Hyvät ja huonot uutiset

Toimittaja törmää epäsäännöllisen säännöllisesti toiveisiin, kuinka tiedotusvälineiden pitäisi kertoa enemmän hyviä uutisia. Jutut aseellisista yhteenotoista, ilmaston lämpenemisestä tai kotikunnan talousahdingosta eivät herätä aamupalapöydässä erityistä hilpeyttä. Paljon hauskempaa olisi noteerata sanomalehdestä tai älypuhelimesta, että brexit on peruttu, aukot otsonikerroksessa tukittu ja että kuntien tilinpäätökset ovat raskaasti ylijäämäiset.

Silti huonot uutiset ansaitsevat tulla kerrotuiksi. Myös vallan väärinkäyttö ja korruptio ovat aiheita, joita journalistien on syytä läpivalaista. Kansalaisilla on oikeus tietää, medialla velvoite kysyä.

Seurakuntalehden rooli on hiukan erilainen kuin perinteisten uutismedioiden. Kirkkoonkin mahtuu sekä hyviä että huonoja uutisia, ja näitä molempia pitää voida käsitellä. Huonot liittyvät yleensä kirkon sisäisiin ristiriitoihin.

Hyvistä on runsaudenpulaa. Kirkon viesti on pohjimmiltaan pelkkää ilosanomaa: uskoa uskottomille, rakkautta rakkaudettomille, toivoa toivottomille. Melkoista kirkasvalohoitoa siis pohjoisen pimeyden keskelle. Hyvää on sekin, että siinä missä kovat kulukuurit huuhtovat tiehensä kunnallisia hyvinvointi- ja sosiaalipalveluita – viimeksi työnhakijoita valmentavan Työn Paikan – seurakunnilla on ainakin toistaiseksi riittänyt rahkeita hyväntekeväisyyteen. Niin pitääkin, sillä se on niiden perusolemuksen mukaista toimintaa.

Kun viimeksi pyhäinpäivän edellä käsittelimme raskasta surutyöaihetta, näkökulmat ovat tuoreessa numerossa paljon valoisampia. Lahden Gospelkuoro iloa ja vetovoimaa herättävänä yhteisönä, sairaalapapit henkisen ja hengellisen elämän asiantuntijoina, seurakunnan lapsiperheille tarjoama apu Heinolassa, tunnelmallisen Lahden Joulukylän valmistelu.

Myös tämä lehti, Kirkonseutu, on uudistumassa vuodenvaihteessa. Sekin on hyvä uutinen, mutta palataan siihen hieman myöhemmin.

Ensilumenlatuja on avattu, ja ankeahko syksy taittumassa pikkujouluaikaan ja adventtiin. Tätä ennen on paikallaan muistaa omaa isää.

On enimmäkseen itsestä kiinni, näkeekö puoliksi tyhjän vai puoliksi täyden lasin. Nautitaan kohtuudella niin hyviä kuin huonojakin uutisia.

Markus Luukkonen

Jaa artikkeli