Viljelyä, varjelua ja virkistystä

Heinolan seurakunta hoitaa metsiään ekologisesti ja taloudellisesti.

Seurakunnilla on mittava metsäomaisuus. Taloudellisen turvan ja hyödyn lisäksi metsistä ammennetaan paljon muutakin seurakuntalaisten hyvinvointia edistävää. Mainio esimerkki tästä on Heinolan seurakunnan harjoittama suunnitelmallinen ja pitkäjänteinen työ metsiensä hyväksi.

Heinolan seurakunnan talouspäällikkö Matti Halme tunnetaan aktiivisena metsäasioiden edistäjänä.

Työ talouspäällikkönä on avannut metsään monenlaisia näkymiä, sillä Heinolan seurakunnalla on talousmetsiä vajaat 400 hehtaaria ja lisäksi on rauhoitettuja alueita 11 hehtaaria.

-Virkamiehenä täytyy pyrkiä hoitamaan hyvin seurakunnan omaisuutta, Halme sanoo.

Hän viittaa myös Raamatun ohjeeseen: luontoa pitää viljellä ja varjella. Viljelyn myötä on siten lupa saada tuottoa elannon turvaamiseksi. Metsää siis myös hakataan tulojen saamiseksi. Mutta ei miten ja milloin tahansa.

- Tavoitteena on hoitaa metsiä pitkäjänteisesti ja kestävästi. Hyvän taloudellisen tuloksen lisäksi metsien käytössä otetaan huomioon myös muut käyttömuodot ja virkistysarvot, Halme korostaa.

Jo pitkään seurakunta on turvautunut metsiensä hoidossa ulkopuolisten ammattilaisten apuun. Seurakunta on Metsänhoitoyhdistys (Mhy) Päijät-Hämeen jäsen ja käyttää aktiivisesti sen palveluja.

- Meillä ei ole omaa metsäalan ammattilaista. Mhy on puun hankinnan kannalta myyjän edunvalvoja, joka seuraa markkinatilannetta ja osaa kertoa, milloin kannattaa myydä", Halme perustelee.

Mhy:n jäsenyyden myötä seurakunta on saanut metsilleen myös sertifikaatin, jota ilman puukauppaa ei voi käydä. Sertifioinnilla osoitetaan. että metsää hoidetaan ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän kehityksen mukaisesti.

- Metsätaloussuunnitelma on hyvä väline omaisuuden reaaliaikaisessa määrityksessä, sanoo Heinolan seurakunnan metsien hoidosta vastaava metsäasiantuntija Juha Hendunen Metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeestä.

Suunnitelmallisuudesta on säädetty kirkkojärjestyksessä asti: seurakunnan metsiä pitää hoitaa kirkkovaltuuston vahvistaman metsäsuunnitelman mukaisesti.

Hakkuut suunnitellaan yhdessä Mhy:n kanssa pitkäjänteisesti ja ne perustuvat metsätaloussuunnitelmaan. Hakkuumäärät saattavat vaihdella vuosittain.

- Viime vuosina hakkuusuorite on noussut. Tämä johtuu siitä, että seurakunnalla on ollut hyvä metsävaranto, jonka ansiosta on voitu hakata enemmän. Vastaavasti lähitulevaisuuden määrät ovat pienenemässä, Hendunen kuvaa.

Maallikon silmää tuore hakkuuaukio ei välttämättä miellytä. Sekä Hendunen että Halme tietävät, että niistä tulee kritiikkiä seurakunnallekin.

- Juuri hakattu metsä antaa helposti väärän käsityksen kestävästä metsänhoidosta, joka on paljonlaajempi ja monipuolisempi kokonaisuus, Hendunen muistuttaa.

Hiljaisuuden paikkoja

Heinola on mukana kirkon ympäristödiplomissa, joka on kirkon oma ympäristöjärjestelmä. Diplomi edellyttää, että seurakunnan metsät on sertifioitu. Diplomi on voimassa viisi vuotta, ja sen päivitys on Heinolassa parhaillaan käynnissä.

Yksi Heinolan seurakunnan näkyvimmistä luonnonsuojelua koskevista päätöksistä tehtiin vuonna 2012, jolloin rauhoitettiin sen omistama Kirkonkylän tuntumassa sijaitseva Rautvuoren alue. Rautvuori on näyttävä, jyrkänteinen kallioalue. Sen notkelmissa elää muun muassa vaateliasta lehtokasvillisuutta ja liito-oravia. Rautvuorelta löytyy myös luonnontilaista suota. Alue sijaitsee aivan Natura 2000-luonnonsuojelualueen vieressä.

Rautvuorella on toinen seurakunnan nimeämistä hiljaisuuden paikoista, jotka on tarkoitettu mietiskelyyn, luonnon kuuntelun, luomakunnan ja olemassaolon pohdintaan sekä rukoukseeen. Toinen metsään tukeutuva hiljaisuuden paikka on Kurenniemen leirikeskuksen leirikirkko.

Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen Partiolaiset ja Suomen Latu palkitsivat Heinolan seurakunnan Luontohaaste-palkinnolla 2013. Palkinto tuli juuri Rautvuoren alueen rauhoittamisesta. Heinolan kestävän kansalaisfoorumin myöntämän ympäristöpalkinnon seurakunta sai vuonna 2009.

Pekka Paloranta

Jaa artikkeli