Vauvat valkoisissa

Mailan Pakarisen kädessä on kastemekko, jossa ensimmäinen vauva sai kasteen vuonna 1954. Sen jälkeen mekkoa on käytetty jokaisella vuosikymmenellä, viimeksi vuonna 2015. Kari-Paavo Kokin kädessä on hänen oma kastemekkonsa. Mekon osti hänen tätinsä Kock Stockmannilta vuonna 1937. Mekkoa käyttivät Kari-Paavo Kokin vanhempi veli vuonna 1937 ja hän 1951. Kuva: Laura Visapää

Heinolan kirkossa on kastemekkokäyttely. Näyttelyn vanhin mekko on vuodelta ja uusimmat 2000-luvulta.

Näyttelyn ovat koonneet kamarineuvos Kari-Paavo Kokki ja eläkkeellä oleva opettaja Maila Pakarinen.

Esillä on nelisenkymmentä mekkoa, jotka on lainattu näyttelyyn suusta suuhun menetelmällä.

- Heinola on pieni kaupunki ja monet asukkaat tuttuja. Ihan kyselemällä ja soittelemalla on näyttelyn mekot saatu.

Kari-Paavo Kokki sai virikkeen kastemekkonäyttelyyn Satu Torstilalta. Torstilan järjestämä näyttely oli esillä Tammisaaren kirkossa viime vuonna.

Idea on nostaa esille kirkollisia toimituksia ja tietysti erityisesti kastetta. Näyttely juhlistaa myös reformaationa 500-vuotisjuhlavuotta.

- Toisinaan tuntuu, että kirkossa askaroidaan turhien asioiden kanssa ja unohdetaan perusasiat. Kirkon kannalta kaste on perusasioita, ja siitä ei ehkä huolehdita tarpeeksi. Toisaalta on ihailtavaa, että kirkolla on ollut siviilirohkeutta asettua heikomman puolelle esimerkiksi monimutkaisessa pakoslaiskysymyksessä, pohtii Kari-Paavo Kokki, jonka juurista sukupolven takaa löytyy pappeja.

Keskiajalla kastemaljat sijaitsivat kirkon takaosassa käytävällä, jossa kaste toimitettiin. Ajatuksena oli ehkä, että vasta kastettuna lapsen oli soveliasta tulla kirkkoon sisälle. 1600-luvulla kastemaljat siirtyivät kirkon sisäpuolelle alttarin läheisyyteen.

Vuoden 1686 kirkkolaki määräsi, että lapset pitää kastaa kahdeksan päivän sisällä syntymästä ja että kaste pitää aina toimittaa kirkossa. Kotona lapsi voitiin kastaa ainoastaan hätätilassa.

- 1700-luvulla kaste oli seurakunnan yhteinen juhla, mutta jo 1800-luvulla kasteet alkoivat siirtyä kirkoista koteihin ja niistä tuli perhejuhlia, kuvaa Kokki.

Kastevaatteella on pitkät perinteet. Alkukristityt kastettiin pääsiäisyönä ja heidät puettiin valkoisiin pellavavaatteisiin. Nykytyylinen vauvan kastemekko ilmiönä ei kuitenkaan ole kovin vanha. 1700-luvun lopulle lapset kastettiin kapalossa, joka juhlaa varten verhottiin parhaalla saatavilla olevalla kankaalla. Erilliset kastemekot tulivat käyttöön 1800-luvulla. Kastemekon käyttö levisi nopeasti herraväeltä kaiken kansan pariin.

Nykyisissäkin kastemekoissa näkyy 1800-luvun ajan muoti. Mekot ovat edelleen empirelinjaisia eli niissä on korotettu vyötä. Empirestä kertovat myös puhvihihat ja nauhakoristeet.

Kastemekot ovat kauniita käsitöitä. Ne ovat usein perintömekkoja, jotka ovat kulkeneet suvussa useamman sukupolven ajan. Suvun mekkoihin on voitu kirjoa kastettujen nimet ja syntymäajat. Uusissa ja moderneissakin kastemekoissa on yleensä huomioitu perinteet. Kastemekkoihin liittyy paljon tunnetta, niitä on lainattu suvun jäsenille, mutta myös tuttaville.

Heinolan näyttelyssä yksi vanhimmista mekoista on vuodelta 1899, jossa kastettiin kastemekon lainaksi antaneen henkilön amerikansuomalainen isoisä. Yksi mekoista on ommeltu äidin morsiushunnun harsosta. Toisen mekon on ommellut käsityönopettajaksi opiskeleva äiti omasta ylioppilashameestaan. Siinä mekossa on kastettu 25 suvun lasta. Kastemekoissa on myös muotivirtauksia: 1970-luvulla lapset kastetattiin itse virkatuissa kastemekoissa. Esillä on myös kastemekkoja, joita Heinolan seurakunnasta saa lainaksi.

Kaikilla näyttelymekoilla on jokin linkki Heinolaan ja tarina kerrottavanaan. Näyttelyoppaasta selviää mekkojen tarinat ja omistajat, joukossa hyvinkin tuttuja heinolalaisia.

Laura Visapää

Kastemekkonäyttely

Heinolan kirkko

Näyttely on avoinna 6.6.-26.8. ti-la klo 11-17 sekä seurakunnan tilaisuuksien aikana.

Laura Visapää
laura.visapaa@evl.fi

Jaa artikkeli