Emännille kiitos!

Siikaniemen ruokasalissa tuoksuu aamulla itseleivottu ja juuri paistettu sämpylä.

Palveluesimies Sanni Torkkeli tietää, että rippikoulaisille maistuu Palermon pasta. Kuva: Laura Visapää

Rippikoululaisten ruokailu alkaa lauletulla ruokarukouksella ja päättyy kiitoksiin. ”Emännille kiitos” tai ”keittiölle kiitos” tai ”kiitti” kertovat, että ruoka on maistunut.

- ”Emännille kiitos” kuulostaa ihan hyvältä minunkin korvissani, nauraa Markku Ekberg, joka on kokkina Siikaniemessä.

Tänäkin kesänä Siikaniemen ja Upilan leirikeskuksissa on täysihoidossa yli 300 rippikoululaista, jotka saavat aamupalan, lounaan, päiväjuoman, päivällisen ja iltapalan.

Rippikoululaiset ovat tärkeä, mutta silti pieni osa Siikaniemen ja Upilan keittiöiden asiakkaista

- Siikaniemessä tarjoillaan vuosittain 61 000 ateriaa ja Upilassa 25 000, kertoo leirikeskusten ruokapalveluesimies Sanni Torkkel.

Kun leiriltä tai miltä tahansa reissulta palataan kotiin, kysytään tulijalta yleensä kahta asiaa: millainen oli sää ja oliko ruoka hyvää. Siikaniemen ja Upilan rippikoululaisista liki jokainen vastannee, että ruoka oli leirillä hyvää, sää ei aina.

- Kaikki ei koskaan voi miellyttää. Jos pitää ainoastaan hampurilaisista ja pitsoista, niin sitä ei rippikoululeirillä tarjota, sanoo Torkkel.

Rippikoululaisten ehdoton ykkönen on Palermon pasta, jonka kehittelivät Lahden kouluemännät parisen kymmentä vuotta sitten. Ruoan perusainekset ovat broileri, pasta ja juustoinen kermakastike.

- Siikaniemessä ja Upilassa tehdään peruskotiruokaa. Kun päivittäin voi käydä viisikin eri ryhmää ja ruokailijoita vauvasta vaariin, ruuan on oltava joka makuun ja ikään.

Rippikoululaisten top-listalla pastan jälkeen ovat lihapullat ja kalaleike kermaviilikastikkeen kera. Uusia suosikkeja on nachovuoka, jossa on maissilastuja, jauhelihaa, salsaa ja juustokastiketta. Päiväjuomalla tarjottavista herkkupaloista suosituin on mokkapala, joka pitää pintansa sukupolvesta toiseen.

Erityisruokavalioiden määrä on suuri, mutta määrä ei ole rippikoululaisten joukossa merkittävästi kasvanut. Sen sijaan aikuisryhmissä näkyy Sanni Torkkelin mukaan selvästi ruokatrendien vaihtelut kuten karppaus, punaisen lihan välttäminen, kasvisruoka ja vegaaniruoka.

Joskus takavuosina rippikoululainen perusteli erityisvaliotaan sillä, ettei tykkää jostain. Nykyisin leirikeskuksen ruokalinjalta löytyy jokaiselle jotakin, ja nuoret ovat tottuneet niin moniin makuihin, ettei leiriruuissa ole outoja makuja. Kasvisruokiakin on tarjolla riittämiin.

- Emme vaadi vierailtamme lääkärintodistusta erityisruokavaliosta, vaan luotamme, että ruokavaliolle on todellinen tarve.

Lahden seurakunnalle myönnetty ympäristödiplomi kattaa myös leirikeskusten ruokailut. Kotimaisia raaka-aineita suositaan mahdollisimman paljon, ja ruokahävikistä pyritään eroon. Kun riparilaiset tulevat, alkuinfossa puhutaan myös ruokailusta.

- Ei kannata kerralla täyttää lautasta ”varmuuden vuoksi”, vaan ruokaa saa ottaa lisää. Meidän leirikeskuksissa biojätteen määrä onkin erittäin pieni, mutta se vaatii hiukan lisätyötä.

- Jos ruokaa jää linjastoon, se on elintarvikelainsäädännön mukaan biojätettä. Toisin sanoen, kun ruoka tuodaan ruokasalin puolelle, sitä ei saa tarjota uudelleen muilla ruokailuilla. Siksi Siikaniemessä tuodaan ruokasaliin lisää ruokaa kulutuksen mukaan.

- Vaikka linjastossa näyttäisi olevan vähän, keittiöstä tuodaan lisää. Näin vältetään ruokahävikkiä, kun keittiön puolelle jäänyt ruoka voidaan käyttää oikein käsiteltynä uudelleen.

Sanni Torkkel on ollut Siikaniemen keittiössä pitkään.

- Tulin taloon vuonna 1999 yhdeksi viikonlopuksi, ja siitä lähtien työ on jatkunut. Rippikoululaisten suosikkiruuat ovat säilyneet ennallaan, mutta muita muutoksia voi havaita.

- Riparilaisten ruokarytmi on muuttunut iltapainotteiseksi. Aamupala ei maistu eikö oikein lounaskaan, mutta päivällisellä ja varsinkin iltapalalla tankataan reilusti. Vanhempien ihmisten ryhmissä sen sijaan aamupala on edelleen päivän tärkein ateria.

Siikaniemen keittiön väki on ylpeä työstään.

- Teemme hyvää ruokaa hyvistä aineista. Ja olemme suorastaan kuuluisia aamun tuoksuvista sämpylöistä, jotka tehdään alusta alkaen omassa keittiössä.

Laura Visapää
laura.visapaa@evl.fi
@

Jaa artikkeli