JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Raamatun suurissa kertomuksissa ihminen ei ole individualistinen toimija, huomauttaa ekoteologi Kai Henttonen. “Niissä kuvataan ihmiskunnan ja luonnon saumatonta yhteenkuuluvuutta. Ihminen hyödyntää luonnon antimia, mutta on myös siitä täysin riippuvainen osa.” Kuva: Esa Arvekari

Raamatun suurissa kertomuksissa ihminen ei ole individualistinen toimija, huomauttaa ekoteologi Kai Henttonen. “Niissä kuvataan ihmiskunnan ja luonnon saumatonta yhteenkuuluvuutta. Ihminen hyödyntää luonnon antimia, mutta on myös siitä täysin riippuvainen osa.” Kuva: Esa Arvekari

"Ihminen ei ole indi­vi­du­a­lis­tinen toimija" – Ympä­ris­tö­te­o­logia korostaa ihmisen suhdetta luontoon

Raa­ma­tus­ta löy­tyy vah­va eko­te­o­lo­gi­nen nä­kö­kul­ma, joka konk­re­ti­soi­tuu var­je­lu­teh­tä­väs­sä. Kris­til­li­syy­teen si­säl­tyy kui­ten­kin vir­tauk­sia, jois­sa ih­mi­sen suh­det­ta luon­toon vä­hä­tel­lään.

9.3.2020
Esa Arvekari

Kir­kon ym­pä­ris­tö­kan­ta läh­tee ih­mi­sen ja luon­non koh­ta­lo­nyh­tey­des­tä.

Kä­si­tys ero­aa maal­li­ses­ta ja hen­gel­li­sis­tä in­di­vi­du­a­lis­mis­ta, jos­sa ih­mi­nen ase­te­taan kai­ken kes­ki­pis­teek­si.

– Kir­kon ym­pä­ris­tö­kan­nal­le ei sil­ti ole vi­ral­lis­ta mää­ri­tel­mää, vaik­ka luon­to ja luo­ma­kun­ta ovat­kin te­o­lo­gi­as­sa tär­kei­tä kä­sit­tei­tä, sa­noo Lah­den seu­ra­kun­tien ym­pä­ris­tö­toi­mi­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja, pas­to­ri Kai Hent­to­nen.

Kris­til­li­syy­teen si­säl­tyy kui­ten­kin ajat­te­lu­ta­po­ja, jot­ka joko vä­hät­te­le­vät ih­mi­sen suh­det­ta luon­toon tai jät­tä­vät sen ko­ko­naan huo­mi­ot­ta.

– Ikä­vä kyl­lä juu­ri nämä pai­no­tuk­set ovat tä­nään nä­ky­väs­ti esil­lä ja vai­kut­ta­vat ylei­seen mie­li­ku­vaan kris­ti­tyn suh­tees­ta muu­hun luo­ma­kun­taan ja ym­pä­ris­tö­vas­tuu­seen, Hent­to­nen poh­tii.

Mer­kit­tä­vin ym­pä­ris­tö­ky­sy­myk­siä vä­hät­te­le­vä te­o­lo­gi­nen suun­taus on fun­da­men­ta­lis­mi. Se hei­jas­tuu usein ajat­te­lus­sa, jos­sa ai­no­as­taan ih­mi­sen pe­las­tus on tär­ke­ää. Fun­da­men­ta­lis­ti­sen tul­kin­nan mu­kaan jo­kai­nen Raa­ma­tun sana on Ju­ma­lan suo­raan sa­ne­le­maa teks­tiä.

Fun­da­men­ta­lis­mi ei hy­väk­sy uut­ta raa­ma­tun­tut­ki­mus­ta ei­kä esi­mer­kik­si luon­non­tie­tei­den edus­ta­maa ke­hi­ty­sop­pia.

– Pe­las­tus­fun­da­men­ta­lis­mi, jos­sa ih­mi­nen yk­sin on kai­ken kes­ki­ös­sä, saa va­li­tet­ta­vas­ti vah­vaa nos­tet­ta ny­kyi­ses­tä in­di­vi­du­a­lis­mis­ta. Pe­las­tus, joka Raa­ma­tun te­o­lo­gi­as­sa liit­tyy koko luo­ma­kun­taan ja saa jopa kos­mi­sen ulot­tu­vuu­den, on täs­sä ka­peu­tu­nut kos­ke­maan vain yk­si­löä, mi­nun pe­las­tus­ta­ni.

Mi­kä­li fun­da­men­ta­lis­miin liit­tyy ää­rim­mäi­nen es­ka­to­lo­gia maa­il­man­lo­pun odo­tuk­si­neen, ei se mitä ym­pä­ril­lä ta­pah­tuu, luon­nol­li­ses­ti­kaan kiin­nos­ta. Es­ka­to­lo­gi­al­la tar­koi­te­taan us­kon­toi­hin liit­ty­vää op­pia maa­il­man vii­mei­sis­tä ta­pah­tu­mis­ta.

Toi­nen Raa­ma­tun vä­ke­vää ym­pä­ris­tö­e­tiik­kaa su­men­ta­va asia on jul­ki­sen kes­kus­te­lun ju­miu­tu­mi­nen maa­il­man­se­li­tys­ten vas­tak­kai­suu­teen.

– Luo­mi­sop­pi ja tie­teel­li­nen maa­il­man­se­li­tys ha­lu­taan aset­taa vas­tak­kain niin po­liit­ti­sis­ta kuin us­kon­nol­li­sis­ta­kin syis­tä.

Täs­tä juon­tuu kol­mas vää­ris­ty­mä.

– Joko tie­tä­mät­tö­myy­des­tä tai us­kon in­non so­kai­se­mi­na Raa­mat­tua käy­te­tään ikään kuin bi­o­lo­gi­an op­pi­kir­ja­na ja luon­non­tie­teen kor­vaa­ja­na. Täs­tä seu­raa­vaa rai­vo­kas­ta rii­taa on voi­tu seu­ra­ta ai­van näi­nä päi­vi­nä me­di­as­ta. Il­miö liit­tyy uu­sa­teis­min nou­suun, Hent­to­nen kom­men­toi.

Raa­ma­tun vää­rin­käyt­tö hä­mär­tää en­ti­ses­tään ku­vaa kris­tit­ty­jen suh­tees­ta ym­pä­ris­töön, mut­ta myös tie­toon ja jär­keen. Se on saa­nut ih­mi­set ajat­te­le­maan, et­tä ateis­mi ja tie­teel­li­nen maa­il­man­kä­si­tys ovat luon­non kan­nal­ta loo­gi­sem­pi ja suo­tui­sam­pi ajat­te­lu­kan­ta.

Mil­lai­nen on sit­ten Raa­ma­tun ja kris­til­li­sen te­o­lo­gi­an suh­de ym­pä­ris­töön po­si­tii­vi­ses­sa mer­ki­tyk­ses­sä?

Raa­ma­tun suu­ris­sa ker­to­muk­sis­sa ih­mi­nen ei ole in­di­vi­du­a­lis­ti­nen toi­mi­ja. Niis­sä ku­va­taan ih­mis­kun­nan ja luon­non sau­ma­ton­ta yh­teen­kuu­lu­vuut­ta. Ih­mi­nen hyö­dyn­tää luon­non an­ti­mia, mut­ta on myös sii­tä täy­sin riip­pu­vai­nen osa. Ih­mi­nen ja muu luo­tu ja­ka­vat sa­man koh­ta­lon.

Koh­ta­lo­nyh­teys il­me­nee sel­keim­min Nooa-ker­to­muk­ses­sa, jota edel­tää ku­vaus luon­to­suh­teen kat­ke­a­mis­ta ja luo­ma­kun­nan va­hin­goit­tu­mis­ta. Sii­nä ih­mi­sen vä­ki­val­lal­la on kes­kei­nen roo­li. Ju­ma­la kui­ten­kin pe­las­taa sekä ih­mis­su­vun et­tä eläin­kun­nan.

Tu­ho­tul­van jäl­keen Ju­ma­la te­kee lii­ton niin ih­mi­sen kuin muun­kin luo­dun kans­sa. Ih­mi­sel­lä ei ole mi­tään eri­tyi­sa­se­maa täs­sä suh­tees­sa, enin­tään se, et­tä hä­nen tu­lee hei­jas­taa Ju­ma­lan rak­kaut­ta kaik­kea luo­tua koh­taan.

Pa­ra­tii­sis­sa ih­mi­nen oli kas­vis­syö­jä. Ja kun Raa­ma­tun mu­kaan kaik­ki ai­ka­naan ase­te­taan ta­kai­sin pai­kal­leen, pa­laa rau­han­ti­la, jos­sa ih­mi­set ei­vät enää tapa eläi­miä.

– Myös sa­pa­tin eli viik­ko­le­von kä­si­te ko­ros­taa ih­mi­sen ja ym­pä­ris­tön var­je­lu­teh­tä­vää ja yh­teen­kuu­lu­vuut­ta. Sii­nä ym­mär­re­tään, et­tä te­ho­ta­lous riis­tää niin ih­mis­tä kuin luon­toa. Täl­le riis­tol­le ase­te­taan raja. Raa­mat­tu siis pe­rus­te­lee pait­si ym­pä­ris­tön myös ih­mis­ten suo­je­lua, Hent­to­nen huo­maut­taa.

Henttosen mukaan kirkko ei tarvitse lisää ympäristöjulistuksia. Hyviä perusteluja löytyy jo nyt. “Kirkon itsensä pitää elää niin kuin opettaa ja kannattaa tulevaisuuden toivoa.” Kuva: Esa Arvekari

Henttosen mukaan kirkko ei tarvitse lisää ympäristöjulistuksia. Hyviä perusteluja löytyy jo nyt. “Kirkon itsensä pitää elää niin kuin opettaa ja kannattaa tulevaisuuden toivoa.” Kuva: Esa Arvekari

Hent­to­sen mu­kaan kirk­ko ei tar­vit­se li­sää ym­pä­ris­tö­ju­lis­tuk­sia. Hy­viä pe­rus­te­lu­ja löy­tyy jo nyt.

– Muu­tos läh­tee ar­jen ope­tus­työs­tä ja elä­mäs­tä. Kir­kon it­sen­sä pi­tää elää niin kuin opet­taa ja kan­nat­taa tu­le­vai­suu­den toi­voa, hän sa­noo.

Raa­ma­tus­ta löy­tyy yl­lät­tä­vän­kin ri­kas eko­te­o­lo­gi­nen ja ym­pä­ris­tö­eet­ti­nen nä­kö­kul­ma, joka konk­re­ti­soi­tuu var­je­lu­teh­tä­väs­sä. Kui­ten­kin kris­ti­tyt tun­te­vat usein huo­nos­ti us­kon­sa tätä ulot­tu­vuut­ta, ja se tu­lee yl­lät­tä­vän vä­hän esiin seu­ra­kun­tien ju­lis­tus- ja ope­tus­työs­sä.

– Soi­sin, et­tä jo­kai­nen omal­la koh­dal­laan al­kai­si tut­kia hen­gel­lis­tä suh­det­taan luon­toon ja ym­pä­ris­töön, Hent­to­nen eh­dot­taa.

Tut­kis­ke­lua ei kan­na­ta teh­dä lii­an vai­ke­ak­si.

– Kult­tuu­ris­sam­me on sa­non­to­ja, jot­ka pu­ke­vat ih­mi­sen luon­to­suh­teen yk­sin­ker­tai­ses­ti ja kau­niis­ti. ”Met­sä kirk­ko­ni ol­la saa” on yk­si sel­lai­nen. Pi­dän sii­tä ko­vas­ti. Kun­ni­oit­ta­va, sau­ma­ton luon­to­suh­de ei tar­vit­se pal­jon mää­rit­te­ly­jä ja sa­no­ja. Se on pe­rus­ko­ke­mus.

Mitä Hent­to­nen sa­noi­si sil­le, joka pel­kää, et­tä maa­il­man­lop­pu on oven edes­sä?

– Sa­noi­sin sa­man kuin Mart­ti Lut­her. Kun hä­nel­tä ky­syt­tiin, mitä hän te­ki­si maa­il­man­lo­pun uha­tes­sa, vas­ta­si hän is­tut­ta­van­sa ome­na­puun. Kris­til­li­ses­sä ym­pä­ris­tö­te­o­lo­gi­as­sa toi­von sa­no­ma on pääl­lim­mäi­se­nä ja yl­tää lop­puun saak­ka, hän muis­tut­taa.

Luo­mi­sop­pi ja tie­teel­li­nen maa­il­man­se­li­tys ha­lu­taan aset­taa vas­tak­kain niin po­liit­ti­sis­ta kuin us­kon­nol­li­sis­ta­kin syis­tä.

Tie­to

Kirk­ko ha­lu­aa hii­li­neut­raa­lik­si

Suo­men evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­nen kirk­ko ha­lu­aa hii­li­neut­raa­lik­si vuo­teen 2030 men­nes­sä. Kirk­ko­hal­li­tus hy­väk­syi kir­kon ener­gia- ja il­mas­tost­ra­te­gi­an hel­mi­kuus­sa 2019.

1 Kir­kon toi­min­nas­sa il­mas­to­pääs­tö­jä tu­lee eni­ten kiin­teis­tö­jen läm­mit­tä­mi­ses­tä ja säh­kön­ku­lu­tuk­ses­ta, mut­ta myös liik­ku­mi­ses­ta ja han­kin­nois­ta. Ta­voit­tee­na on lei­ka­ta hii­li­di­ok­si­di­pääs­tö­jä 80 pro­sent­tia ny­ky­ta­sos­ta.

2 Lo­put 20 pro­sent­tia eli il­mas­to­pääs­töt, joi­ta ei ole tek­ni­ses­ti tai ta­lou­del­li­ses­ti jär­ke­vää vä­hen­tää muil­la kei­noil­la, py­ri­tään kom­pen­soi­maan. Kom­pen­soin­ti ta­pah­tuu esi­mer­kik­si kiin­nit­tä­mäl­lä huo­mi­o­ta seu­ra­kun­tien omis­ta­mien met­sien muo­dos­ta­maan hii­li­va­ras­toon.

3 Kir­kon ym­pä­ris­tö­dip­lo­mi toi­mii käy­tän­nön työ­ka­lu­na ta­voit­tei­den saa­vut­ta­mi­sek­si. Lah­den seu­ra­kun­ta­yh­ty­mäl­lä on voi­mas­sa ole­ma ym­pä­ris­tö­dip­lo­mi vuo­sil­le 2019–2023. Tie­dot ra­ken­nus­ten ener­gi­an­ku­lu­tuk­ses­ta ke­rä­tään kir­kon omaan kiin­teis­tö­jär­jes­tel­mään. Jär­jes­tel­män avul­la voi­daan seu­ra­ta ku­lu­tuk­sen ke­hit­ty­mis­tä ja laa­tia tie­kart­ta hii­li­neut­raa­liut­ta koh­ti.

4 Toi­min­nan pääs­tö­jä lei­ka­taan il­mas­to­ys­tä­väl­li­syyt­tä niin ruo­kai­luis­sa, han­kin­nois­sa kuin liik­ku­mi­ses­sa­kin. Muun mu­as­sa len­tä­mis­tä vä­hen­ne­tään ja etä­o­sal­lis­tu­mis­ta hel­po­te­taan. Tie­kirk­koi­hin han­ki­taan säh­kö­au­ton la­taus­pis­teet vuo­teen 2021 men­nes­sä. Il­mas­to­ta­voit­teet huo­mi­oi­daan myös kir­kon si­joi­tus­toi­min­nas­sa. Suo­si­tuk­sen mu­kaan kirk­ko ei tee suo­ria si­joi­tuk­sia fos­sii­li­sia polt­to­ai­nei­ta tuot­ta­viin yh­ti­öi­hin.