JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Satu Taitto tarvitsee työssään vanhoja kirkonkirjoja. Vanhimmat Hollolassa säilytettävät kirkonkirjat ovat 1830-luvulta. Sitä vanhemmat kirjat ovat tallessa kansallisarkistossa Hämeenlinnassa. Kuva: Markku Lehtinen

Satu Taitto tarvitsee työssään vanhoja kirkonkirjoja. Vanhimmat Hollolassa säilytettävät kirkonkirjat ovat 1830-luvulta. Sitä vanhemmat kirjat ovat tallessa kansallisarkistossa Hämeenlinnassa. Kuva: Markku Lehtinen

"Hevoisen varas­ta­mi­sesta 25 paria piiskoja" – Kirkon­kir­jojen lehdillä synnytään, eletään ja kuollaan

13.5.2020
Janne Urpunen

Seu­ra­kun­nat ovat pi­tä­neet jä­se­nis­tään kir­jaa sa­to­jen vuo­sien ajan. Ruot­si-Suo­mes­sa pap­pien oli vuon­na 1686 sää­de­tyn kirk­ko­lain myö­tä lu­et­te­loi­ta­va syn­ty­neet, vi­hi­tyt ja kuol­leet. Sit­tem­min kir­kon­kir­jat laa­jen­tui­vat tar­koit­ta­maan rip­pi- ja las­ten­kir­jo­ja sekä kas­tet­tu­jen, vi­hit­ty­jen, hau­dat­tu­jen ja muut­ta­nei­den lu­et­te­loi­ta.

Ote­taan esi­mer­kik­si kek­sit­ty hen­ki­lö Mat­ti Möt­tö­nen, joka syn­tyi Hol­lo­lan Us­ki­las­sa 1813. Hän asui sa­mas­sa ky­läs­sä poi­ka­mie­he­nä kuo­le­maan­sa eli su­veen 1868 as­ti. Möt­tö­nen mer­kit­tiin ky­län las­ten­kir­jaan sekä kas­tet­tu­jen lu­et­te­loon.

– Kun Möt­tö­nen kon­fir­moi­tiin, hä­net siir­ret­tiin van­hem­pien­sa rin­nal­le rip­pi­kir­jaan, ker­too Hol­lo­lan seu­ra­kun­nan toi­mis­to­sih­tee­ri Satu Tait­to, joka on käyt­tä­nyt kir­kon­kir­jo­ja työs­sään 35 vuo­den ajan.

Rip­pi­kir­ja on kir­kon­kir­jo­jen sel­kä­ran­ka. Sin­ne mer­kit­tiin seu­ra­kun­ta­lai­sen kin­ke­reil­lä osoit­ta­ma kris­ti­no­pin osaa­mi­nen sekä luku- ja kir­joi­tus­tai­to, eh­tool­lis­käyn­nit ja 1800-lu­vul­ta läh­tien myös ro­ko­tuk­set.

Si­vu­jen täyt­ty­es­sä, suun­nil­leen ker­ran vuo­si­kym­me­nes­sä, aloi­tet­tiin uu­si rip­pi­kir­ja. Möt­tö­sen tie­dot siir­tyi­vät ai­na uu­teen rip­pi­kir­jaan, kun­nes kuo­le­ma hä­net kir­jas­ta erot­ti.

Tie­to kuo­le­mas­ta mer­kit­tiin kuol­lei­den lu­et­te­loon, jos­ta sel­vi­ää hen­ki­lön kuo­lin- ja hau­taus­päi­vä sekä mah­dol­li­nen kuo­lin­syy. Vuon­na 1868 Hol­lo­las­sa rie­hui­vat kul­ku­tau­dit. Möt­tö­sen esi­kois­po­jan koh­ta­lok­si koi­tui to­den­nä­köi­ses­ti pilk­ku­kuu­me. Tait­to esit­te­lee kir­jaa, jo­hon pap­pi on kir­jan­nut yli kol­men­kym­me­nen vai­na­jan kuo­lin­syyk­si jär­käh­tä­mät­tö­män kau­niil­la kä­si­a­lal­la nerv­fe­ber, vaik­ka kaik­ki on siu­nat­tu sa­man hei­nä­kui­sen päi­vän ai­ka­na.

– Ma­tis­ta ei jää­nyt mer­kin­tö­jä mui­hin kir­joi­hin, el­lei hän muut­ta­nut, men­nyt nai­mi­siin tai saa­nut lap­sia. Jos Mat­ti on juo­po­tel­lut ja ta­pel­lut kir­kon­mä­el­lä, hän­tä on saa­tet­tu ran­gais­ta ja pap­pi on voi­nut mer­ki­tä ran­gais­tuk­sen mus­taan kir­jaan.

Jos Möt­tö­sen sil­mä on lyö­ty tap­pe­lus­sa puh­ki, vam­ma on saa­tet­tu li­sä­tä rip­pi­kir­joi­hin mai­nin­nal­la yk­si­sil­mäi­nen.

Mus­tat kir­jat eli ri­kos­lu­et­te­lot avaa­vat ik­ku­nan men­neen maa­il­man ran­kai­su­käy­tän­töi­hin. Ki­roi­lus­ta pää­si sa­koil­la, mut­ta var­kau­des­ta saat­toi jou­tua ruos­ki­tuk­si, ku­ten esi­merk­ki Hä­meen­kos­kel­ta vuo­del­ta 1850 ker­too.

– Tääl­lä lu­kee it­seel­li­sel­le mie­hel­le tuo­mi­tun he­voi­sen va­ras­ta­mi­ses­ta 25 pa­ria piis­ko­ja ja kir­kon jul­ki­nen ran­gais­tus, Tait­to sa­noo.

Pa­ri­kym­men­tä vuot­ta myö­hem­min hä­meen­kos­ke­lai­nen nik­ka­ri tuo­mit­tiin Tu­run ho­vi­oi­keu­des­sa hir­tet­tä­väk­si vää­rän ra­han te­ke­mi­ses­tä ja kaup­paa­mi­ses­ta, mut­ta tuo­mio muu­tet­tiin ve­si­lei­pä­van­keu­dek­si ja työk­si ku­ri­tus­van­ki­las­sa Tu­rus­sa.

Kek­si­tyn Möt­tö­sen vuot­ta nuo­rem­pi sis­ko oli Mai­ja Möt­tö­nen. Hän op­pi vel­jen­sä ta­voin jo­ten­ku­ten lu­ke­maan, ta­va­si ka­te­kis­mus­ta ja pää­si ri­pil­le. Hä­nen mer­kit­tiin van­hem­pien­sa rin­nal­le rip­pi­kir­jaan, mut­ta siir­ret­tiin seu­raa­va­na vuon­na Ori­mat­ti­lan Luh­ti­ky­län rip­pi­kir­jaan, kos­ka oli men­nyt ky­lään pii­ko­maan. Mai­ja Möt­tö­nen sai mer­kin­nän myös Hol­lo­lan ja Ori­mat­ti­lan muut­ta­nei­den kir­jaan.

Kun hän meni nai­mi­siin, hä­nen tie­ton­sa siir­ret­tiin rip­pi­kir­jaan mie­hen­sä rin­nal­le. Hän pää­si myös avi­o­liit­toon kuu­lu­tet­tu­jen kir­jan sekä vi­hit­ty­jen lu­et­te­lon si­vuil­le.

– Kun hen­ki­lön tie­dot siir­ret­tiin kir­jas­ta toi­seen, kir­jat­tiin myös mis­tä kir­jas­ta tie­dot on siir­ret­ty. Muu­ten hen­ki­lön his­to­ri­aa oli­si mah­do­ton­ta jäl­jit­tää. Tie­to­ja voi löy­tyä to­del­la mo­nes­ta pai­kas­ta. Esi­mer­kik­si pii­at, ren­git, suu­ta­rit ja se­pät saat­toi­vat siir­tyä usein ky­läs­tä ky­lään ja paik­ka­kun­nal­ta toi­sel­le, Tait­to ker­too.

Möt­tös­ten kek­sit­ty serk­ku Mii­na Möt­tö­nen kuo­li Hol­lo­las­sa ol­les­saan kir­joil­la Sys­mäs­sä.

– 1800-lu­vul­la seu­ra­kun­nis­sa pi­det­tiin myös ul­ko­paik­ka­kun­ta­lais­ten lu­et­te­loa. Jos Mii­na hau­dat­tiin Hol­lo­laan, tie­to löy­tyy Hol­lo­lan ul­ko­paik­ka­kun­ta­lais­ten lu­et­te­los­ta. Lu­et­te­los­sa on myös tie­to, mis­sä seu­ra­kun­nas­sa hän oli kir­joil­la.

Su­ku­sel­vi­tyk­seen, esi­mer­kik­si pe­rin­nön­ja­koa var­ten, on voi­tu tar­vi­ta tie­toa Mii­na Möt­tö­sen lap­sis­ta.

– Las­ten­kir­jat­kin on muis­tet­ta­va tut­kia var­muu­den vuok­si mah­dol­lis­ten avi­ot­to­mien las­ten löy­tä­mi­sek­si, jot­ta pe­rin­tö­oi­keus voi­si to­teu­tua, Tait­to to­te­aa.

Papit pitivät kirkonkirjoja käsin. Toisista kirjoista saa helpommin selvää kuin toisista. Kuva: Markku Lehtinen

Papit pitivät kirkonkirjoja käsin. Toisista kirjoista saa helpommin selvää kuin toisista. Kuva: Markku Lehtinen

Ny­ky­ään kir­kon­kir­jo­ja käy­te­tään pää­a­si­as­sa su­ku­sel­vi­tys­ten ja su­ku­tut­ki­mus­ten te­ke­mi­seen.

– Su­ku­sel­vi­tys teh­dään, kun ha­lu­taan tie­to­ja vai­na­jas­ta. Tyy­pil­li­ses­sä ta­pauk­ses­sa su­ku­sel­vi­tys teh­dään pe­ril­lis­ten kar­toit­ta­mi­sek­si pe­run­kir­joi­tus­ta var­ten, sa­noo Lah­den seu­ra­kun­ta­yh­ty­män kes­kus­re­kis­te­rin toi­mis­to­sih­tee­ri Tar­ja Kaar­na­kos­ki.

Vai­na­jan su­ku­sel­vi­tys on pe­run­kir­joi­tuk­ses­sa pa­kol­li­nen asi­a­kir­ja. Sen ti­laa seu­ra­kun­nal­ta yleen­sä omai­nen, la­ki­a­si­ain­toi­mis­to, oi­keu­sa­pu­toi­mis­to, asi­a­na­ja­ja tai pank­ki, jon­ka kans­sa vai­na­jan omai­nen on teh­nyt so­pi­muk­sen.

– Asi­a­no­mai­sen tie­dot on sel­vi­tet­tä­vä 15-vuo­ti­aas­ta kuo­le­maan­sa saak­ka.

Lah­des­sa teh­tiin vii­me vuon­na 4 500 su­ku­sel­vi­tys­tä.

– Työ on päi­vit­täis­tä. Meil­lä on su­ku­sel­vi­tyk­sis­sä kah­den vii­kon toi­mi­tu­sai­ka.

Jos hen­ki­lö on muut­ta­nut seu­ra­kun­nas­ta toi­seen, pi­tää su­ku­sel­vi­tys saa­da jo­kai­ses­ta seu­ra­kun­nas­ta, jos­sa hän on ol­lut kir­joil­la. On­nek­si tä­hän on tu­los­sa hel­po­tus­ta.

– Kir­Di-jär­jes­tel­mä on jo käy­tös­sä jois­sain seu­ra­kun­nis­sa. Siel­tä löy­tyy hen­ki­lön koko his­to­ria yh­des­tä pai­kas­ta. Lah­den on mää­rä liit­tyä jär­jes­tel­mään vii­meis­tään vuo­den 2021 ai­ka­na, Kaar­na­kos­ki ker­too.

Päi­jät-Hä­meen alu­e­re­kis­te­rin alu­eel­la kaik­ki kir­kon­kir­jat on di­gi­toi­tu.

– Kat­som­me tie­to­ja tie­to­ko­neel­la. Al­ku­pe­räi­siä kir­jo­ja käy­täm­me, jos em­me esi­mer­kik­si saa kä­si­a­las­ta sel­vää.

Su­ku­tut­ki­muk­sia Lah­den seu­ra­kun­ta­yh­ty­mä kir­joit­ti asi­ak­kail­le vii­me vuon­na 80 kap­pa­let­ta. Seu­ra­kun­ta te­kee su­ku­tut­ki­muk­sia hin­taan 45 eu­roa en­sim­mäi­sel­tä tun­nil­ta. Jo­kai­sel­ta seu­raa­val­ta puo­lel­ta tun­nil­ta ve­loi­te­taan 20 eu­roa.

Kir­kon­kir­jo­ja käy­te­tään myös muis­ta syis­tä. Vi­ra­no­mai­nen, esi­mer­kik­si po­lii­si, ja his­to­ri­an­tut­ki­jat saat­ta­vat tie­to­ja pyy­tää. Ky­se­ly­jä tu­lee myös kan­san sy­vis­tä ri­veis­tä.

– Joku ha­lu­aa tie­tää ta­lon nu­me­ron, toi­nen edes­men­neen ih­mi­sen am­ma­tin, ja tut­ta­vien­sa syn­ty­mä­päi­vi­ä­kin van­hat ih­mi­set ky­se­le­vät, mut­ta tuol­lai­sia tie­to­ja re­kis­te­ris­tä ei saa luo­vut­taa. Van­hois­ta hei­lois­ta­kin sil­loin täl­löin ky­sy­tään. Ky­sy­jät oh­ja­taan Digi- ja vä­es­tö­tie­to­vi­ras­ton (en­ti­nen maist­raat­ti) osoi­te­pal­ve­luun, Kaar­na­kos­ki to­te­aa.

Vanhat kirkonkirjat ovat järeitä mustakantisia opuksia. Kuva: Markku Lehtinen

Vanhat kirkonkirjat ovat järeitä mustakantisia opuksia. Kuva: Markku Lehtinen

Lah­den seu­ra­kun­tien van­him­mat kir­kon­kir­jat ovat pe­räi­sin 1910-lu­vul­ta. Van­hem­mat Lah­den kir­jat löy­ty­vät Hol­lo­lan seu­ra­kun­nas­ta. Nas­to­lan seu­ra­kun­nan van­him­mat kir­jat ovat pe­räi­sin 1870-lu­vul­ta. Tätä van­hem­mat Nas­to­lan seu­ra­kun­nan kir­kon­kir­jo­jen tie­dot löy­ty­vät kan­sal­li­sar­kis­tos­ta Hä­meen­lin­nas­ta. Van­him­mat Hol­lo­las­sa säi­ly­tet­tä­vät kir­kon­kir­jat ovat 1830-lu­vul­ta. Sitä van­hem­mat kir­jat ovat tal­les­sa kan­sal­li­sar­kis­tos­sa.

Van­him­mat kir­kon­kir­jat on kir­joi­tet­tu ruot­sik­si. 1800-lu­vun lo­pul­la kie­li vaih­tui pää­o­sin suo­mek­si.

Suo­men evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­nen kirk­ko pi­tää yhä jä­sen­re­kis­te­riä ja tal­len­taa tie­to­ja kir­kol­lis­ta toi­mi­tuk­sis­ta Kir­ju­ri-jär­jes­tel­mään­sä. Jär­jes­tel­mä si­säl­tää tie­to­ja kir­kon ny­kyi­sis­tä ja en­ti­sis­tä jä­se­nis­tä, mut­ta en­tis­ten jä­sen­ten tie­to­ja ei päi­vi­te­tä

Val­ta­kun­nal­lis­ta vä­es­tö­tie­to­jär­jes­tel­mää yl­lä­pi­tää Digi- ja vä­es­tö­tie­to­vi­ras­to.

Kat­so vi­deo!

Lue lisää aiheesta