Hollolassa käärittiin hihat ja tehdään tervakin itse – kahden kirkon paanut imevät tuhansia litroja hautatervaa

Kari Rauha kolosi Parinpellon mäntyjä toukokuussa. Kuva: Juhana Säde

Hollolan seurakunta aikoo valmistaa jatkossa itse tarvitsemansa hautatervan. Taustalla on erityisesti tarve saada laadukasta hautatervaa Hollolan keskiaikaisen kirkon sekä Kuhmoisten kirkon kattopaanuihin.

– Tervausurakoitsija ilmoitti, ettei hän suostu laittamaan kattopaanuihin kuin hautatervaa. Sitä ei ole liikaa tarjolla, kertoo kiinteistöpäällikkö Keijo Kokko.

Mäntyterva on kysytyin tervalaatu. Suomessa on pienvalmistajien lisäksi kolme rekisteröitynyttä tervanvalmistajaa. Kotimainen terva käytetään lähes kokonaan kirkkojen paanukattoihin. Pieni osa siitä kuluu muiden lautakattojen tervaamiseen. Tiettävästi Suomessa on yritetty tervata vain kerran kirkon kattopaanuja kiinalaisella tervalla, mutta kokeilu osoitti, että muissa kohteissa suosittu tuontiterva oli kyseiseen käyttötarkoitukseen liian ohutta.

Kokon mukaan seurakunta omistaa sen verran harvennusta odottavia talousmetsiä, että puut saadaan sopivasti niistä. Metsänhoidollisista syistä tervaspuiksi voidaan valita huonoja ja kierojakin puita. Hankkeen työmieheksi on löytynyt paikallinen perinneasioiden moniosaaja Kari Rauha, joka toimii tällä hetkellä Hollolan kotiseutuyhdistyksen palveluksessa. Hänen kanssaan oppia on hankittu lisää kirjoista ja Keski-Pohjanmaalle suuntautuneelta opintomatkalta.

Pohjoispuolelta jätetään koloamatta kapea kuorikaistale, elämänlanka, jotta puu ei kuole kokonaan.

– Ensi syksyn sadonkorjuu- ja perinnepäivänä on tarkoitus suorittaa muutaman päivän koepoltto metsästä löytyneillä tervaskannoilla. Silloin saamme lisää varmuutta siitä, että tämä onnistuu, Rauha kertoo.

Tervaskannot pilkotaan ja ladotaan tervahaudaksi, jonka halkaisija tulee olemaan harjoitteluvaiheessa 2–3 metriä.

Tervahauta kasataan vuonna 2022

Hautatervan valmistus on työläs, nelivuotinen projekti. Kuhmoisissa ja Hollolassa rakennetaan omat tervahaudat, ja niitä varten molemmissa pitäjissä on kolottu pian lähes 200 mäntyä. Ensimmäisenä vuonna männyt kolotaan eli kuoritaan parkkiraudalla noin miehenkorkeudelta. Pihkan erittyminen alkaa välittömästi. Ihanteellinen puun leveys on Rauhan mukaan 15–20 senttiä, jolloin puu voi tervaantua koko halkaisijaltaan.

Puun pohjoispuolelta jätetään koloamatta kapea kuorikaistale, elämänlanka, jotta puu ei kuole kokonaan. Rauha tietää kertoa myös, että hyvässä tervapuussa on latvassa havutupsu, johon elämänlanka nostaa nestettä. Pihkaantuminen on tärkeä osa prosessia, sillä terva on lopulta mustaa, kuumuudessa kuivatislattua pihkaa.

Ensi vuonna mäntyjen koloaminen etenee taas pari metriä alhaalta ylöspäin, ja kolmantena vuonna vielä pari metriä ylemmäs. Sitten myös elämänlanka poistetaan. Neljäntenä vuonna Hollolaan rakennetaan puista puolitoista metriä korkea tervahauta, joka on arkkitehti Tapani Vuorisen suunnitelmassa halkaisijaltaan 6,5 metriä. Siitä pitäisi saada arviolta vuosittain jopa 500–700 litraa tervaa. Se tekee 5–6 perinteistä tervatynnyriä. Kuhmoisten haudasta tullee hieman pienempi.

Hollolan kirkon vastatervattuja kattopaanuja.
 

Katontervaus syö varoja

Hautatervan hinta on noin 10–15 euroa litralta. Yksin Hollolan kirkon valtava paanukatto imee pohjatervauksessa tuhat litraa tervaa ja pintatervauksessa vielä 2 300 litraa tervaa päälle. Auringon korventama etelälape tarvitsee täyden suojan 4–5 vuoden välein, mutta pohjoislapetta ei ole välttämätöntä pohjatervata yhtä tiuhaan tahtiin.

Kiinteistöpäällikkö Kokon asiakirjatietojen mukaan Hollolan kirkon paanujen pintaa on tärvelty vuonna 1947 Wallmanin suolalla ja 1968 Katepalin paanukattomaalilla. Näiden käsittelyjen vuoksi hautaterva ei pysy paanun pinnassa niin hyvin kuin voisi.

Juhana Säde
juhana.sade@evl.fi
@

Jaa artikkeli