Santeri Nousjoki: Perinteisiä arvoja vaalien

"Kirkon pitää olla lähellä seurakuntalaisiaan, mutta myös pitää kiinni perinteisistä arvoistaan", sanoo Santeri Nousjoki. Kuva: Pekka Paloranta

Kärköläläinen Santeri Nousjoki, 19, ryhtyi ehdokkaaksi Hollolan seurakuntavaaleihin, koska häntä pyydettiin mukaan.

– Haluan olla mukana varmistamassa, että seurakunnan lähipalvelut säilyvät myös Kärkölän kappeliseurakunnassa.

Valtuustyön Nousjoki sanoo käynnistyneen pääosin positiivisesti. Mutta odotuksia se ei ole vastannut:

– Yllätyin siitä, miten vähäinen rooli valtuustolla on. Valtuusto on monissa asioissa ohitettu ja jätetty paitsioon. Valtuusto on kuitenkin ainoa elin, jossa kansanvalta toteutuu. Se on vaaleilla valittu, muiden kokoonpanot ovat sovittuja.

Jossain vaiheessa on tehtävä valintoja konservatiivisen ja liberaalin linjan välillä. Santeri Nousjoki

Nousjoki aikoo toimia sen puolesta, että valtuusto saa takaisin sille kuuluvaa valtaa. Tämä on hänen mukaansa erityisen tärkeää kappeliseurakunnille, jotka uhkaavat pudota matkasta.

– Valtuustolle lisää valtaa, jotta kappelineuvostoillekin jäisi jotain valtaa. Jos näin isoa Hollolaa aletaan johtaa keskusjohtoisesti, reuna-alueet hiipuvat. Siihen seurakunnalla ei ole varaa.

Nykymeno on huonoin vaihtoehto

Kirkon perinteisiä arvoja Nousjoki haluaa vaalia tiukasti.

– Kirkon perimmäinen tehtävä on kuitenkin hengellisen elämän johdatus ja toivon antaminen. Sen pitää olla lähellä seurakuntalaisiaan, mutta myös pitää kiinni perinteisistä arvoistaan. Jos arvoista lähdetään joustamaan, niin ihmiselle jää yhteiskunnassa aika vähän hengellisiä turvapaikkoja.

– 2000-luvulla kirkko on pyrkinyt miellyttämään jos jonkinlaista porukkaa. Jossain vaiheessa on kuitenkin tehtävä valintoja konservatiivisen ja liberaalin linjan välillä.

Nykymeno on Nousjoen mielestä huonoin vaihtoehto, jonka takia kirkosta eroaa sekä vanhoillisuuteen että vapaamielisyyteen kyllästyneitä.

Nuorisotyöhön kirkon pitäisi hänen mielestään satsata enemmän.

– Nuorten parissa voidaan lisätä kevyttä toimintaa, kuten ohjattuja kerhoja ja aktiviteetteja. Yhdessä tekemisellä nuoret saataisiin mukaan kirkon toimintaan jo ennen rippikouluakin. Rippikoulun jälkeen puolestaan seurakunnan tulisi keskittyä entistä enemmän tukemaan nuoria aikuisia ja perheitä.

Pekka Paloranta

Jaa artikkeli