Kinkereillä Kyöstilän tilalla

Kinkereillä Äinäällä. Kinkeritalon isäntäpari Matti ja Liisa-Marjatta Pietinen äärimmäisinä oikealla.

Helmikuisena sunnuntaina Kyöstilän tilan ovi Asikkalan Äinäällä on kutsuvasti raollaan. Sisään vain kinkereille. Tänä vuonna Asikkalan seurakunnan ainoat kotikinkerit olivat ensimmäistä kertaa Äinään entisen koulupiirin eli Iso-Äiniön, Joenniemen, Myllykselän ja Vähimaan kylien yhteiset.

Eteisestä isäntä Matti Pietinen ohjaa peremmälle Liisa-Marjatta Pietisen kahvipöytään. Karjalapiirakat ja kakut maistuvat.

Kun kahvit on juotu, isäntä toivottaa tervetulleeksi ja kertoo samalla, miten elämä tilalla on muuttunut. Aikaiset aamunousut ovat ohi. Noin 10 000 kertaa isäntäpari lähti aamuvarhain navetalle lypsylle. Nyt on karjasta luovuttu, ja laskelmien mukana seitsemän seuraavaa vuotta menee, kun pidetään väliin jääneet kesälomat, hoitovapaat, isyyslomat, pekkaset ja sairaslomat. Sen jälkeen alkaa vasta eläkeajat.

Tilannekatsauksen jälkeen Matti Pietinen muistuttaa vielä paastonajasta ja lähestyvästä pääsiäisestä.

Kinkeripappi Sakari Similä kuvaa kinkereitä tilaisuudeksi, jossa veisataan ja kuullaan Herran sanaa. Seurakunta on siis koolla Kyöstilän tilalla.

Kun kinkerit ovat kodissa, ollaan kuin Paavalin aikaisessa alkukirkossa, jossa kristityt aluksi kokoontuivat ihmisten kodeissa. Kinkereitä on Suomessa vietetty 1600-luvulta, mutta enää ei kuulustella lukutaitoa.

- Eikä ketään laiteta jalkapuuhun, lupaa Similä.

Ja sitten virallisesti kinkerit avataan virrellä Koska valaisee kointähtönen. Alkuun Similä pitää lyhyen saarnan päivän tekstistä, joka kertoo Jeesuksen ja syntisen naisen tapaamisesta. Saarnan jälkeen lähdetään kinkerivuoden aiheeseen eli kymmeneen käskyyn. Aluksi muistellaan ihan ulkoa, miten ne käskyt menivätkään sekä vanhemmassa että uudemmassa Katekismuksessa.

Vanhan Testamentin mukaan Jumala antoi Moosekselle Siinain vuorella kaksi kivitaulua, joihin nuo kuulut käskyt oli hakattu.

- Kymmenen käskyä muodostavat ihmiselämän peruslait. Ne kertovat lähimmäisenrakkaudesta ja oikeudenmukaisuudesta, opettavat elämän perusasiat siitä, miten meidän kannattaa elää. 18 vuotta siten Katekismus jaettiin jokaiseen suomalaiseen kotiin, joten menkääpä sieltä kirjahyllystänne katsomaan. Katekismuksessa on uskomme suuntaviivat, oleellinen ydin, tiivistää Similä.

Kymmenen käskyä löytyy sekä toisesta että viidennestä Mooseksen kirjasta hiukan toisistaan poikkeavin versioin.

- Niissä katsotaan maailmaa eri näkökulmista, ja Jumalan ojentaa eteemme erilaisia näkökulmia ja antaa mahdollisuuden tulkintoihin. Niiden varaan rakennamme elämämme

On pakko hämmästellä, miten ajankohtaisia kymmenen käskyä ovat yhä. Kiireen ja stressin uuvuttamille ihmisille toinen käsky lepopäivästä on terve muistutus, että välillä pitää hellittää. Ja kahdeksas käsky, joka kieltää lausumasta väärää todistusta lähimmäisestä. Väärän todistuksen sanominen ei rajoitu lakitupaan, vaan se leviää juorun ja ilkeyden siivin sosiaalisessa mediassa.

- Tämä on hirvittävän tärkeä käsky. Älkää lähtekö mukaan osoittamaan ketään sormella, älkää edes omassa lähipiirissänne, korostaa Similä. Kymmenennen käsky selitys kehottaa myös asettumana lähimmäisen osaan ja etsimään tapoja palvella muita. Sen vuoksi kinkereilläkin kiersi yhteisvastuukeräyksen lipas.

Ensi vuonna tavataan taas kinkereillä. Näkemiin ja kiitos. Oli kevyt lähteä kotiin Herran siunaus turvana.

Perinne elää

maaseudulla

Kinkerit, lukukinkerit tai lukuset ovat olleet alun perin kirkon pitämiä kristinopin kuulustelutilaisuuksia, jotka on mainittu jo vuoden 1686 kirkkolaissa. Ennen oppivelvollisuuden tuloa voimaan lukukinkereillä oli lukutaidon ja katekismuksen tuntemisen kuulustelutilaisuuksina huomattava kansansivistyksellinen vaikutus. Opettajana toimi usein pappi tai lukkari. Yleisesti kinkereitä pidettiin kansakoulujen yleistymiseen asti.

Kinkereitä järjestetään edelleen. Maaseudulla kinkerit ovat elävämpi tapa kuin kaupungeissa.

Kinkerit pidetään useimmiten kodeissa, mutta myös kouluissa ja seurakuntataloissa. Kinkereillä käy vuosittain noin 80 000 suomalaista. Erityisesti kevättalvi on kinkeriaikaa.

Kinkerit ovat osa seurakunnan kristillistä kasvatusta, ja niillä on myös yhteisöllistä merkitystä ihmisten kokoajina.

Laura Visapää
laura.visapaa@evl.fi
@

Jaa artikkeli