Mo­nen bän­din soi­tan­nal­le tai­dok­kaas­ti poh­jan luo­nut ba­sis­ti Jaak­ko Kä­mä­räi­nen, 40, on vai­kut­ta­nut vii­me vuo­det pää­töik­seen Suo­men ko­vim­piin live-esiin­ty­jiin lu­keu­tu­vas­sa Ola­vi Uu­si­vir­ran yh­ty­ees­sä.

Or­kes­te­ril­le piti tul­la kaik­kien ai­ko­jen keik­ka­ke­sä. Buu­kat­tu­na oli 30 esiin­ty­mis­tä par­hail­ta fes­ti­vaa­leil­ta. Keik­ka­bus­sis­sa Tah­kol­ta ete­lään aja­es­sa ra­di­os­ta ry­säh­ti 12.3.2020 hal­li­tuk­sen tie­do­te ko­ro­nas­ta. Seu­raa­va­na päi­vä­nä oli en­sim­mäi­nen pe­rut­tu keik­ka.

– Al­kus­ho­kin jäl­keen on funt­sit­tu, mitä nyt kek­si­tään, et­tei bän­din toi­min­ta py­säh­dy ko­ko­naan, Kä­mä­räi­nen ker­too.

Ko­ro­na on ko­e­tel­lut mo­nia toi­mi­a­lo­ja, mut­ta har­vo­ja yh­tä ran­kas­ti kuin keik­ka­muu­si­koi­ta ja tek­nii­kan vä­keä, joi­den palk­ka koos­tuu pit­käl­ti live-esiin­ty­mi­sis­tä.

Kä­mä­räi­nen tun­tee alan ah­din­gon. Hän te­kee toi­sen puo­lik­kaan työs­tään Muu­sik­ko­jen lii­ton free­a­si­a­mie­he­nä ja toi­sen työ­hy­vin­voin­tia tu­ke­van Skaa­la-hank­keen pro­jek­ti­pääl­lik­kö­nä.

Sii­tä nä­kö­kul­mas­ta nou­see tiuk­ka kri­tiik­ki päät­tä­jien suun­taan. Esiin­ty­mis­mah­dol­li­suu­det on enim­mäk­seen kiel­let­ty, mut­ta yrit­tä­jyy­den ra­ja­pin­noil­la häi­ly­vät free­lan­ce­rit ja ke­vy­ty­rit­tä­jät ei­vät saa juu­ri­kaan ta­val­li­sia työt­tö­myy­se­tuuk­sia.

– En us­ko, et­tä päät­tä­jil­lä on pa­haa tah­toa mei­dän alam­me työn­te­ki­jöi­tä koh­taan, mut­ta mi­nis­te­rien tsemp­pi­vies­tit ei­vät au­ta ih­mi­siä, jot­ka tip­pu­vat yh­teis­kun­nan tur­va­ver­kois­ta ou­toi­hin poi­mui­hin.

Esiin­ty­jät, tai­tei­li­jat, ta­pah­tu­mien to­teut­ta­jat ja eri alo­jen free­lan­ce­rit kes­tä­vät työn epä­sään­nöl­li­syy­den ta­kia ta­val­lis­ta enem­män epä­var­muut­ta.

Ola­vi Uu­si­vir­ran bän­din jä­se­net ovat vit­sail­leet sii­tä, mi­ten muu­si­kot ovat kuin Bar­ba­pa­pa-las­ten­kir­jo­jen ja piir­ros­sar­jo­jen ni­mi­hah­mot, jot­ka ky­ke­ne­vät muo­vau­tu­maan mi­hin ta­han­sa muo­toon ja ti­laan tar­vit­ta­es­sa.

– Mei­dät voi sur­voa vaik­ka pie­neen laa­tik­koon. Otam­me sen asen­non, mikä an­ne­taan, ja sin­nit­te­lem­me sii­nä. Lai­tam­me li­sää pet­tua lei­pään. Ko­ro­na on kui­ten­kin tyh­jen­tä­nyt mo­nien kas­san. Ei ole nä­kyä tu­le­vai­suu­des­ta ja hen­ki­set voi­ma­va­rat on mel­kein syö­ty.

Mu­siik­ki­a­lan mur­hei­ta työk­seen kuun­te­le­val­la Kä­mä­räi­sel­lä ei ole an­net­ta­va­naan suo­ria, saa­ti help­po­ja vas­tauk­sia. Hä­nes­tä tun­tuu sil­ti, et­tä ih­mi­sil­le on tär­ke­ää, kun joku kuun­te­lee ja ym­mär­tää, mis­tä on­gel­mis­sa on ky­sy­mys.

– Kiuk­ku laan­tuu usein ju­tel­les­sa. Tu­lee ko­ke­mus, et­ten ole yk­sin, vaan mei­tä on iso ryh­mä, joka on yh­tä pa­has­sa pu­las­sa.

Ba­sis­tia it­se­ään­kin ma­sen­taa ja syn­kis­tää se, et­tei pää­se pit­kään ai­kaan te­ke­mään omin­ta työ­tään: kei­koil­la soit­ta­mis­ta ja kier­tä­mis­tä.

Sään­nöl­lis­tä palk­kaa naut­ti­va kah­den tyt­tä­ren isä on toi­saal­ta kii­tol­li­nen on­nek­kaas­ta ti­lan­tees­taan. Vaik­ka keik­ko­jen puu­te on tuot­ta­nut iso­ja tu­lon­me­ne­tyk­siä, per­heen ta­lous ei ole ka­tast­ro­faa­li­nen. Kir­jas­ton­hoi­ta­ja­na työs­ken­te­le­vä vai­mo­kin on kuu­kau­si­pal­kal­la.

– Tun­tuu ris­ti­rii­tai­sel­ta sa­noa, et­tä olen naut­ti­nut ko­to­na ole­mi­ses­ta per­heen kans­sa. En­nen olin joka vii­kon­lop­pu me­nos­sa tai tu­los­sa ja vä­lil­lä tosi uu­pu­nut.

Ola­vi Uu­si­vir­ran bän­dis­sä on eri­lais­ten maa­il­man­kat­so­mus­ten edus­ta­jia.

– Kaik­ki ovat val­mii­ta kes­kus­te­le­maan sy­väl­li­sis­tä­kin ai­heis­ta. Suu­ri osa keik­ka­bus­sis­sa is­tus­ke­lus­ta ku­luu kui­ten­kin ke­vy­em­pien asi­oi­den ää­rel­lä ja tyh­mil­le vit­seil­le nau­res­kel­len.

Jaak­koa kut­su­taan bän­dis­sä Pas­to­ri Kä­mä­räi­sek­si. Sel­lai­nen hän voi­si te­o­ri­as­sa ol­la­kin. Es­poo­lai­nen seu­ra­kun­ta­nuo­ri toi­mi ai­ka­naan kym­me­nil­lä rip­pi­lei­reil­lä iso­se­na, lei­ri­ki­ta­ris­ti­na ja ke­sä­te­o­lo­gi­na.

– Mu­siik­ki­ni kum­pu­aa lei­ri­nuo­ti­o­ki­ta­roin­nis­ta.

Mo­nen tai­tei­li­jan ta­voin hän­kin pää­tyi har­ras­tuk­sen ja in­to­hi­mon kaut­ta kut­su­mus­työ­hön­sä. Kä­mä­räi­nen keik­kai­li vuo­sien ajan lu­kui­sis­sa gos­pe­lyh­ty­eis­sä, muun mu­as­sa bass’n He­le­nis­sä. Ny­ky­ään hän on mu­ka­na myös van­han gos­pel­mie­hen Mik­ko Kuus­to­sen bän­dis­sä.

– Olin Juha Ta­pi­on bän­dis­sä yli­me­no­kau­del­la, jol­loin hän teki ”kuus­to­set” ja siir­tyi esiin­ty­mään myös maal­li­sel­le puo­lel­le. Juha sai mel­kois­ta myl­ly­tys­tä joil­tain hen­gel­li­sil­tä pii­reil­tä, joi­den mie­les­tä hän kään­si tak­kin­sa.

– Juha näki oman po­ten­ti­aa­lin­sa ja ha­lu­si laa­jen­taa ylei­sö­ään. Mi­nul­la on mie­le­tön kun­ni­oi­tus esi­mer­kik­si Jaak­ko Löyt­tyä ja Pek­ka Si­mo­jo­kea koh­taan, mut­ta hei­dän tien­sä on ras­kas va­lit­ta­vak­si, kos­ka suo­ma­lai­set gos­pel­pii­rit ja -ylei­söt ovat pie­net.

Te­o­lo­gi­an opis­ke­lun Kä­mä­räi­nen aloit­ti vuon­na 2004. Sa­ma­nai­kai­nen työs­ken­te­ly muu­sik­ko­na sai mel­kein jät­tä­mään kes­ken opin­not, mut­ta keik­ka­tau­ko­jen ai­ka­na hän ak­ti­voi­tui.

– Koin opis­ke­lun tosi mie­lek­kää­nä ja yleis­si­vis­tä­vä­nä. Free­lan­ce­muu­si­kol­le oli ar­vo­kas­ta vas­ta­pai­noa, et­tä elä­mäs­sä oli jo­tain ihan muu­ta. En ole ka­tu­nut pät­kää­kään, 12 vuo­den jäl­keen mais­te­rik­si val­mis­tu­nut mies to­te­aa.

Jaak­ko Kä­mä­räi­nen sa­noo löy­tä­neen­sä it­ses­tään kan­san­kir­kol­li­sen pe­rus­seu­ra­kun­ta­lai­sen. Kirk­ko on hä­nes­tä mo­nes­sa asi­as­sa pal­jon mai­net­taan pa­rem­pi.

– Kirk­ko te­kee hy­vää mut­ta hil­jais­ta työ­tä, jos­ta ei saa kii­tos­ta. Tämä huo­ma­taan eh­kä vas­ta sii­nä vai­hees­sa, jos se hyvä me­ne­te­tään, on kyse sit­ten seu­ra­kun­nan mam­ma­ker­hos­ta, per­he­lei­ris­tä tai nuo­ri­so­työn mo­nis­ta muo­dois­ta.

Tai­tei­li­jan lä­hi­pii­ris­sä on usei­ta tie­dos­ta­via ja eet­ti­ses­ti he­reil­lä ole­via hen­ki­löi­tä, jot­ka ovat eron­neet kir­kos­ta sen ta­kia, et­tei ins­ti­tuu­tio vas­taa hei­dän mo­raa­li­kä­si­tyk­si­ään ih­mis­ten ta­sa­ver­tai­sen koh­te­lun osal­ta.

Kris­til­li­sen rak­kau­den pi­täi­si Kä­mä­räi­sen mie­les­tä to­teu­tua ai­dos­ti lä­him­mäi­sen­rak­kau­te­na, joka ajaa kir­ja­nop­pi­nei­den opil­lis­ten kä­si­tys­ten yli.

– On su­rul­lis­ta, et­tei moni lii­tä täl­lais­ta rak­kaut­ta ja oi­kein te­ke­mis­tä nyt kirk­koon, joka näh­dään tiet­ty­jen yk­sit­täis­ten kan­to­jen ta­kia kalk­keu­tu­neek­si uk­ko­jär­jes­tök­si, mitä se ei ole.

– Mo­net kir­kon työn­te­ki­jät jou­tu­vat kamp­pai­le­maan tä­män on­gel­man kans­sa. Muu­tok­set ta­pah­tu­vat kiu­sal­li­sen hi­taas­ti, kos­ka jot­kut pel­kää­vät lap­sen me­ne­vän pe­su­ve­den mu­ka­na, jos jois­ta­kin us­kon­nol­li­sis­ta tra­di­ti­ois­ta luo­vu­taan, te­o­lo­gi lin­jaa.

Jaak­ko Kä­mä­räi­nen on käy­nyt hel­sin­ki­läi­sen ko­ti­seu­ra­kun­tan­sa Ou­lun­ky­län ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa ai­na kun on eh­ti­nyt. Mo­nes­ti mies on sun­nun­tai­aa­mui­sin vas­ta ko­tiu­tu­mas­sa keik­ka­mat­koil­ta.

– Ar­vos­tuk­se­ni pe­rus­mes­sua koh­taan on kor­ke­al­la. Koen saa­va­ni sen draa­man kaa­res­ta pal­jon. Huo­maan kai­paa­va­ni sitä eri­tyi­ses­ti nyt, kun mes­suun ei pää­se.

Ba­sis­ti on ol­lut kym­me­ni­sen vuot­ta mu­ka­na myös Tuo­mas­mes­sus­sa soit­ta­ja­na. Se tun­tuu luon­te­val­ta ta­val­ta osal­lis­tua seu­ra­kun­nan toi­min­taan.

Te­o­lo­gi­an mais­te­ri tut­ki gra­dus­saan kris­til­lis­tä ”pa­ra­dok­sin mys­tiik­kaa” tans­ka­lais­fi­lo­so­fi Sö­ren Kier­ke­gaar­din tuo­tan­nos­sa. Kir­kon jat­ku­vuu­den kan­nal­ta Kä­mä­räi­nen pi­tää oleel­li­se­na sitä, et­tä kris­ti­nus­kon mys­ti­nen ydin säi­lyy ja voi hy­vin.

Mi­ten sen yti­men lä­hel­le pää­see?

– Pu­hun kli­sei­sil­lä kie­li­ku­vil­la, kun sa­non et­tä laa­duk­kaan hen­gel­li­sen kir­jal­li­suu­den ja Raa­ma­tun ää­rel­lä voi ko­kea jos­kus kui­vak­si käy­nyt­tä hen­gel­li­syyt­tä vir­voit­ta­van kas­teen. Sil­loin huo­maa, mitä on kai­van­nut ja mikä kos­ket­taa sy­väl­tä.

Jois­sa­kin kie­lis­sä soit­ta­mi­ses­ta ja leik­ki­mi­ses­tä pu­hu­taan sa­mal­la ver­bil­lä. Lei­kin ulot­tu­vuus on muu­si­kon mie­les­tä tär­keä säi­lyt­tää myös hen­gel­li­syy­des­sä.

– Kris­ti­nus­kos­sa ar­vos­te­taan lap­se­nus­koa ja lap­sen­kal­tai­suut­ta. Leik­ki kuu­luu lap­sil­le, joil­le omi­nai­nen ute­li­ai­suus ja luot­ta­mus on hie­noa myös hen­gel­li­syy­den puo­lel­la.

Voi­mak­kaim­mat hen­gel­li­set elä­myk­sen­sä muu­sik­ko on saa­nut tai­teen kaut­ta.

– Mu­siik­ki ai­heut­taa jos­kus sel­lai­sen re­ak­ti­on ja lii­kut­tu­mi­sen, joka avaa hen­gel­li­set ha­nat. Suo­jaus­ten läpi voi men­nä muu­kin kuin ni­mel­li­ses­ti hen­gel­li­nen mu­siik­ki.

Jaz­z­ki­ta­ris­ti Pat Met­ha­nyn sel­keä il­mai­su ja Uu­si­vir­ran bän­dis­sä soit­ta­van ki­ta­ris­ti Timo Kä­mä­räi­sen vir­tuo­o­si­mai­set soo­lot ker­to­vat ba­sis­ti Jaak­ko Kä­mä­räi­sel­le elä­mäs­tä jo­tain olen­nais­ta sii­nä kuin Jaak­ko Löy­tyn gos­pel tai Nina Åst­rö­min lau­lu­jen kos­ket­ta­va hen­gel­li­syys.

– Mu­siik­kia ja hen­gel­li­syyt­tä yh­dis­tää se, et­tei nii­hin up­pou­tu­va ih­mi­nen voi tul­la kos­kaan val­miik­si tai täy­del­li­sek­si. Mo­lem­pien la­jien har­ras­ta­jat ra­kas­ta­vat sitä, mitä te­ke­vät.

Van­ho­jen muu­si­koi­den koko ole­muk­ses­ta ja sil­mis­tä nä­kyy usein in­to men­nä eteen­päin ja ke­hit­tyä jat­ku­vas­ti. Mat­kan­te­ko – Kä­mä­räi­sen gra­dus­saan tut­ki­ma Kier­ke­gaard pu­huu ”ih­mi­sek­si tu­le­mi­ses­ta” – on käyn­nis­sä ja kes­ken elä­män lop­puun saak­ka.

– Toi­von, et­ten it­se­kään jä­mäh­dä kos­kaan pai­koil­le­ni ja ku­vit­te­le osaa­va­ni jo tar­peek­si, vaan säi­ly­tän ute­li­ai­suu­den, kiin­nos­tuk­sen ja ava­ra­kat­sei­suu­den sekä mu­sii­kin et­tä hen­gel­li­syy­den pii­ris­sä.