JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.

Riku Suokas: "Katson kirkon työtä opettamista laveammin – meillä on mahdol­li­suus auttaa"

Riku Suo­kas vart­tui olym­pi­a­voit­ta­ja Ta­pio Kor­juk­sen naa­pu­ris­sa. Ko­ti­paik­ka­kun­ta oli­si an­ta­nut eväi­tä myös punk­ka­rik­si. Nyt hän joh­taa laa­jaa di­a­ko­ni­an ja sai­raa­la­sie­lun­hoi­don teh­tä­vä­kent­tää Lah­des­sa.

2.6.2023
Janne Urpunen

Riku Suo­kas aloit­ti Lah­den seu­ra­kun­tien di­a­ko­ni­an ja sai­raa­la­sie­lun­hoi­don joh­ta­jan vi­ras­sa ke­sä­kuun alus­sa. Hän ei ole en­sim­mäis­tä ker­taa pap­pia kyy­dis­sä si­jais­tet­tu­aan teh­tä­väs­sä syk­sys­tä 2019. En­nen si­jai­suut­taan Suo­kas eh­ti työs­ken­nel­lä nel­jän­nes­vuo­si­sa­dan pap­pi­na.

– Työ di­a­ko­ni­an pa­ris­sa on ol­lut mi­nul­le ta­val­laan pa­luu­ta juu­ril­le. Läh­din nuo­re­na opis­ke­le­maan di­a­ko­ni­aa, mut­ta en val­mis­tu­nut, kun kes­ken opis­ke­lu­jen py­rin ja pää­sin te­o­lo­gi­seen. Ajat­te­lin, et­tä pap­pis­kou­lu­tus on laa­ja-alai­sem­pi työ­e­lä­mää aja­tel­len. Ei se huo­no va­lin­ta ol­lut, mut­ta olen ai­na kui­ten­kin kat­so­nut kir­kon työ­tä la­ve­am­min kuin opet­ta­mi­sen nä­kö­kul­mas­ta, hän sa­noo.

Di­a­ko­ni­an ja sai­raa­la­sie­lun­hoi­don joh­ta­jan vi­ran­si­jai­suus osui suu­rel­ta osin ko­ro­na­vi­rus­pan­de­mi­an ai­kaan.

– Var­sin­kin ke­vät 2020 oli häm­men­tä­vä. Jo­tain pe­lät­tiin, mut­ta ei oi­kein tie­det­ty, mitä. Toi­min­to­ja sul­jet­tiin, avat­tiin, sul­jet­tiin ja taas avat­tiin sen va­ja­vai­sen tie­don pe­rus­teel­la, mitä käy­tet­tä­vis­sä oli. En ol­lut ai­kai­sem­min esi­mies­työ­tä teh­nyt, ja sitä tuli ope­tel­tua sii­nä sa­mal­la.

 

Di­a­ko­ni­an ja sai­raa­la­sie­lun­hoi­don teh­tä­vä­kent­tä on laa­ja. Suok­kaan joh­ta­ma yk­sik­kö tar­jo­aa muun mu­as­sa kes­kus­te­lu­a­pua, ruo­ka-apua, ta­lous­neu­von­taa, sie­lun­hoi­toa ja sai­raa­la­sie­lun­hoi­toa. Se vas­taa seu­ra­kun­nan pal­ve­lu­to­ris­ta sekä Ma­ri­an Kam­ma­rin kah­vi­lan ja Mis­si­o­kau­pan sekä Mo­ni­toi­mi­kes­kus Ta­ka­tas­kun toi­min­nois­ta. Yk­si­kön työ­muo­toi­hin kuu­lu­vat myös esi­mer­kik­si mie­len­ter­veys-, päih­de- ja kri­mi­naa­li-, maa­han­muut­ta­ja-, vam­mais-, tu­ki­a­sun­to-, ym­pä­ris­tö-, krii­si- ja val­mius­työ sekä eri­lai­set ryh­mät, ku­ten su­ru­ryh­mät.

– Tar­jo­am­me ai­neel­lis­ta, hen­kis­tä ja hen­gel­lis­tä apua fyy­si­syyt­tä unoh­ta­mat­ta. Meil­lä on myös Lii­kun­ta­ys­tä­vä-toi­min­taa, jos­sa va­paa­eh­toi­set lii­kut­ta­vat van­huk­sia ja pi­tä­vät seu­raa. Py­rim­me huo­mi­oi­maan ih­mi­sen ko­ko­nais­val­tai­ses­ti. Sop­paa, saip­pu­aa ja sie­lun­hoi­toa, ku­ten Pe­las­tu­sar­mei­jas­sa sa­no­taan. 

Di­a­ko­ni­a­työ­hön ote­taan yh­teyt­tä, kun tar­vi­taan luot­ta­muk­sel­lis­ta kes­kus­te­lu­a­pua tai tu­kea vai­ke­as­sa elä­män­ti­lan­tees­sa. Asi­a­kas­ta on kuun­nel­ta­va her­käl­lä kor­val­la, Suo­kas sa­noo.

– Di­a­ko­ni­an oleel­li­sin teh­tä­vä on hä­dän tun­nis­ta­mi­nen ja sii­hen re­a­goin­ti. Työs­sä pi­tää ol­la ai­kaa py­säh­tyä ih­mi­sen ää­rel­le. Kuun­te­le­mi­nen ja ih­mi­sen kuu­le­mi­nen, niin et­tä hän saa tar­vit­se­man­sa avun, on se jut­tu.

 

Pai­kal­lis­seu­ra­kun­tien di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jät työs­ken­te­le­vät pää­a­si­as­sa omis­sa seu­ra­kun­nis­saan, sai­raa­la­pa­pit sai­raa­lois­sa ja pal­ve­lu­ta­lois­sa. Eri­tyis­teh­tä­viin kes­kit­ty­neet di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jät, ke­hi­tys­vam­mais­työn ja yh­teis­kun­nal­li­sen työn pap­pi sekä osa va­paa­eh­toi­sis­ta työs­ken­te­lee Va­pau­den­ka­dun di­a­ko­ni­a­kes­kuk­ses­sa.

Di­a­ko­ni­an ja sai­raa­la­sie­lun­hoi­don joh­ta­jan pie­ni työ­huo­ne on di­a­ko­ni­a­kes­kuk­sen yh­tey­des­sä Kirk­ko­ka­dun puo­lel­la.

– En ole tääl­lä ihan ken­täs­sä kiin­ni, mut­ta työn­te­ki­jöi­den kaut­ta kui­ten­kin lä­hel­lä seu­ra­kun­ta­lais­ten ar­kea, Suo­kas sa­noo.

Hän ha­lu­aa ol­la hel­pos­ti lä­hes­tyt­tä­vä, ja kul­kee usein työ­huo­nee­seen­sa Ma­ri­an Kam­ma­rin kah­vi­lan kaut­ta, jos­sa on mah­dol­lis­ta koh­da­ta seu­ra­kun­ta­lai­sia näi­den ilois­sa ja mur­heis­sa.

 

Joh­ta­ja­na Suo­kas on kes­kus­te­le­va. Hä­nel­lä on ta­pa­na aja­tel­la ää­neen, pun­ni­ta asi­oi­ta use­am­mal­ta kan­til­ta. Vai­kut­taa sil­tä, et­tei hän mie­lel­lään lu­kit­se kan­taan­sa en­nen kuin asi­ois­ta on kes­kus­tel­tu ja yri­tet­ty löy­tää kaik­kia osa­puo­lia tyy­dyt­tä­vä rat­kai­su.

– Tuo on ihan tot­ta. Vas­tuu pää­tök­sis­tä on mi­nul­la, mut­ta us­kon sii­vi­löin­tiin. Ha­lu­an löy­tää par­haan rat­kai­sun. Ih­mis­ten aja­tuk­sia kuun­nel­len, nii­tä sii­vi­löi­den ja haa­ru­koi­den, pa­ras rat­kai­su on mah­dol­lis­ta löy­tää.

Kir­kon di­a­ko­ni­a­työn ja niin sa­no­tun kol­man­nen sek­to­rin työ­mää­rä li­sään­tyy tu­le­vai­suu­des­sa, el­lei so­si­aa­li- ja ter­vey­den­huol­toon löy­dy li­sä­re­surs­se­ja. Kir­kol­la on Suok­kaan mu­kaan edel­ly­tyk­set vas­ta­ta haas­tee­seen. Kir­kon vah­vuu­det ovat di­a­ko­ni­a­joh­ta­jan mu­kaan en­nen kaik­kea en­nal­ta eh­käi­se­väs­sä työs­sä.

– Olem­me niin lä­hel­lä ih­mi­siä niin mo­nin ta­voin. Tut­kas­sam­me on val­ta­vas­ti ih­mi­siä eri­lais­ten toi­min­to­jen kaut­ta. On vir­kis­tys­toi­min­taa, ret­kiä, lei­re­jä ja kes­kus­te­lu­mah­dol­li­suuk­sia, sie­lun­hoi­toa. Mo­nes­sa ta­pauk­ses­sa on mah­dol­lis­ta aut­taa en­nen kuin on­gel­mat pää­se­vät kär­jis­ty­mään. Yh­teis­kun­nan tur­va­ver­kois­ta pu­don­nei­ta pys­tym­me löy­tä­mään ver­kos­to­jem­me kaut­ta. Kaik­kea em­me osaa, mut­ta osaam­me tar­vit­ta­es­sa oh­ja­ta ih­mi­sen eteen­päin.

 

Lap­suu­ten­sa ja nuo­ruu­ten­sa Suo­kas viet­ti Ha­mi­nan seu­dul­la.

– Koti oli kes­ki­luok­kai­nen. Äi­ti oli ra­jan taak­se jää­nees­tä Kar­ja­las­ta, isä Lap­peen­ran­nas­ta. Isä työs­ken­te­li ra­ken­nus­mes­ta­ri­na, äi­ti sai­raan­hoi­ta­ja­na.

Koti ei ol­lut ko­vin us­kon­nol­li­nen.

– Jou­lu­kir­kos­sa sen­tään käy­tiin.

Su­vus­sa oli us­kon­non­vas­tai­suut­ta, joka an­ka­ruu­des­saan häm­men­si tu­le­vaa pas­to­ria.

– Isän su­vus­sa riit­ti ko­via kom­mu­nis­te­ja. Oli her­ra­vi­haa, ja vi­hat­tiin myös Her­raa. Ko­et­tiin, et­tä kirk­ko oli her­ro­jen val­ta­kun­taa. Eh­kä ne oli­vat si­säl­lis­so­dan trau­mo­ja. Haa­vat py­syi­vät au­ki pit­kään. 

Suo­kas muis­taa Suo­men kom­mu­nis­ti­sen puo­lu­een va­ra­pu­heen­joh­ta­jan Tais­to Si­ni­sa­lon vie­rail­leen se­tän­sä 50-vuo­tis­päi­vil­lä.

– Se oli tosi kova stara sii­nä pii­ris­sä 1970-lu­vul­la.

Neu­vos­to­liit­toon us­kot­tiin, Ju­ma­laan ei ai­na­kaan jul­ki­ses­ti.

– Oli su­ku­lai­sia, jot­ka sa­noi­vat: ”Sii­hen maa­tuu, mi­hin kaa­tuu”. He­kin var­mas­ti ajat­te­li­vat ole­van­sa hy­väl­lä asi­al­la, tais­te­le­van­sa pie­nen ih­mi­sen puo­les­ta, mut­ta se her­ra­vi­han mää­rä tun­tuu kä­sit­tä­mät­tö­mäl­tä. Ei­hän sitä sil­lä ta­val­la enää mis­sään ole­kaan.

 

Nuo­ruu­des­taan Suo­kas muis­taa myös he­rä­tys­liik­keet.

– Ai­na­kin evan­ke­li­suus ja vii­des­läi­syys oli­vat alu­eel­la vah­vo­ja. Hen­ki­lö­koh­tais­ta us­koa ko­ros­tet­tiin. Oli iso­ja telt­ta­ko­kouk­sia, jois­sa seu­ra­kun­ta­nuo­ri­na kä­vim­me. 

Kom­mu­nis­mi ja he­rä­tys­liik­keet oli­vat kuin yö ja päi­vä, mut­ta oli niil­lä myös yh­teis­tä.

– Mo­lem­mat an­toi­vat pie­nel­le ih­mi­sel­le ar­von ja oma­nar­von­tun­toa. Kir­kon di­a­ko­ni­a­työs­sä ol­laan sii­nä mie­les­sä sa­mal­la asi­al­la, ei unoh­de­ta yh­teis­kun­nan mar­gi­naa­lis­sa elä­viä. 

Rip­pi­kou­lu oli Suok­kaal­le mie­lui­sa ko­ke­mus.

– Rip­pi­kou­lun jäl­keen jäin seu­ra­kun­nan toi­min­taan mu­kaan. Sain seu­ra­kun­nas­ta hy­viä ko­ke­muk­sia. Niil­lä oli var­mas­ti vai­ku­tus­ta myös am­ma­tin­va­lin­taan.

 

Yli­op­pi­laak­si hän kir­joit­ti Lin­noi­tuk­sen lu­ki­os­ta, joka ny­ky­ään Ha­mi­nan lu­ki­o­na tun­ne­taan.

– Kou­lu oli mi­nus­ta ihan hyvä, vaik­ka löy­tyi­kin usein il­ta­päi­vä­leh­tien lu­ki­o­lis­tauk­sen hän­tä­pääs­tä.

Pet­ri Tii­li, suo­ma­lai­sen punk-mu­sii­kin kum­mi­se­tä­nä tun­net­tu Pel­le Mil­joo­na, sai val­ko­la­kin sa­mas­ta opi­nah­jos­ta.

– Pel­le on mi­nua van­hem­pi. Kä­vim­me kou­lua eri ai­kaan. Tie­sin kyl­lä Pel­len ja mis­sä hän asui.

Suok­kaas­ta ei tul­lut punk­ka­ria.

– Viih­dyin pa­rem­min seu­ra­kun­nan ti­lai­suuk­sis­sa kuin punk-kei­koil­la. Pel­len tuo­tan­nos­ta mi­nul­le on jää­nyt mie­leen Gab­riel-kap­pa­le. Muis­tan, et­tä mie­tim­me, oli­ko Gab­rie­lin traa­gi­nen hah­mo to­del­li­nen. Ker­toi­ko lau­lu jos­tain ha­mi­na­lai­ses­ta nuo­res­ta?

Ym­pä­ris­tö jät­ti jäl­ken­sä nuo­ren Riku Suok­kaan sie­luun.

– Oli­han siel­lä vah­vo­ja ele­ment­te­jä. Sum­man pa­pe­ri­teh­taat, sa­ta­ma ja va­rus­kun­ta. Veh­ka­lah­ti, jos­sa asuim­me, oli ai­van maa­seu­tua.

 

Veh­ka­lah­del­la Suok­kai­den naa­pu­ris­sa asui Ta­pio Kor­jus, joka kei­häs­ti kul­taa Sou­lin vuo­den 1988 olym­pi­a­lai­sis­sa.

– Kor­jus on mi­nua pari vuot­ta van­hem­pi. Veh­ka­lah­ti, joka sit­tem­min lii­tet­tiin Ha­mi­naan, oli vah­va ur­hei­lu­pi­tä­jä.

Veh­ka­lah­den Vei­kot oli Kor­juk­sen ja Suok­kaan seu­ra.

– Lap­suu­des­sa ur­heil­tiin ak­tii­vi­ses­ti. Ko­keil­tiin eri la­je­ja suun­nis­tuk­ses­ta am­mun­taan.

En­nen va­rus­mie­sai­kaan­sa Suo­kas laa­jen­si maa­il­maan­sa työs­ken­te­le­mäl­lä mo­nien suo­ma­lais­nuor­ten ta­paan is­ra­e­li­lai­sel­la kol­lek­tii­vi­ti­lal­la, kib­but­sil­la, ap­pel­sii­ne­ja poi­mien.

– Oli hie­noa pääs­tä ul­ko­mail­le. Olin Is­ra­e­lis­sa noin kol­me kuu­kaut­ta. Ny­ky­ään kib­but­seis­ta ker­ro­taan enää his­to­ri­a­do­ku­men­teis­sa.

Lah­teen Riku ja vai­mon­sa Rit­va Suo­kas aset­tui­vat vuon­na 1994.

– Vai­mo­kin sai tääl­tä työ­pai­kan. Hän on läh­töi­sin Ete­lä-Poh­jan­maal­ta. Hän sa­noi, et­tei ha­lua idem­mäk­si. Minä ajat­te­lin, et­ten ha­lua län­nem­mäs. Lah­des­ta en tien­nyt oi­kein mi­tään, mut­ta hy­vin on viih­dyt­ty. Tääl­lä ol­laan var­mas­ti lop­puun as­ti.

Kau­pun­gis­ta löy­tyi yl­lät­tä­en myös juu­ria.

– Lah­des­sa asui pik­ku­serk­ku­ja, jois­ta en tien­nyt. So­dan jäl­keen suku oli ha­jon­nut, ja osa su­ku­lai­sis­ta aset­tu­nut Lah­teen.

 

Us­ko­na­si­at ovat Suok­kaal­le us­ko­na­si­oi­ta. Hän ei tie­dä, mitä ih­mi­sel­le kuo­le­man jäl­keen ta­pah­tuu, mut­ta us­koo, et­tei kaik­ki päät­tyy kuo­le­maan.

– Us­kon hy­vään kol­miyh­tei­seen Ju­ma­laan, joka ra­kas­taa jo­kais­ta il­man eh­to­ja. Py­rin ole­maan tun­te­mat­to­man edes­sä toi­vei­kas. Pre­si­dent­ti Mau­no Koi­vis­to sa­noi hy­vin: el­lem­me tie­dä, kuin­ka käy, olet­ta­kaam­me, et­tä käy hy­vin.

Suo­kas sa­noo, et­tä tai­vas­kin voi ol­la, en­nen kuin toi­sin to­dis­te­taan, vaik­ka si­nis­ten kuk­kien maa.

– Äi­ti­ni kuo­li jou­lun al­la. Hän sa­noi me­ne­vän­sä si­nis­ten kuk­kien maa­han. Toi­von ta­paa­va­ni äi­din siel­lä vie­lä jos­kus.

Tul­ta ja tu­li­ki­veä syl­ke­vään hel­vet­tiin us­ko­mi­nen on Suok­kaal­le vai­ke­aa.

– Pal­jon olen asi­as­ta lu­ke­nut, mut­ta em­me tie­dä, mikä hel­vet­ti on. Tra­di­tio on vai­kut­ta­nut var­mas­ti pal­jon sii­hen, min­kä­lai­sek­si hel­ve­tin ajat­te­lem­me. Dan­ten Ju­ma­lai­sen näy­tel­män osuus ei ole pie­ni.

Dan­te Alig­hie­rin ru­no­te­os Ju­ma­lai­nen näy­tel­mä val­mis­tui 700 vuot­ta sit­ten. Sii­nä eri­lai­set syn­ti­set koh­taa­vat te­ko­jen­sa mu­kaan rää­tä­löi­dyn hel­ve­tin.

– Mi­nul­le hel­ve­tis­sä kat­ke­aa yh­teys elä­mään tai elä­män an­ta­jaan.

Ikui­sel­la kär­si­myk­sel­lä pe­lot­te­lu ei ole Suok­kaas­ta eet­ti­ses­ti oi­kein.

– Nuo­ruu­des­sa­ni seu­ra­kun­nas­sa pu­hut­tiin pal­jon kuo­le­mas­ta ja lo­pu­na­jois­ta. Elä­män ra­jal­li­suut­ta on tär­keä poh­tia, mut­ta eh­kä nuo­ril­le oli­si kui­ten­kin fik­sum­paa ker­toa maan­pääl­li­sis­tä haas­teis­ta ja opas­taa nii­den rat­kai­se­mi­seen.

 

Riku Suo­kas viih­tyy myös yk­sin. Huh­ti­kuus­sa hän kävi sa­no­jen­sa mu­kaan “mää­lo­mal­la”.

Hän on vai­kut­tu­nut his­to­ri­al­li­sia py­hiin­va­el­lus­reit­te­jä va­el­ta­nei­den tut­tu­jen ta­ri­nois­ta, mut­ta ei tun­ne aja­tus­ta omak­seen niin, et­tä oli­si Ca­mi­no de San­ti­a­gol­le läh­te­nyt.

– Läh­din kau­pun­ki­va­el­luk­sel­le Roo­maan. Kä­vin kir­kois­sa ja ka­ta­kom­beis­sa. Kä­ve­lin vii­den päi­vän ai­ka­na 100 000 as­kel­ta. Mi­nul­la oli mu­ka­na kir­ja, jos­sa ker­rot­tiin kir­kois­ta. Se si­säl­si jo­kai­seen esi­tel­tyyn kirk­koon liit­ty­vän ru­kouk­sen.

Kris­til­li­sen kult­tuu­rin rik­kaus ja run­saus oli mat­ka­lai­sen tie­dos­sa, mut­ta sil­ti se yl­lät­ti en­si­ker­ta­lai­sen.

– Kä­vin jos­kus Kes­ki-Ame­ri­kas­sa El Sal­va­do­rin pää­kau­pun­gis­sa San Sal­va­do­ris­sa au­to­tal­liin ra­ken­ne­tus­sa kir­kos­sa. Kont­ras­ti Pie­ta­rin­kirk­koon on ai­ka­moi­nen. To­sis­saan ol­laan kris­tit­ty­jä mo­lem­mis­sa pai­kois­sa, vaik­ka maa­il­ma ym­pä­ril­lä näyt­tää ole­van eri.

Kris­ti­nus­kos­ta tuli Roo­man val­ti­o­nus­kon­to vuon­na 380. Roo­mas­sa on yli 900 kirk­koa, jo­ten vie­rai­lu­koh­tei­ta mää­lo­mai­li­jal­la riit­tää niin ha­lu­tes­saan pit­käl­le tu­le­vai­suu­teen.

– Ja ne ka­ta­kom­bit, jon­ne kris­tit­ty­jä on hau­dat­tu iät ja ajat. On vai­kut­ta­vaa näh­dä kak­si­tu­hat­ta vuot­ta van­ho­ja kris­til­li­siä sym­bo­le­ja. Ih­mi­set elä­vät elä­mään­sä kai­ken ker­ros­tu­man pääl­lä. Ker­rok­sia on enem­män kuin la­sag­nes­sa.

 

Riku Suok­kaal­la on jul­ki­suu­des­ta tut­tu täys­ni­mi­kai­ma, joka on näyt­te­li­jä, kä­si­kir­joit­ta­ja, stand up -koo­mik­ko. Se­kaan­nuk­si­a­kin on sat­tu­nut.

– Olim­me sa­maan ai­kaan Hä­meen­lin­nas­sa töis­sä. Minä olin pap­pi ja toi­nen Riku Suo­kas oli te­at­te­rin­joh­ta­ja. Muu­ta­mia kut­su­ja sain tul­la esiin­ty­mään maal­li­sem­piin ti­lai­suuk­siin. Kun ker­roin, et­tä olen pap­pi, en voi tul­la, sain kuul­la, et­tä olen ai­van her­vo­ton lei­kin­las­ki­ja, et­tä kyl­lä sä Riku tu­let, di­a­ko­ni­an ja sai­raa­la­sie­lun­hoi­don joh­ta­ja muis­te­lee.

Pod­cas­te­ja kuun­te­le­va yk­sin­ker­tai­nen esi-isä 

Lah­den seu­ra­kun­tien di­a­ko­ni­an ja sai­raa­la­sie­lun­hoi­don joh­ta­ja Riku Suo­kas, 60, on syn­ty­nyt An­ja­las­sa, joka kuu­luu ny­ky­ään Kou­vo­lan kau­pun­kiin. Hän on nai­mi­sis­sa Rit­va Suok­kaan kans­sa. He asu­vat oma­ko­ti­ta­los­sa Lah­den Kär­pä­ses­sä. Pa­ris­kun­nal­la on kol­me las­ta.

Suo­kas vi­hit­tiin pa­pik­si 1991. Hän eh­ti ol­la pari vuot­ta pap­pi­na Hä­meen­lin­nas­sa en­nen kuin aloit­ti Lah­den Lau­neen seu­ra­kun­nan nuo­ri­so­pap­pi­na 1994. Hän on työs­ken­nel­lyt myös lä­hes kym­me­nen vuot­ta op­pi­lai­tos­pap­pi­na Kou­lu­tus­kes­kus Sal­pauk­ses­sa ja Lah­den am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­sa.

Li­säk­si ko­ke­mus­ta on työs­ken­te­lys­tä Kirk­ko­hal­li­tuk­ses­sa työ­a­la­sih­tee­ri­nä, mut­ta tie­sit­kö hä­nes­tä tätä:

1 Kil­pai­li nuo­re­na es­te­rat­sas­tuk­ses­sa. ”Seu­ra­ni oli Ha­mi­nan Rat­sas­ta­jat. Kä­vin ai­na­kin Kot­kas­sa kil­pai­le­mas­sa. Me­nes­tys­tä ei tul­lut. Mo­neen har­ras­tuk­seen läh­din iso­vel­jen esi­mer­kis­tä. Hän al­koi har­ras­taa rat­sas­tus­ta­kin en­sin. Mä­ke­ä­kin veli hyp­pä­si, mut­ta minä en us­kal­ta­nut.”

2 Suok­kaas­ta tuli isoi­sä hel­mi­kuun lo­pul­la, mut­ta hän ei tie­dä vie­lä, mik­si ha­lu­aa it­se­ään roo­lis­sa kut­sut­ta­van. ”Toi­voin, et­tä voi­sin ol­la esi-isä, mut­ta se ei ole men­nyt läpi. Lap­sen­lap­sen syn­ty­mä oli oi­kein hie­no asia. Me­ne­tim­me tär­ke­än ih­mi­sen, kun äi­ti­ni kuo­li, mut­ta saim­me ti­lal­le no­pe­as­ti uut­ta elä­mää.”

3 Kuun­te­lee pod­cas­te­ja. ”Kuun­te­lus­sa on fi­lo­so­fi Esa Saa­ri­sen kir­ja E. Saa­ri­sen aja­tuk­sia elä­mäs­tä, rak­kau­des­ta ja ajat­te­lun ajat­te­lus­ta. Pi­dän var­sin­kin ajat­te­lun ajat­te­lun aja­tuk­ses­ta, et­tä poh­ti­sim­me kriit­ti­sem­min sitä, mik­si ajat­te­lem­me niin kuin ajat­te­lem­me.”

Lue lisää aiheesta