­lä yhä va­paa­eh­tois­työ­tä. Ryh­dyin vuo­si sit­ten miet­ti­mään il­ta­mes­sun ke­hit­tä­mis­tä, kun sitä on tääl­lä toi­vot­tu, Miet­ti­nen ker­too.

Miet­ti­sen mu­kaan osal­lis­ta­val­le pal­ve­lu­mal­lil­le on Har­to­las­sa tar­vet­ta.

– Eräs tär­keim­mis­tä asi­ois­ta on seu­ra­kun­ta­lais­ten ak­ti­voi­mi­nen. Työn­te­ki­jät ovat kuor­mit­tu­nei­ta, jo­ten pi­tää löy­tää yh­tei­söl­li­syys ja yh­des­sä te­ke­mi­sen mal­li. Tääl­lä on hy­vin­kin pal­jon ak­tii­vi­sia seu­ra­kun­ta­lai­sia. Toki, kun ih­mi­set ikään­ty­vät ja väki vä­he­nee, se on en­tis­tä haas­teel­li­sem­paa.

Miet­ti­sen mu­kaan hen­ki­lö­koh­tais­ten kon­tak­tien mer­ki­tys on suu­ri.

– Työ vaa­tii ak­tii­vi­suut­ta. Ei rii­tä et­tä lai­te­taan leh­teen, mitä ta­pah­tuu, vaan pi­tää kut­sua hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti mu­kaan. Si­tou­tu­mi­nen voi muu­ten jää­dä hei­ve­röi­sek­si.

Di­a­ko­nis­sa Kir­si Män­nis­tön mu­kaan eri­tyi­nen koh­de­ryh­mä ovat lap­set ja lap­si­per­heet. Tai­ni­on­vir­ral­la on ko­keil­tu esi­mer­kik­si kirk­ko­suun­nis­tus­ta, kirk­ko­ker­ho­ja ja Yö kir­kos­sa -ta­pah­tu­mia.

– Kun teh­dään kirk­ko tu­tuk­si lap­sil­le, sit­ten voi kas­vaa taas sitä su­ku­pol­vea, joka roh­kais­tuu tu­le­maan kirk­koon. Lap­set tuo­vat myös van­hem­pan­sa mu­ka­naan.

Män­nis­tön työ­näys­sä yh­dis­tyy halu aut­taa mui­ta ja sa­mal­la ke­hit­tää it­se­ään.

– Ha­lu­an jat­ku­vas­ti op­pia jo­tain uut­ta. Ajat­te­len seu­ra­kun­nan laa­jas­ti, et­tä se ei ole vain työn­te­ki­jöi­den jut­tu, vaan kaik­kien yh­tei­nen asia. Seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jä on kut­su­ja ja mah­dol­lis­ta­ja.