Seurakunnasta apua aikuisen nälkään – lasten ja nuorten pahoinvointi näkyy entistä selvemmin Lahden kouluissa

Lahtelaisen Kariston koulun aamupäivätoiminnassa on aikaa lukemiselle. Lastenohjaaja Jarmo Virtanen ohjaa, ja pöydän ympärillä ovat Rene Kivimäki, Martta Tomppo, Kerttu Kinnunen ja Peppi Karppinen. Kuva: Markus Luukkonen

Kariston koulussa sijaitsevassa seurakunnan luokassa on eloisa puheensorina heti aamukahdeksalta. Pojat leikkivät pikkuautoilla, osa lukee kuvakirjoja, yhdellä on sormessa pipi. Lastenohjaaja Jarmo Virtanen auttaa, kutakin vuorollaan.

Aamupäivätoiminnassa on keskiviikkoaamuna kymmenkunta 1–2-luokkalaista.

– Lapset ovat täällä kahdeksasta oman koulupäivänsä alkuun, Virtanen kertoo.

Karisto on malliesimerkki koulujen ja seurakunnan yhteistoiminnasta. Lahden seurakuntayhtymä on ollut mukana koulun avaamisesta eli vuodesta 2010 lähtien.

Yhteiskunta polarisoitunut voimakkaasti

Lahden kaupunki ja seurakunnat ovat pohtineet yhdessä, kuinka matalan kynnyksen yhteistoimintaa voitaisiin lisätä. Pula on huutava: 30. syyskuuta järjestetyssä yhteisessä työpajassa arvioitiin, että jopa viidennes peruskoulujen oppilaista voi huonosti.

– Koulut ovat täynnä ihania lapsia. Yhteiskunta on kuitenkin polarisoitunut voimakkaasti, ja meidän pitää tunnistaa niitä lapsia ja perheitä, joiden elämä on rikki, sanoi työpajassa puheenvuoron käyttänyt Lahden opetus- ja kasvatusjohtaja Lassi Kilponen.

Lasten ja perheiden tilanteet heijastuvat voimakkaasti koulutyöskentelyyn. Kiroillaan, huudetaan, tönitään, lyödään ja hajotetaan yhteisiä tiloja. Yläkouluikäisten ahdistus on lisääntynyt, ja joitakin nuoria on ylipäätään vaikea saada kouluun.

Moni on arvioinut, että lapsilla on aikuisen nälkä. Ongelmia alkaa syntyä, jos lapsella ei ole elämässä turvallisia aikuisia, joilta saa lämpöä ja hyväksyntää.

Paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia

Helsinkiläinen varhaiskasvatuksen ohjaaja Sanna Yli-Koski-Mustonen on kirjoittanut kirjan päiväkotien, koulujen ja seurakuntien yhteistyöstä.

Yli-Koski-Mustonen näkee paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia.

– Tarvitaan yhteiseen pöytään istumista ja sen näkemistä, että seurakunnan työ voi olla muutakin kuin uskonnollisia tilaisuuksia. Tätä pitää usein hiukan perustella, sanoo Yli-Koski-Mustonen.

Evankelis-luterilaisella kirkolla on niin kutsuttu neljän korin yhteistyömalli varhaiskasvatuksen ja peruskoulun kanssa. Koreihin kuuluvat yleissivistävä opetus, perinteiset juhlat, uskonnolliset tilaisuudet sekä kasvun ja hyvinvoinnin tuki.

Yli-Koski-Mustosen mielestä mahdollisuuksia on varsinkin kasvun ja hyvinvoinnin tukemisessa. Esimerkkejä ovat erilaiset ryhmäytykset, kerhotoiminta, retket ja kriisiyhteistyö.

Pitäjänmäen seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaaja Sanna Yli-Koski-Mustonen on kirjoittanut kirjan Yhteistyötä koreittain - seurakunta varhaiskasvatuksen, koulun ja oppilaitosten kanssa. Hänen mielestään yhteistyömahdollisuuksia on runsaasti.

Työntekijällekin uusi tilanne

Lahden tilannetta Yli-Koski-Mustonen tuntee hiukan. Hän mainitsee muutamissa kouluissa aloitetun aamupalatoiminnan sekä seurakuntayhtymän erityisnuorisotyön järjestämät pienryhmät.

– Kysymys kuuluu, että miten saadaan mukaan entistä enemmän paikallisseurakuntien työntekijöitä.

Verkostoyhteistyöhön lähtevä työntekijä joutuu totuttelemaan uuteen.

– Jos käydään vain pitämässä päivänavaus, vierailu jää irralliseksi. Ensin kannattaisi mennä opettajanhuoneeseen keskustelemaan, sitten pitää päivänavaus ja lopuksi vaikka kuunnella välitunnilla, mitä sanottavaa on oppilailla, Yli-Koski-Mustonen ehdottaa.

Osaamista voitaisiin vahvistaa täydennyskoulutuksella.

– Että olisi konsteja kohdata 11-vuotiaita, jotka oireilevat ja käyttäytyvät tosi pahasti.

Yhteistyö sujuu Karistossa

Kariston koulun keskiviikkoaamua rytmittää kellojen soitto. Aamupäivätoimintaan osallistuvat lapset siirtyvät käsienpesulle ja sen jälkeen nauttimaan eväitään.

– Olisi kurja olla kotona kymmeneen asti, kun vanhemmat ovat jo töissä. Tämä on palvelua myös vanhemmille. Toivoisin, että tällaista olisi muissakin kouluissa, myös omille lapsilleni, sanoo "Jarppa", joksi Jarmo Virtasta Karistossa kutsutaan.

Virtanen pitää myös iltapäivätoimintaa ja ohjaa välitunteja. Vuosien yhteistyön tuloksena hän tuntee koulun oppilaat, ja oppilaat tuntevat hänet. Virtasen mielestä seurakunnan ja koulun yhteistyö on sujunut Karistossa erinomaisesti.

– Vanhemmat kysyvät toisinaan, onko aamupäivätoiminta ilmaista. Kyllä se on.

Enempää ei "Jarppa" ehdi jutustella, sillä tätä aikuista kaivataan jo mukaan eväshetkeen.

Tällaista on koulujen raskas arki – opettajat ja rehtorit kertovat

Opettajia ja rehtoreita pyydettiin kertomaan Lahden kaupungin ja seurakuntayhtymän yhteisessä työpajassa, miltä lasten ja nuorten tilanne näyttää kouluissa. Tässä poimintoja.

"Nuorilta tulee vain kirosanoja, heihin ei saa kontaktia."

"Rikkonaisista perheistä tulevia lapsia. Eivät saa kotona lämmintä ruokaa, ja suhteet vanhempiin ovat huonot. On myös hyvinvoivia lapsia, joilla asiat ovat hyvin. Viidennes oppilaista voi huonosti."

"Lapset käyttäytyvät aggressiivisesti: lyödään, tönitään, huudetaan. Viikoittain jotain menee rikki. Viikonloppuna yksi ovi oli lyöty lommoille, ja jätekatos oli hajotettu. Rehtorin homma on poliisin työtä – aina joutuu selvittelemään, mitä on tapahtunut."

"Arvomaailmassa on puutteita: halutaan itselle kaikki nyt ja heti. Hypitkö kotonakin huonekalujen päällä? Ei mua koske nää säännöt."

"Arvostus muiden omaisuuteen tai muiden huomioimiseen puuttuu. Voi lainata toisen padia kysymättä lupaa, koska tekee mieli."

"Ollaan aika kovassa maailmassa. Pehmeät arvot halutaan polkea. Lapset elävät kovassa maailmassa, jossa heillä on suorituspaineita."

"Vanhemmalla ei ole aikaa, häneltä ei saa lämpöä. Lapsi vie kotiin askartelutyön, mutta sekään ei kiinnosta."

"Yläkouluikäisten ahdistus yleistynyt. Nuoret eivät yksinkertaisesti tule kouluun."

Seurakunnilla monenlaista toimintaa ja tukea perheille

Seurakunnan varhaiskasvatuksessa tuetaan koteja ja vanhempia kasvatustehtävässä. Lapsille ja heidän perheilleen on tarjolla monipuolista toimintaa, kuten päiväkerhoja, pyhäkoulua, koululaisten iltapäivätoimintaa, perhekerhoja, leiriä ja retkiä.

Kouluikäisiä varten seurakunnissa on nuorisotyönohjaajia. Myös kouluissa työskentelee pappeja ja seurakunnan nuorisotyönohjaajia.

Myös nuorille on tarjolla runsaasti erilaista toimintaa, rippikoulutoiminnan lisäksi muun muassa nuorteniltoja, kerhoja, musiikkiharrastusta ja erilaisia leirejä.

Seurakuntien erityisnuorisotyö tukee lisäksi erityisen tuen tarpeessa olevia nuoria. Se toimii erilaisissa verkostoissa ja yhteistyössä muun muassa kaupungin ja poliisin kanssa, ja tekee esimerkiksi ehkäisevää päihdetyötä nuorten parissa.

Perheille tarjolla on lisäksi erilaisia tukipalveluita kuten perheneuvontaa, diakoniatyötä ja päivystävä pappi.  Päihdetyön diakonit auttavat päihteiden kanssa kamppailevia ja heidän läheisiään. He työskentelevät muun muassa vankiloissa ja laitoksissa ja asunnottomien parissa.

Kirkon keskusteluapu auttaa joka ilta klo 18-01, perjantaisin ja lauantaisin klo 18-03, p. 0400 22 11 80.

Markus Luukkonen

Jaa artikkeli