JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Hyvin­vointia taiteesta –  Terhi Kaakinen: "Taiteella on itseisarvo myös seura­kun­tien tiloissa"

Ku­va­tai­tei­li­ja Ter­hi Kaa­ki­nen pau­kut­ti nuo­re­na Raa­ma­tul­la pää­hän, kun­nes huo­ma­si, et­tei se ole us­koa, vaan pel­koa.

“Pienestä pitäen olen piirtänyt tosi paljon. Se on tosi paljon luonnollista minuna olemista”, sanoo kuvanveistäjänä työskentelevä Terhi Kaakinen. Kuva: Markku Lehtinen

“Pienestä pitäen olen piirtänyt tosi paljon. Se on tosi paljon luonnollista minuna olemista”, sanoo kuvanveistäjänä työskentelevä Terhi Kaakinen. Kuva: Markku Lehtinen

18.12.2020
Teemu Leppänen

Ku­van­veis­tä­jä Ter­hi Kaa­ki­sen per­heen olo­huo­nees­sa on väl­jää. Se on oi­ke­as­taan mai­nit­ta­va, kos­ka muu­ten vie­rai­li­ja sai­si ai­van vää­rän ku­van sii­tä, mil­tä tai­tei­li­jan ko­to­na näyt­tää.

– Ajat­te­le, et­tä lä­hes 10 veis­tos­ta on yleen­sä olo­huo­nees­sa. Tääl­lä on nyt tosi har­vaa, Kaa­ki­nen nau­rah­taa.

Ty­tär on­kin sa­no­nut, et­tä Kaa­kis­ten per­hees­sä äi­ti on se, joka sot­kee. Äi­ti suh­tau­tuu asi­aan lem­pe­äs­ti. ”Sot­ke­mi­sen” tu­lok­se­na hän is­tuu nyt ruo­ka­pöy­dän ää­res­sä tyy­ty­väi­se­nä tä­män­het­ki­seen työ­ti­lan­tee­seen­sa.

– Tai­teen sa­ral­la mi­nul­la on nyt tosi kiva ti­lan­ne.

Tyh­jän olo­huo­neen se­lit­tää se, et­tä Kaa­ki­sel­la on käyn­nis­sä näyt­te­ly Hä­meen­lin­nan kau­pun­gin­kir­jas­ton las­te­no­sas­tol­la, jos­sa kä­vi­jöi­tä ilah­dut­taa 13 puu­veis­tos­ta. Haas­tat­te­lu­het­kel­lä käyn­nis­sä oli myös ryh­mä­näyt­te­ly Ka­ris­man kaup­pa­kes­kuk­ses­sa Lah­des­sa.

Kaa­ki­nen aloit­ti Suo­men Kult­tuu­ri­ra­has­ton Päi­jät-Hä­meen ra­has­ton myön­tä­män vuo­si­a­pu­ra­ha­kau­den elo­kuus­sa.

Tai­tei­li­ja on luon­nos­tel­lut jul­ki­sia veis­tok­sia niin Päi­jät-Hä­meen kes­kus­sai­raa­laan kuin Nas­to­lan Ra­ko­ki­ven ra­ken­teil­la ole­vaan mo­ni­toi­mi­ta­lon ruo­ka­laan. Olo­huo­nees­sa sei­sos­ke­lee yk­si isom­pi hah­mo­luon­nos. Kä­des­sä voi kei­nut­taa pie­nois­mal­lia ty­tös­tä, joka kas­vaa kei­nui­neen vie­lä yli kak­si­met­ri­sek­si.

Kaa­ki­nen ha­lu­aa mie­lel­lään näyt­tää te­ok­si­aan muu­al­la­kin kuin gal­le­ri­ois­sa, siis oi­ke­as­taan siel­lä, mis­sä ih­mi­set muil­la asi­oil­la liik­ku­vat. Sii­hen on toi­meen­tu­loon liit­ty­vä syy.

– Suo­mes­sa on on­gel­ma, et­tä tääl­lä pi­de­tään hy­vin­kin pal­jon näyt­te­lyi­tä, jois­sa mak­se­taan kai­kil­le muil­le työn­te­ki­jöil­le, pait­si tai­tei­li­joil­le, joi­den te­ok­sia tul­laan kat­so­maan.

Se ei kuu­los­ta oi­keu­den­mu­kai­sel­ta, ja tai­tei­li­jan on­kin sa­not­ta­va ää­neen mel­koi­nen it­ses­tään­sel­vyys:

– Mie­les­tä­ni tai­tei­li­jal­le pi­tää mak­saa kor­vaus­ta sii­tä, et­tä hän näyt­tää te­ok­si­aan ei­kä niin, et­tä tai­tei­li­ja mak­saa it­sen­sä sen vuok­si ki­pe­äk­si, Kaa­ki­nen tii­vis­tää.

Kaa­ki­sen mie­les­tä ti­lan­ne on pa­ran­tu­nut tai­de­mu­se­ois­sa.

Tai­teen edis­tä­mis­kes­kus jul­kai­si taan­noin rei­lun tai­teen ma­ni­fes­tin, jos­sa kam­pan­joi­daan sen puo­les­ta, et­tä kai­kil­le tai­tei­li­joil­le kor­vat­tai­siin hei­dän työs­ken­te­lys­tään.

Näyt­te­lyn vie­mi­nen kir­jas­toon ei vie­lä rat­kai­se on­gel­maa, mut­ta niis­sä näyt­te­ly­ti­las­ta ei ole pe­rit­ty mak­sua. Li­säk­si Kaa­ki­sel­le on käy­nyt vie­lä niin hy­vin, et­tä kah­des­sa näyt­te­lys­sä on pi­det­ty veis­tok­sis­ta niin pal­jon, et­tä nii­tä on os­tet­tu py­sy­väs­ti asi­ak­kai­ta ilah­dut­ta­maan.

Niin­pä Kaa­ki­sen te­ok­sen vie­reen köm­pii ny­ky­ään yhä use­am­pi lap­si lu­ke­maan kir­jaa ja nii­den ää­rel­lä joku pik­kui­nen on op­pi­nut sa­no­maan uu­den sa­nan­kin: “puu­veis­tos”.

Ke­ra­val­la lap­set sai­vat jopa it­se vai­kut­taa, mikä teos os­tet­tiin. Sii­tä jär­jes­tet­tiin ää­nes­tys.

Ter­hi on kant­to­rin ty­tär, joka asui Kär­kö­läs­sä lap­suu­ten­sa. Isä työs­ken­te­li Kär­kö­län seu­ra­kun­nas­sa ja ty­tär lau­loi seu­ra­kun­nan lap­si­kuo­ros­sa.

– Ta­val­laan mi­nul­la on läm­min ja ko­toi­sa fii­lis kir­kos­ta. Ru­koi­len edel­leen, se on sel­lai­nen tur­va. Sel­lai­nen lap­se­nus­ko on säi­ly­nyt, hän sa­noo.

– Mi­nus­ta on myös yhä mu­ka­vaa lau­laa yh­des­sä tois­ten kans­sa vir­siä, vaik­ka kaik­kia ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen osa-alu­ei­ta en ihan ym­mär­rä­kään. Tyy­li­la­ji­na nau­tin enem­män iloi­sem­mas­ta gos­pe­lis­ta.

Tei­ni­nä hän sa­noo ol­leen­sa “la­ki­hen­ki­nen” us­ko­vai­nen. Tu­tuk­si tu­li­vat Kan­san­lä­he­tyk­sen nuor­ten­ke­sät ja rip­pi­kou­lu.

– Olen ol­lut it­se sil­loin Raa­ma­tul­la pää­hän -pau­kut­ta­ja, kun pel­kä­sin, et­tä joku lä­hei­nen jou­tuu hel­vet­tiin. Ei ih­mis­ten kuu­lui­si toi­si­aan vä­ki­sin sil­lä ta­val­la kään­nyt­tää. Se ei ole sil­loin us­koa, vaan pel­koa.

– Us­kon­toa ei pi­täi­si myös­kään käyt­tää ke­nen­kään ih­mi­soi­keuk­sien pol­ke­mi­seen. Ih­mi­sen teh­tä­vä ei ole tuo­mi­ta tois­ta.

Se, et­tä Kaa­ki­ses­ta tuli tai­tei­li­ja, ei lii­ty us­kon­toon tai kirk­koon. Tie­tys­sä mie­les­sä nämä kak­si asi­aa ovat kul­ke­neet hä­nen elä­mäs­sään ai­na omia pol­ku­jaan, vaik­ka ne Lah­des­sa sit­tem­min jos­sain mää­rin yh­dis­tyi­vät­kin seu­ra­kun­ta­yh­ty­män tai­de­toi­mi­kun­nas­sa.

– Pie­nes­tä pi­tä­en olen piir­tä­nyt tosi pal­jon. Se on tosi pal­jon luon­nol­lis­ta mi­nu­na ole­mis­ta. Saa­toin jos­kus tei­ni­nä ha­vah­tua yöl­lä, et­tä, oho, kel­lo on 4, ja olen yhä maa­laa­mas­sa.

Lu­ki­on jäl­keen nuo­ri nai­nen läh­ti Pek­ka Ha­lo­sen aka­te­mi­aan Tuu­su­laan ja asui sinä ai­ka­na kol­me vuot­ta Jär­ven­pääs­sä. Siel­tä hän pää­si Tai­deins­ti­tuut­tiin Lah­teen 2001 ja val­mis­tui 2006.

Kes­ken Tai­deins­ti­tuu­tin opin­to­ja syn­tyi lap­si.

– Vuo­si­kurs­sim­me aloit­ti tren­din, et­tä po­ruk­ka al­koi saa­da lap­sia. Mei­dän­kin vuo­si­kurs­sil­le kol­me opis­ke­li­jaa sai lap­sen kes­ken opin­to­jen – yk­si jopa kak­si las­ta.

Kaa­ki­nen tuli Lah­teen tai­de­maa­la­ri­na, mut­ta mu­kaan tuli puun­veis­to ori­mat­ti­la­lai­sen tai­tei­li­jan Ta­pa­ni Ko­kon pi­tä­män puun­veis­to­kurs­sin jäl­keen vuon­na 2003.

– Puu jo­ten­kin ko­lah­ti heti ma­te­ri­aa­li­na. En­sim­mäi­nen työ oli tosi köm­pe­lö, mut­ta sit­ten al­koi­vat tul­la jo ide­at puu­veis­tok­si­na, hän muis­te­lee.

– Puu on sii­tä kiva ma­te­ri­aa­li, et­tä se ei ole on­gel­ma­jä­tet­tä, jos työ me­nee pi­lal­le. Se maa­tuu tai sen voi polt­taa.

Niin ei to­sin ole kos­kaan vie­lä käy­nyt, et­tä Kaa­kis­ten ta­kas­sa pa­lai­si vii­kon­lop­pu­na äi­din vii­kol­la pie­leen men­neet työt.

– Mo­kai­lut pys­tyy ai­ka hy­vin kor­jaa­maan, niin ei tar­vit­se aloit­taa ko­vin usein alus­ta koko työ­tä. Osia pys­tyy myös hyö­dyn­tä­mään uu­des­taan toi­sis­sa töis­sä. Tun­tui­si bru­taa­lil­ta tu­ho­ta nii­tä, vaik­ka säi­ly­tys ei ole ihan hir­ve­än help­poa.

Sat­tu­moi­sin täs­sä per­hees­sä au­to­tal­lis­sa ei ole au­toa, vaan jät­ti­mäi­set pui­set las­ten­vau­nut. Ne oli­vat Kaa­ki­sen opin­näy­te­työ.

Vaik­ka Kaa­ki­nen ei ole juu­ri teh­nyt maa­lauk­sia puus­ta in­nos­tut­tu­aan, tai­de­maa­la­rin taus­ta kui­ten­kin nä­kyy vä­rik­käis­sä veis­tok­sis­sa. Opis­ke­lu­ai­kai­nen äi­dik­si tulo ei voi­nut ol­la vai­kut­ta­mat­ta Kaa­ki­sen töi­hin, jois­sa lap­si­hah­mot seik­kai­le­vat, haa­vei­le­vat ja ih­met­te­le­vät.

– Van­hin ty­tär on sa­no­nut, et­tä hän­tä saa käyt­tää mal­li­na, jos se ei näy­tä hä­nel­tä. Nyt on sit­ten al­ka­nut tul­la ys­tä­vien­kin lap­set tä­hän mu­kaan, ku­van­veis­tä­jä nau­raa.

Nuo­rim­mas­sa lap­ses­sa tämä on puo­les­taan ai­heut­ta­nut hie­man mus­ta­suk­kai­suut­ta, kun mal­li­na on muu kuin äi­din oma lap­si.

Lah­den Kit­te­läs­sä per­hei­neen asu­van Kaa­ki­sen lap­suu­den­ko­dis­sa oli kis­sa, koi­ra ja kuu­si mar­sua. Ys­tä­vä­per­heel­lä oli lam­pai­ta ja leh­miä.

– Se oli rik­kaus. Sel­lai­nen maa­il­ma on mi­nul­le ihan tut­tua. Toki siel­lä tu­lee yhä ko­toi­sa olo, kun sin­ne me­nee, mut­ta en enää ta­kai­sin muut­tai­si. Olen sil­lä ta­val­la kau­pun­ki­lais­tu­nut ja tyk­kään sii­tä, et­tä kä­vel­len pää­see kah­vi­laan, jos ha­lu­aa.

– Li­säk­si tääl­lä on sel­lais­ta yh­tei­söl­li­syyt­tä, jota en ole mis­sään muu­al­la asu­es­sa­ni koh­dan­nut. Jo en­sim­mäi­ses­tä viik­ko­na, kun tän­ne muu­tim­me, tuli naa­pu­rei­ta ky­se­le­mään, et­tä ha­lu­an­ko tul­la järk­kää­mään jo­tain. Aluk­si järk­kä­sim­me pien­tä las­ten­ta­pah­tu­maa.

Sen jäl­keen Ant­ti­lan­mä­en-Kit­te­län alu­een toi­min­ta on hui­pen­tu­nut isok­si ky­lä­juh­lak­si vii­me vuo­den syk­syl­lä ja va­lin­taan Päi­jät-Hä­meen vuo­den ky­läk­si.

Kaa­ki­nen oli myös yk­si niis­tä, jot­ka oli­vat jär­jes­tä­mäs­sä Uu­den­maa­ka­dun äly­pyö­rä­tie­työ­maan ku­pees­sa kuus­ten mie­le­no­soi­tus­ta.

– On ol­lut olo, et­tä voim­me vai­kut­taa asi­oi­hin yh­des­sä. Saa­tiin pe­las­tet­tua se kuu­si­ri­vis­tö. Tun­tuu ou­dol­ta, et­tä ym­pä­ris­tö­pää­kau­pun­gis­sa kaa­de­taan iso mää­rä kas­vil­li­suut­ta ison väy­län tiel­tä. Si­nän­sä su­ju­va pyö­rä­tie on kan­na­tet­ta­va asia, mut­ta ihan vie­lä ei ole val­jen­nut äly­pyö­rä­tien jär­ke­vyys.

Kuvanveistäjä Terhi Kaakinen arvioi taidetoimikunnan jäsenenä, millaista taidetta seurakuntien tiloihin laitetaan. Kaakinen tekee myös itse julkisia teoksia.

Kuvanveistäjä Terhi Kaakinen arvioi taidetoimikunnan jäsenenä, millaista taidetta seurakuntien tiloihin laitetaan. Kaakinen tekee myös itse julkisia teoksia.

Markku Lehtinen

Lah­den seu­ra­kun­ta­yh­ty­män tai­de­toi­mi­kun­nas­sa Kaa­ki­nen on ol­lut jo 10 vuot­ta. Toi­mi­kun­ta ot­taa kan­taa sii­hen, mil­lais­ta tai­det­ta seu­ra­kun­tien ti­loi­hin lai­te­taan. Seu­ra­kun­nat hank­ki­vat tai­det­ta, mut­ta nii­tä saa­daan myös lah­joi­tuk­si­na. Osa eh­dok­kais­ta tu­lee tor­ju­tuk­si.

– On jou­dut­tu to­te­a­maan, et­tei jo­tain te­os­ta voi lait­taa mi­hin­kään esil­le. Muis­tan esi­mer­kik­si te­ok­sen, jon­ka to­det­tiin ole­van ah­dis­ta­va ja pe­lot­ta­va ei­kä tar­peek­si pit­käl­le vie­ty.

Kaa­ki­nen ei pu­hui­si seu­ra­kun­nal­li­ses­ta tai­tees­ta tai oi­ke­as­taan hän sa­noo, et­tei tie­dä, mitä se on, kos­ka nä­kee, et­tä tai­teel­la on oma it­sei­sar­von­sa.

– Tai­de on jos­kus ol­lut val­jas­tet­tu us­kon­toon. Mi­nun mie­les­tä­ni sii­hen ai­kaan ei kan­na­ta enää pa­la­ta. Tai­teen ei tar­vit­se ol­la val­jas­tet­tu jo­hon­kin teh­tä­vään ei­kä tai­teen seu­ra­kun­nan ti­lois­sa tar­vit­se ol­la esi­mer­kik­si raa­mat­tu­ku­vi­tus­ta.

Siis­pä seu­ra­kun­nan ti­lois­sa ole­van tai­teen tu­li­si ol­la mah­dol­li­sim­man laa­du­kas­ta ai­van ylei­sin kri­tee­rein.

– Se edel­lä men­nään, et­tä mikä so­pii jo­hon­kin jul­ki­seen ti­laan. Pyr­ki­mys on kui­ten­kin, et­tä ke­tään ei lou­kat­tai­si ja et­tä se ei saa ol­la lii­an pro­vo­soi­vaa. Toi­saal­ta tai­teen teh­tä­vä on he­rät­tää aja­tuk­sia ja kes­kus­te­lua, niin ei sen his­sut­te­lu­a­kaan tar­vit­se ol­la.

En­nen kaik­kea tai­teen tu­li­si luo­da hy­vin­voin­tia ym­pä­ril­leen.

– Lap­suu­den tai­de­ko­ke­muk­set vai­kut­ta­vat, mi­ten sii­hen suh­tau­tuu myö­hem­min.

Mu­sii­kin­har­ras­ta­jas­ta am­mat­ti­ku­va-
tai­tei­li­jak­si

Ter­hi Kaa­ki­nen syn­tyi Kär­kö­läs­sä vuon­na 1979. Hän on val­mis­tu­nut ku­va­tai­te­li­jak­si (AMK) Lah­den am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lun Tai­deins­ti­tuu­tis­ta ja tai­de­maa­la­rik­si Pek­ka Ha­lo­sen aka­te­mi­as­ta. Kaa­ki­nen on osal­lis­tu­nut töil­lään lu­kui­siin näyt­te­lyi­hin ja opet­taa Wel­la­mo-opis­tos­sa ku­va­tai­det­ta, puun­veis­toa ja elä­vän mal­lin pii­rus­tus­ta. Kaa­ki­nen on Lah­den seu­ra­kun­ta­yh­ty­män tai­de­toi­mi­kun­nan jä­sen. Hän asuu per­hei­neen Lah­des­sa Kit­te­län alu­eel­la ja toi­mii ak­tii­vi­ses­ti Ant­ti­lan­mä­en-Kit­te­län asu­ka­syh­dis­tyk­ses­sä. Hän on kol­men lap­sen äi­ti.

Vä­rik­käät puu­veis­tok­set ovat Ter­hi Kaa­ki­sen alaa, mut­ta tie­sit­kö hä­nes­tä tätä:

1 Hän on in­to­hi­moi­nen teen­juo­ja. Tee­jou­lu­ka­len­te­riin löy­tyi ko­toa hel­pos­ti eri maku jo­kai­seen luuk­kuun.

2 Ter­hi soit­ti obo­e­ta 12 vuot­ta. Hän omis­taa vie­lä­kin obo­en, mut­ta se vaa­ti­si huol­toa. Lah­den Gos­pel­kuo­ros­sa hän lau­loi pari vuot­ta, mikä oli hä­nen hen­ki­rei­kän­sä, kun kes­kim­mäi­nen lap­si oli vau­va.

3 Ter­hi Kaa­ki­nen tans­si ba­let­tia kuu­si­vuo­ti­aas­ta kah­dek­san­teen luok­kaan as­ti. Hän tans­sii ny­ky­ään bai­la­ti­noa, joka on tosi pal­kit­se­vaa, kun op­pii mah­dot­to­mal­ta näyt­tä­viä tans­si­ku­vi­oi­ta.

4 Kaa­ki­nen myös joo­gaa ja hän osaa seis­tä pääl­lään.

Lue lisää aiheesta

Päivän psalmi

Luetuimmat

Digilehti

Epaper cover

Digilehti

Epaper cover