JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Seurakunnat tulevat Riikka Reinan mukaan erikoistumaan eikä se ole pahasta. "Seurakuntalaisilla on oikeus tehdä seurakunnan toiminnasta näköistään." Kuva: Jani Mahkonen

Seurakunnat tulevat Riikka Reinan mukaan erikoistumaan eikä se ole pahasta. "Seurakuntalaisilla on oikeus tehdä seurakunnan toiminnasta näköistään." Kuva: Jani Mahkonen

Jani Mahkonen

Kaikille sama ei ole kaikille hyvä – "Kirkkojen avaimet pitäisi olla seura­kun­ta­laisten käsissä"

Jos Hä­meen­kos­kel­ta läh­töi­sin ole­va Hel­sin­gin Kal­li­on seu­ra­kun­nan kirk­ko­her­ra Riik­ka Rei­na sai­si päät­tää, kirk­ko uu­dis­tui­si Suo­mes­sa ny­kyis­tä no­pe­am­min.

23.9.2020
Janne Urpunen

Riik­ka Rei­na toi­vot­taa vie­raan ter­ve­tul­leek­si Rai­jan­kor­peen Hä­meen­kos­kel­le.

– Isä­ni lap­suu­den koti, mum­mu­la­ni. Tämä on ai­no­a­na konk­reet­ti­se­na paik­ka­na lap­suu­des­ta­ni jäl­jel­lä. Vii­kon­lop­pu­ja, jou­lu­ja ja mui­ta lo­mia tääl­lä vie­te­tään, hän sa­noo.

Tääl­tä on läh­töi­sin Riik­ka Rei­na (o.s. Ni­su­la), joka vi­hit­tiin Hel­sin­gin Kal­li­on seu­ra­kun­nan kirk­ko­her­rak­si en­sim­mäi­se­nä nai­se­na kak­si vuot­ta sit­ten.

Kal­li­os­sa kirk­koon kuu­luu 45,2 pro­sent­tia alu­een vä­es­tös­tä. Rei­nan ol­les­sa lap­si Hä­meen­kos­kel­la lä­hes kaik­ki oli­vat kir­kon jä­se­niä.

– Kun­nas­sa oli 2 300 asu­kas­ta. Tie­sin vain kol­me per­het­tä, jois­sa ei kuu­lut­tu kirk­koon.

Tu­le­van Kal­li­on kirk­ko­her­ran per­he edus­ti pien­tä vä­hem­mis­töä. Per­heen lap­sia ei ol­lut kas­tet­tu. Van­hem­mat oli­vat eron­neet kir­kos­ta 1970-lu­vul­la, kos­ka kat­soi­vat, et­tei kirk­ko puo­lus­ta­nut tar­peek­si vä­hä­o­sai­sia. Us­kon­non ope­tuk­ses­sa lap­set kui­ten­kin kä­vi­vät.

– Van­hem­mat oli­vat sitä miel­tä, et­tä us­kon­to­jen tun­te­mi­nen kuu­lu yleis­si­vis­tyk­seen.

Rei­na ker­too ko­ke­neen­sa lap­se­na ul­ko­puo­li­suut­ta, kun ei kuu­lu­nut kirk­koon, mut­ta sit­tem­min hän on on­nis­tu­nut kään­tä­mään sen eduk­seen.

– Moni kir­kon tra­di­tio on ol­lut mi­nul­le vie­ras. Se on täs­sä työs­sä tosi hyvä. Pys­tyn ky­see­na­lais­ta­maan it­ses­tään­sel­vyyk­siä.

Oi­keu­den­mu­kai­suus ja yh­teis­kun­nal­li­set asi­at ovat kiin­nos­ta­neet Rei­naa nuo­ruu­sa­jois­ta. Kun hän oli kah­dek­san­nel­la luo­kal­la, Hol­lo­lan kun­ta päät­ti, et­tei kou­lus­sa pi­de­tä syys­lo­maa. Rei­nan mie­les­tä se oli vää­rin. Hän muis­te­lee ke­rän­neen­sä vii­kos­sa 650 ni­meä pää­tös­tä vas­tus­ta­vaan ad­res­siin.

– Kun­nan­joh­ta­ja ei ot­ta­nut ad­res­sia vas­taan, vaan pie­nem­pi vir­ka­mies. Suu­tuin tosi pal­jon. Ha­lu­sin vai­kut­taa asi­oi­hin. Me­nin kir­jas­toon lu­ke­maan puo­lu­ei­den oh­jel­mat, ja lii­tyin puo­lu­ee­seen.

Va­lin­ta osui kes­kus­taan.

– Yrit­tä­jä­per­heen lap­sel­la yrit­tä­jyys ko­ros­tui. Vii­mei­se­nä va­lit­sin vih­rei­den ja kes­kus­tan vä­lil­tä. Vih­re­ät oli sil­loin puh­taas­ti luon­non­suo­je­lu­puo­lue. So­si­aa­li­nen oi­keu­den­mu­kai­suus ei vie­lä ol­lut ta­pe­til­la.

Pari vuot­ta myö­hem­min lu­ki­o­lai­nen teki kun­ta­lai­sa­loit­teen Kos­ken, Hau­hon, Lam­min ja Tuu­lok­sen nuo­ri­so­val­tuus­to­jen pe­rus­ta­mi­ses­ta.

– Se meni läpi. Apua aloit­teen muo­toi­luun sain isäl­tä­ni, joka tun­si kun­ta­hal­lin­non, mut­ta si­säl­tö oli mi­nun. Aloin us­koa, et­tä ih­mi­nen pys­tyy vai­kut­ta­maan ym­pä­ris­tön­sä asi­oi­hin.

Hen­gel­li­set­kin asi­at kiin­nos­ti­vat. Rei­na päät­ti men­nä rip­pi­kou­luun, vaik­ka ei tien­nyt, tu­lee­ko hä­nes­tä kir­kon jä­sen vai ei.

– Rip­pi­pap­pi­ni Mar­jo Kor­te­lai­nen sa­noit­ti asi­an niin, et­tä kirk­ko on oi­kea paik­ka mi­nul­le, joka us­kal­taa haas­taa ja esit­tää vai­kei­ta ky­sy­myk­siä.

Il­man Kor­te­lai­sen esi­merk­kiä Rei­nas­ta ei eh­kä kos­kaan oli­si tul­lut pap­pia. Esi­tais­te­li­joi­ta ja uu­dis­rai­vaa­jia tar­vi­taan. He avaa­vat nä­ky­miä ja mah­dol­li­suuk­sia pe­räs­sä tu­le­vil­le.

– En­nen Mar­joa en var­maan ol­lut edes aja­tel­lut, et­tä nai­nen voi­si ol­la pap­pi. Kun mi­nut ase­tet­tiin kirk­ko­her­ran vir­kaan, sain va­li­ta yh­den hen­ki­lön piis­pal­le avus­ta­jak­si. Va­lit­sin Mar­jon.

Mar­jo Kor­te­lai­nen toi­mii edel­leen pap­pi­na Hol­lo­lan seu­ra­kun­nas­sa.

Maa­il­man oi­keu­den­mu­kai­suut­ta ja epä­oi­keu­den­mu­kai­suut­ta pu­res­kel­tiin Rei­nan lap­suu­den­ko­dis­sa. Isä Tar­mo Ni­su­la oli kon­kurs­si­ju­ris­ti, jol­la 1990-lu­vun la­man ai­kaan töi­tä riit­ti.

– Yrit­tä­jiä kävi mei­dän keit­ti­ön­pöy­dän ää­res­sä. Lama oli on­net­to­muus heil­le, mut­ta ta­lou­del­li­nen on­ni meil­le. Olin mu­ka­na kon­kurs­si­pe­sien lop­puun­myyn­neis­sä ke­sä­hes­su­na. Sil­loin aloin ym­mär­tää, kuin­ka iso mer­ki­tys sat­tu­mal­la on ih­mi­se­lä­mään. Ko­vas­ti töi­tä teh­nyt ih­mi­nen saat­toi me­net­tää omai­suu­ten­sa sik­si, et­tä lama kou­rai­si ky­seis­tä toi­mi­a­laa.

Rei­na sa­noo ole­van­sa la­man lap­si.

– Lama vai­kut­ti mei­hin kaik­kiin riip­pu­mat­ta sii­tä, mi­ten mei­dän kävi. Sama pä­tee ko­ro­naan.

Olem­me sa­mas­sa ve­nees­sä, mut­ta toi­sil­la me­nee kui­ten­kin pa­rem­min kuin toi­sil­la.

– Mei­dän, jot­ka saam­me kuu­kau­si­palk­kaa, on vai­kea kä­sit­tää mil­tä tun­tuu, kun me­nee työ­paik­ka tai ti­laus­kir­ja tyh­je­nee. Moni ih­mis­ryh­mä jää huo­mi­ot­ta. Olem­me oi­keu­te­tus­ti huo­lis­sam­me lää­kä­reis­tä ja sai­raan­hoi­ta­jis­ta, mut­ta vi­ruk­sel­le al­tis­tu­vat työs­sään mo­net muut­kin, ku­ten sai­raa­lan sii­voo­jat tai kaup­po­jen myy­jät.

Rei­na sa­noo ole­van­sa yh­teis­kun­nan hy­vä­o­sai­nen ja tun­te­van­sa sii­tä syyl­li­syyt­tä.

– Sen edes­sä, mitä on saa­nut, pi­täi­si ol­la hy­vin nöy­rä. Olen saa­nut elä­mäs­sä pal­jon enem­män kuin oli­sin an­sain­nut.

Ih­mi­nen ei ole kai­kes­sa oman on­nen­sa sep­pä. On­nea voi aut­taa, mut­ta kaik­keen ei voi va­rau­tua.

– Elä­mäs­sä on niin pal­jon muus­ta­kin ky­sy­mys kuin lah­jois­ta tai osaa­mi­ses­ta. Hol­lo­las­sa kou­lus­sa oli mi­nua älyk­kääm­piä op­pi­lai­ta, mut­ta kaik­ki heis­tä ei­vät vält­tä­mät­tä ole enää elos­sa.

Pal­jon on ih­mi­sen elä­mäs­sä kiin­ni yk­sit­täi­sis­tä va­lin­nois­ta ja sil­kas­ta sat­tu­mas­ta.

– On­nis­tu­mi­nen on iha­naa, mut­ta on­nis­tu­mi­sis­ta saat­taa seu­ra­ta myös vaa­ral­lis­ta kaik­ki­voi­pai­suu­den tun­net­ta.

Rei­na muis­tut­taa, et­tä yk­si­lön on­nis­tu­mi­sen ta­ka­na on yleen­sä mui­ta ih­mi­siä: van­hem­pia, kas­vat­ta­jia, opet­ta­jia, kol­le­goi­ta, val­men­ta­jia ja ys­tä­viä.

– Yk­sin en oli­si pääs­syt tä­hän ase­maan. Tus­kin oli­sin läh­te­nyt opis­ke­le­maan, jos en oli­si saa­nut yk­sit­täi­sil­tä opet­ta­jil­ta roh­kai­sua.

Hän sa­noo, et­tä ko­ro­na-ai­ka­na ih­mis­ten kaik­ki­voi­pai­suu­teen on tul­lut sä­rö­jä, joka voi ol­la meil­le hy­väk­si. Ym­mär­räm­me, et­tä em­me hal­lit­se kaik­kea.

En­nen ni­mi­tys­tään kirk­ko­her­rak­si Riik­ka Rei­na työs­ken­te­li am­ma­til­li­sen kou­lu­tuk­sen edun­val­vo­ja­na. Hän al­koi kui­ten­kin tun­tea, et­tä pys­tyy pa­ran­ta­maan maa­il­maa par­hai­ten kir­kos­ta.

– Ha­lu­sin etu­lin­jaan. Olen saa­nut kir­kol­ta niin pal­jon, et­tä on ai­ka mak­saa ta­kai­sin.

Kal­li­os­sa Rei­na on ai­na­kin sii­nä mie­les­sä etu­lin­jas­sa, et­tä siel­lä konk­re­ti­soi­tuu Suo­men lu­te­ri­lai­sen kir­kon tu­le­vai­suu­den haas­te. Kirk­koon kuu­luu al­le puo­let alu­een asuk­kais­ta ja mää­rä uh­kaa edel­leen las­kea.

Rei­na us­koo, et­tä jä­sen­mää­rä on mah­dol­lis­ta saa­da nou­suun, mut­ta mää­rä ei ole hä­nel­le kaik­ki kai­kes­sa. Tär­ke­äm­pää on, et­tä seu­ra­kun­ta­lai­set ko­ke­vat kirk­koon kuu­lu­mi­sen mer­ki­tyk­sel­li­sek­si.

Riikka Reina käy vapaa-ajallaan kirkossa silloin, kun tuntee tarvitsevansa anteeksiannon ateriaa. "Jumala on kaikkialla. Hän ei asu vain kirkkorakennuksissa. Häntä voi palvella monin eri tavoin." Kuva: Jani Mahkonen

Riikka Reina käy vapaa-ajallaan kirkossa silloin, kun tuntee tarvitsevansa anteeksiannon ateriaa. "Jumala on kaikkialla. Hän ei asu vain kirkkorakennuksissa. Häntä voi palvella monin eri tavoin." Kuva: Jani Mahkonen

Jani Mahkonen

Kal­li­on seu­ra­kun­nan stra­te­gi­an 2020–2025 ar­voik­si on kir­jat­tu ar­mo, roh­keus ja yh­den­ver­tai­suus. Ar­vot pe­rus­tu­vat seu­ra­kun­ta­lais­ten nä­ke­myk­siin.

Kal­lio on nuo­re­kas, ar­vo­li­be­raa­li ja tie­dos­ta­va. Niin tie­dos­ta­va, et­tä seu­ra­kun­ta­lai­nen saat­taa epä­röi­dä us­kon­tun­nus­tuk­sen lau­su­mis­ta, kun neit­sees­tä syn­ty­mi­nen ei ole ih­mi­sel­le bi­o­lo­gi­ses­ti mah­dol­lis­ta.

– Us­kon­tun­nus­tuk­sen voi aja­tel­la huo­kauk­se­na Ju­ma­lan puo­leen, et­tä kuu­le mei­tä. Pyr­ki­mys on ol­lut sa­noit­taa sel­lais­ta, mi­hin sa­nat ei­vät rii­tä. Mi­nus­ta on tur­val­lis­ta ja va­paut­ta­vaa lau­sua yh­des­sä ää­neen sa­no­ja, joi­ta on sa­not­tu tu­han­sia vuo­sia. Us­ko ei ole kiin­ni vain mi­nus­ta.

Toi­mies­saan ar­vo­jen­sa mu­kaan Kal­li­on seu­ra­kun­ta le­vit­tää Ju­ma­lan rak­kaut­ta, ar­mon ja toi­von sa­no­maa, roh­ke­as­ti uu­dis­tu­en ja kirk­koa uu­dis­ta­en. Epä­koh­tiin puu­tu­taan ja hil­jai­sim­mil­le­kin an­ne­taan ää­ni. Kai­ken toi­min­nan läh­tö­koh­ta­na on ih­mi­sar­von eh­dot­to­muus.

Ar­vot ovat seu­ra­kun­ta­lais­ten va­lit­se­mia, mut­ta kirk­ko­her­ran nä­köi­siä. Jos Rei­na sai­si päät­tää, kirk­ko uu­dis­tui­si Suo­mes­sa no­pe­am­min­kin kuin te­kee.

– Kir­kon pi­tää seu­ra­ta ai­kaan­sa. Jos kirk­ko ei ole mer­ki­tyk­sel­li­nen tä­män ajan ih­mi­sil­le, se on vain his­to­ri­aa, mu­se­o­ta­va­raa. Pe­rus­sa­no­ma ja ar­mo­pöy­tä py­syy, mut­ta sen ym­pä­ril­lä on ol­ta­va ajas­sa kiin­ni.

Rei­nan mu­kaan kir­kol­la on vai­keuk­sia erot­taa, mikä Raa­ma­tun sa­no­mas­sa on oleel­lis­ta ja mikä ajan ker­ros­tu­maa.

– On esi­mer­kik­si his­to­ri­al­li­nen to­si­a­sia, et­tä Jee­suk­sel­la oli nais­puo­li­sia ope­tus­lap­sia. Mies­ten ase­man ko­ros­ta­mi­nen Raa­ma­tus­sa on ol­lut val­ta­po­li­tiik­kaa ei­kä evan­ke­liu­min kan­nal­ta mer­ki­tyk­sel­lis­tä.

Kon­ser­va­tii­vi­suu­den Rei­na nä­kee tur­val­li­suus­ha­kui­suu­te­na. Yh­teis­kun­nas­sa mo­ni­ar­voi­suus li­sään­tyy, ja se he­rät­tää ää­ne­käs­tä­kin vas­tus­tus­ta.

– Ää­nen­pai­no­jen ko­ven­tu­mi­nen pe­lot­taa. Kon­ser­va­tis­miin si­säl­tyy usein aja­tus hal­lin­nan tun­tees­ta. Sii­nä py­ri­tään se­men­toi­maan ih­mi­nen yh­teen muot­tiin, joka on te­o­lo­gi­ses­ti­kin on­gel­mal­lis­ta. Se ra­joit­taa Ju­ma­lan luo­mis­työ­tä ja ih­mi­sen va­paut­ta.

En­nen oli pa­rem­min -pu­het­ta Rei­nan on vai­kea ym­mär­tää.

– 1960-lu­vul­la oli enem­män per­he­vä­ki­val­taa, köy­hyyt­tä, las­ten ase­ma oli hei­kom­pi. Ei siel­tä ole pal­jon ko­pi­oi­ta­vaa. Olen huo­lis­sa­ni kes­ki-ikäis­ten mies­ten osat­to­muu­den ko­ke­muk­sis­ta, mut­ta rat­kai­su pi­täi­si ol­la joku muu kuin kel­lon kään­tä­mi­nen taak­se­päin.

Kal­li­on kirk­ko­her­ral­le mo­ni­ar­voi­suus ei ole sitä, et­tä kai­kil­le tar­jo­taan kaik­kea. Seu­ra­kun­nan kir­kois­sa ar­ki­mes­su on yh­tei­sön suun­nit­te­le­ma ja joka päi­vä eri­lai­nen.

– Kai­kil­le sama ei ole kai­kil­le hyvä. Ih­mi­sil­lä on eri­lai­sia ta­po­ja viet­tää ar­mon ate­ri­aa tai eri­lai­nen mu­siik­ki­ma­ku, hän pe­rus­te­lee.

Rei­na toi­voo, et­tä tu­le­vai­suu­des­sa seu­ra­kun­ta­lai­set ot­tai­si­vat suu­rem­paa roo­lia seu­ra­kun­nis­saan. Kal­li­os­sa ja muu­al­la.

– Lau­la­ja-lau­lun­te­ki­jä Sa­mu­li Put­ro jär­jes­ti 50-vuo­tis­juh­lan­sa Kal­li­on kir­kos­sa. Se oli mo­nel­le ai­ka hen­gel­li­nen ko­ke­mus. Kirk­ko­ti­la oli sii­nä py­häs­sä käy­tös­sä ei­kä mei­dän hen­ki­lös­töl­lä oli­si ol­lut vas­taa­vaa osaa­mis­ta.

Seu­ra­kun­nat tu­le­vat Rei­nan mu­kaan eri­kois­tu­maan ei­kä se ole pa­has­ta.

– Kirk­ko­jen avai­met pi­täi­si ol­la seu­ra­kun­ta­lais­ten kä­sis­sä. Seu­ra­kun­ta­lai­sil­la on oi­keus teh­dä seu­ra­kun­nan toi­min­nas­ta nä­köis­tään.

Hän kat­soo, et­tä usein tyh­jä­nä kai­ku­vat kirk­ko­sa­lit voi­si­vat ol­la mo­ni­puo­li­sem­mas­sa käy­tös­sä, ku­ten Eng­lan­nis­sa ja Sak­sas­sa.

– Kyl­lä Suo­mes­sa­kin an­ne­taan jo seu­ra­kun­tien ti­lo­ja tie­tyin eh­doin mui­den­kin yh­tei­sö­jen käyt­töön.

Vaik­ka län­si­mai­nen kult­tuu­ri jat­kai­si maal­lis­tu­mis­taan, Rei­na us­koo, et­tä us­kon­to­jen mer­ki­tys maa­il­mal­la kas­vaa. Hän on huo­les­tu­nut pu­heis­ta, et­tä us­kon­non ope­tus kou­luis­sa pi­täi­si lo­pet­taa.

– Lap­si ei saa men­nä pe­su­ve­den mu­ka­na. Tu­le­vai­suus on di­a­lo­gia ei­kä dog­ma­tis­mia. Sik­si tar­vi­taan tie­toa ja ym­mär­rys­tä eri us­kon­nois­ta.

Tu­le­vai­suu­den kirk­ko on Rei­nan toi­veis­sa ke­vy­em­pi ja ket­te­räm­pi.

– Kirk­ko voi­si toi­mia ihan hy­vin yh­dis­tys­poh­jal­ta. Kir­kon ei pidä ol­la pal­ve­luor­ga­ni­saa­tio, vaan us­ko­nyh­tei­sö. Tar­koi­tus ei ole hyö­tyä, vaan elää yh­des­sä.

Rei­na käy va­paa-ajal­laan kir­kos­sa sil­loin, kun tun­tee tar­vit­se­van­sa an­teek­si­an­non ate­ri­aa.

– Ju­ma­la on kaik­ki­al­la. Hän ei asu vain kirk­ko­ra­ken­nuk­sis­sa. Hän­tä voi pal­vel­la mo­nin eri ta­voin.

Kirk­ko­her­ra muis­tut­taa Lut­he­rin ker­to­neen suu­ta­ris­ta, joka pal­ve­lee Ju­ma­laa te­ke­mäl­lä niin hy­viä ken­kiä kuin osaa.

– Näen py­hyyt­tä ar­jes­sa. Per­heen yh­tei­nen ruo­kai­lu on mi­nul­le pyhä het­ki, mut­ta se ei on­nis­tu joka päi­vä, kun lap­sil­la on pal­jon har­ras­tuk­sia. Kirk­koa ei tar­vit­se har­ras­taa. Tär­kein ju­ma­lan­pal­ve­lus on toi­mi­te­taan ko­to­na.

Hä­meen­kos­ken seu­ra­kun­ta­e­lä­mää Rei­na on seu­ran­nut vä­hän­lai­ses­ti paik­ka­kun­nal­ta muu­tet­tu­aan.

– Kat­son ta­pah­tu­mia ke­sä­a­suk­kaan sil­min. Sen olen to­den­nut, et­tä seu­ra­kun­nas­sa on ta­pah­tu­nut pal­jon hy­vää var­sin­kin kirk­ko­her­ra Mat­ti Piis­pa­sen ai­ka­na.

Rei­na on ker­taal­leen kut­sut­tu saar­naa­maan Hä­meen­kos­ken kirk­koon toi­mies­saan pas­to­ri­na Hel­sin­gin Paa­va­lin seu­ra­kun­nas­sa.

– Se oli jos­kus 2000-lu­vun alus­sa. Ys­tä­vän­kul­mas­sa olen käy­nyt jos­kus kah­vit juo­mas­sa.

Ys­tä­vän­kul­ma on seu­ra­kun­nan va­paa­eh­tois­työn kes­kus kir­kon­ky­län kes­kus­tas­sa.

Hä­meen­kos­ken kir­kon mes­suis­sa Rei­naa ei näh­dä.

– Kun olen lo­mal­la, nu­kun ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen ai­kaan. VPK:n juh­lis­sa olen käy­nyt, ja siel­lä on seu­ra­kun­ta­kin läs­nä, hän sa­noo nau­rah­ta­en.

Kirk­ko­her­ra ja am­mat­ti­po­mo

Riik­ka Rei­na syn­tyi Hä­meen­kos­kel­la 3.6.1975. Val­mis­tui te­o­lo­gi­an mais­te­rik­si Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­ta. Opis­kel­lut myös am­ma­til­li­sek­si opet­ta­jak­si. Työs­ken­nel­lyt seu­ra­kun­ta­pas­to­ri­na ja kas­va­tuk­sen työ­a­la­vas­taa­va­na Hel­sin­gin Paa­va­lin seu­ra­kun­nas­sa, kou­lut­ta­ja­na Seu­ra­kun­ta­o­pis­tos­sa, ke­hit­tä­mis­pääl­lik­kö­nä Kirk­ko­pal­ve­luis­sa sekä asi­an­tun­ti­ja­na ja vt. toi­mi­tus­joh­ta­ja­na Am­mat­ti­o­saa­mi­sen ke­hit­tä­mi­syh­dis­tyk­ses­sä (AM­KE).

Rei­na on kol­men lap­sen äi­ti ja nai­mi­sis­sa Kun­ta­lii­ton va­ra­toi­mi­tus­joh­ta­ja Timo Rei­nan kans­sa. Riik­ka Rei­nal­la on koti Kal­li­os­sa, Jär­ven­pääs­sä ja Hä­meen­kos­kel­la, mut­ta tie­sit­kö hä­nes­tä tätä:

1 Pu­hui kym­men­vuo­ti­aa­na Jee­suk­sen elä­mäs­tä Kos­ken kir­kon saar­nas­tuo­lis­sa, vaik­ka ei kuu­lu­nut kirk­koon. "Se oli Hyvä ys­tä­vä -mu­si­kaa­li. Tuu­ra­sin ker­to­jaa, joka jou­tui jää­mään esi­tyk­ses­tä pois."

2 En­sim­mäi­nen työ­paik­ka oli Ris­to Ai­rak­si­sen ra­vi­tal­li. "Opin työn­te­on kult­tuu­rin siel­tä. Töi­tä teh­tiin ru­ti­se­mat­ta. Olin siel­lä mon­ta ke­sää."

3 Kes­kus­tan va­ra­val­tuu­tet­tu ja kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen va­ra­jä­sen Jär­ven­pääs­sä. Liit­tyi puo­lu­ee­seen 15-vuo­ti­aa­na.

4 Kuu­lui 19-vuo­ti­aa­na Paa­vo Väy­ry­sen pre­si­den­tin­vaa­li­kam­pan­jan joh­to­ryh­mä­nä toi­mi­nee­seen so­lis­ti­seit­sik­koon. Edus­kun­ta­vaa­lieh­do­kas 1994. Aloit­ti te­o­lo­gi­an opin­not sa­ma­na vuon­na.

Lue lisää aiheesta