Raija Miettinen tutkii tarkkaan eteensä aseteltuja kauniita kuvakortteja Launeen kirkon Pippo-salissa. Lopulta hän tarttuu korteista yhteen ja ihastelee sen kuvaa haikea hymy kasvoillaan. Kuvassa on vene, joka on vedetty rantaan järven aallokkoa pakoon. Miettiselle vene tuo mieleen kesän ja oman saaren.

- Tästä kuvasta tulee hyvä ja lämmin olo, hän toteaa.Miettinen on yksi omaishoidettaville tarkoitetun Rauhantuvan osallistujista. Jokaviikkoinen kokoontumispaikka on ollut toiminnassa jo parikymmentä vuotta, mutta Miettiselle tämänkertainen tapaaminen on järjestyksessään vasta toinen.- Raija tuli viime viikolla tutustumaan - ja jäi Rauhantuvan toimintaan mukaan saman tien, kertoo ryhmän ohjaaja, diakoniatyöntekijä ja diakonissa Eija Paulamäki.Rauhantupaan tullaan haastattelun ja tutustumiskerran kautta. Näin varmistetaan se, että ryhmä tuntuu omaishoidettavasta varmasti turvalliselta ja itselle hyvältä paikalta.Paulamäki vetää Rauhantupaa yhdessä Marja Sinkon kanssa, joka on erikoissairaanhoitaja, muistikoordinaattori ja ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti.- Meillä on tieto ja taito toimia omaishoidettavien kanssa. Lisäksi mukana on kymmenen vapaaehtoista, joiden kanssa yhdessä suunnittelemme ryhmän toimintaa. Heistä kaksi on aina tapaamisissa mukana. Heidän apunsa on meille todella tärkeää, mutta vapaaehtoiset ovat kertoneet, että Rauhantupa tuo myös heille merkityksen tunnetta elämään, Sinkko kertoo.Rauhantuvassa on puuhaa jos jonkinlaista. Yhdessä pelataan muistipeliä, askarrellaan ja piirretään, mutta jos perinteiset askartelut eivät kiinnosta, on mahdollista osallistua myös kevyisiin puuverstastöihin. Ruuan jälkeen levähdetään hetki tarinoita tai lauluja kuunnellen ja jos oikein kovasti alkaa ramaista, voi heittää hetkeksi pötkölleen sängylle tai ottaa torkut keinutuolissa. Välillä tehdään myös päiväretkiä, joihin omaishoitajatkin ovat tervetulleita.- Nämä retket tarjoavat myös omaishoitajille mukavaa tekemistä ja vertaistukea samassa tilanteessa olevien kanssa, Sinkko miettii. Rauhantuvassa on tilaa kahdeksalle omaishoidettavalle. Paulamäki kertoo, että jäsenmäärä on vuosien mittaan aaltoillut kovasti, koska myös omaishoidettavien tila saattaa muuttua radikaalisti hyvinkin nopeasti. Vaikka välillä Rauhantuvassa ei ole ollut kävijöitä, ei toimintaa ole koskaan haluttu kokonaan lopettaa. Tällä hetkellä uusille ryhmäläisille on hyvin tilaa.- Jonkin verran kiinnostusta varmaan rajoittaa se, että toiminta on maksullista. Rauhantuvassa on kuitenkin joka viikko tarjolla aamupala, lounas ja iltapäiväkahvi, joten siksi toiminta myös hieman maksaa, Paulamäki selventää.Säännöllisesti kokoontuva Rauhantupa on saanut kiitosta paitsi omaishoidettavilta myös -hoitajilta; se kun tuo jokaviikkoisen hengähdystauon välillä melko raskaan arjen keskelle.- Omaishoitaja saa mahdollisuuden hoitaa asioitaan kerran viikossa ilman, että tarvitsee olla huolissaan läheisensä tilanteesta. Kerhopäivä alkaa yhdeksältä ja päättyy iltapäivällä, joten siinä ehtii jo hyvin käydä vaikka kampaajalla, Sinkko ja Paulamäki kertovat.Mutta vaikka miten vapaapäivä tekisi hyvää, voi omaishoitajan olla vaikea sellaista itselleen suoda. Myötä- ja vastamäessä -lupaus kun on kerran tehty, niin omien asioiden hoitamisestakin voi tulla äärettömän huono omatunto.- Silloin on hyvä muistaa, että kun ottaa hetken aikaa ihan vain itselle, jaksaa omaishoitajan arkea taas paljon paremmin. Se on hyväksi kaikille, Paulamäki muistuttaa.Lisätietoja Rauhantuvasta voi kysellä Eija Paulamäeltä, eija.paulamaki@evl.fi.