Sanni-Maria Tiihonen: Kohti avoimempaa kirkkoa

"Olen tänäkin kesänä lähdössä isoseksi rippikouluun. Se on huippuhommaa, jolla saa nuoria mukaan", iloitsee Sanni-Maria Tiihonen. Kuva: Pekka Paloranta

Seurakunnan päättäjinä ei ollut nuoria, joten tilanne oli korjattava. Ja sen jälkeen tuli halu itse vaikuttaa asioihin. Näin kuvaa hämeenkoskelainen Sanni-Maria Tiihonen, 19, lähtöään seurakuntavaalien ehdokkaaksi.

– Olen kyllä viihtynyt. Hyvässä hengessä toimitaan ja olen pääosin ollut positiivisella mielellä.

Kirkkoneuvostoon kellään kolmesta ei ollut kuitenkaan mitään asiaa. Tiihonen oli ilmoittanut haluavansa neuvoston jäseneksi ja teki tosissaan töitä päästäkseen sinne. Paikkaa ei tästä huolimatta hänelle suotu. Tiihonen kokee, että hänet pelattiin ulos.

– Olen luonteeltani maailmanparantaja. Kyllä se ärsyttää, jos ei toimita oikeudenmukaisesti, sanoo turhautunut Tiihonen.

Haluan työskennellä sen hyväksi, että etenkin nuoret pysyisivät kirkon jäseninä. Sanni-Maria Tiihonen

Päätösten ytimessä on hänen mukaansa juuri kirkkoneuvosto, jossa valmistellaan kaikki isot asiat. Valtuuston rooli jää Tiihosen mielestä liian vähäiseksi jo senkin takia, että kokouksia on vuoden mittaan vain neljä.

– Neuvoston ja valtuuston tulisi tehdä paljon enemmän sekä tiiviimmin yhteistyötä. Meille pitäisi kertoa asioista enemmän, Tiihonen korostaa.

Nuorten aikuisten tavoittaminen haastavaa

Yksi esimerkki tiedonkulun ontumisesta on vireillä oleva hiippakuntajaon muutos.

– Lehdestä olen saanut lukea, mitä on tapahtumassa, Tiihonen harmittelee.

Hänen mielestään koko kirkon toimintaa pitää kehittää avoimemmaksi ja helpommin lähestyttäväksi.

Tiihosesta tuli aktiivinen seurakuntanuori vasta rippikoulun myötä. Hän kehuu vuolaasti Hollolan seurakunnan nuorisotyötä, joka tavoittaa nuorisoa tehokkaasti ja myös tempaa osallistumaan.

Tiihonen tietää, että kolmenkympin korvalla olevien nuorten aikuisten tavoittaminen on haastava homma. Siksi hän haluaa olla vaikuttamassa.

– Haluan työskennellä sen hyväksi, että etenkin nuoret pysyisivät kirkon jäseninä.

Tiihonen toivoo, että kirkko olisi ihmisläheinen, avoin ja helposti lähestyttävä. Kirkon kynnyksen pitää olla matala niillekin, jotka eivät lukeudu "uskovaisiin" tai "aktiiveihin".

Pekka Paloranta

Jaa artikkeli