Nuorisotyönohjaajat pettyivät diakonaattiuudistukseen – "Kirkko on eronnut minusta"

Diakonaattiuudistus oli vuosikymmenten hanke, joka palasi lähtöruutuun. Nuorisotyönohjaajat ovat pettyneitä.

Yksi ratkaisuun pettyneistä on Lahden seurakuntayhtymässä nuorisotyönohjaajana työskentelevä Mauno Nivala (keskellä), joka on tehnyt nuorisotyötä jo 42 vuotta. Nivala on pitänyt Lahden Joulukylässä suosittuja Mauno-vaarin tarinatuokioita. Kuva: Samuli Ikäheimo

Kirkon piirissä vuosien ajan valmisteltu diakonaattiuudistus jätettiin jälleen kerran odottamaan parempia aikoja.

Kirkkohallitus ei lopulta antanut marraskuun alun kirkolliskokoukselle valmisteltua esitystä diakonivirkaa koskevista uusista säännöksistä kirkkolakiin ja -järjestykseen.

– Tämä ei tarkoita, että asia olisi haudattu. Seuraavalla kirkolliskokouskaudella hanke noussee jälleen käsittelyyn, sanoo kirkkoneuvos Petri Määttä Kirkkohallituksesta.

Koska valmistelu palasi lähtöruuttun, vaatii jatko uuden aloitteen.

Diakonaatti on tasa-arvoliike. Mauno Nivala

– Mielestäni uudistuksen ajankohtaisuus ei ole hävinnyt. Pikemminkin odotukset kentällä ovat olleet viime aikoina kasvamaan päin. Ilmassa on myös turhautumista, Määttä arvioi.

Diakonaatti-käsitteestä kiistaa

Kirkolliskokouksen aiempi toimeksianto sisälsi kahden asian selvittämisen.

– Haluttiin tietää, onko kaikilla osapuolilla diakonaatti-käsitteestä riittävä yhteisymmärrys. Selvitettin myös, olisiko uudistus mahdollista viedä läpi piispainkokouksen päätöksillä, muuttamatta kirkkolakia ja -järjestystä.

Tutkija Minna Hietamäellä teetetty selvitys toi molempiin kysymyksiin kielteisen vastauksen.

– Jäljelle jäi vaihtoehto, jossa vuonna 2003 annettu toimeksianto todettiin rauenneeksi. Siksi asiaa ei tällä kerralla voitu esittää kirkolliskokoukselle päätettäväksi, Määttä sanoo.

Vielä ei tiedetä, miten valmistelu jatkuu.

– Aloite voi tulla piispainkokoukselta, kirkolliskokoukselta tai yksittäiseltä kirkolliskokouksen edustajalta.

Haave karkasi käsistä

Yksi ratkaisuun pettyneistä on Lahden seurakuntayhtymässä nuorisotyönohjaajana työskentelevä Mauno Nivala, joka on tehnyt nuorisotyötä jo 42 vuotta.

– Koko urani ajan minulla on ollut unelma laaja-alaisesta kirkon hengellisestä virasta. Se olisi kolmisäikeinen: piispan, papin ja diakonaatin virka. Diakonaattivirassa olisivat muun muassa palvelus- ja sosiaalityötä tekevät diakoniatyöntekijät ja kasvatuksen alalta muun muassa nuorisotyönohjaajat, hän hahmottelee.

Nivala on turhautunut kirkon ylimmän luottamusjohdon toimintaan.

– Viimeistään tämän ratkaisun myötä kävi selväksi, että minua ei tulla kutsumaan kirkon hengelliseen virkaan, joka on elinikäinen. Haaveeni, johon olen uskonut, karkasi käsistäni. En ole eronnut kirkosta, mutta kirkko on toistuvasti eronnut minusta, hän tilittää.

Uudistus nähdään uhkakuvana?

Tehtyjen selvitysten mukaan diakonaattiuudistuksella ei arvioida olevan välittömiä vaikutuksia seurakuntien talouteen. Tuomiokapitulien kustannukset sen sijaan lisääntyisivät hieman.

Kun syyt eivät ole taloudellisia, eivätkä oikein hallinnollisiakaan, mikä tekee asiasta päättämisen vaikeaksi?

Kriitikot ovat sanoneet, että hidastelu johtuu siitä, että uudistus nähdään uhkakuvana pappisvirassa jo olevien piirissä. Uudistus saattaisi avata nykyisille diakonia- ja opetustyöntekijöille oikotien pappisvirkaan.

Nivalalla on oma tulkinta väitteestä.

– Kirkko on pappien yhteisö. Ainoana ammattiryhmänä he ovat kirkolliskokouksessa, muut työntekijät ovat maallikoita. Jos diakonaatti toteutuu, olisivat myös muut ammattiryhmät saaneet saman mahdollisuuden osallistua päätöksentekoon. Diakonaatti on tasa-arvoliike. Uskon, että piispojen ja pappien pelko on tässä.

Myös nuorisotyönohjaajien ammattiliitto Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT koki umpikujaan päätyneen valmistelun takaiskuna. Liitto järjesti asian tiimoilta protestin jakamalla kirkolliskokouksessa tiskirättejä.

Diakonaattiuudistus

Uudistusta on valmisteltu kirkossa useita vuosikymmeniä. Virallisia keskusteluja on käyty vuodesta 1994.

Kirkkohallitus esitti vuonna 2015, että kirkkoon perustetaan uusi diakonivirka hengelliseksi viraksi papin viran rinnalle.

Vihityt eivät olisi enää maallikkoja, vaan he kuuluisivat piispalliseen kaitsentaan, kuten papit. Uuteen virkaan tarvittaisiin myös vokaatio eli seurakunnan kutsu.

Uusi diakonivirka korvaisi nykyisen diakonian viran. Siihen vihittäisiin diakoniatyöntekijöitä, nuorisotyöntekijöitä, lähetyssihteereitä, varhaiskasvatuksen ohjaajia ja lapsityönohjaajia.

Kanttoreita ei esitetä uuden viran piiriin, kuten ei lastenohjaajiakaan.

Vihityllä olisi kirkon jäsentä laajemmat oikeudet hoitaa jumalanpalveluselämää omalla työalallaan, mutta varsinaisia pappeja heistä ei oltaisi tekemässä. Muutoin koulutus ja tehtävät vastaisivat pitkälti nykykäytäntöä.

Esa Arvekari

Jaa artikkeli