Perheneuvoja

Voiko varjo olla kirkas?

Tuo kysymys on Joonas Kokkosen oopperasta Viimeiset kiusaukset. Oopperassa kysymyksen esittää Paavo Ruotsalaisen vaimo Riitta. Muutamia vuosia sitten minulla oli mahdollisuus nähdä tuo ooppera. Kysymys jäi vaivaamaan. Näin kevätpäiväntasauksen aikaan tuo Riitan kysymys nousee taas mieleeni. Luonnossa yö ja päivä ovat yhtä pitkiä. Pimeä syksy ja talvi ovat takana ja tästä ajankohdasta juhannukseen asti valoisat tunnit vuorokaudessa lisääntyvät. Keväthangilla loistaa auringon häikäisevä kirkkaus, mutta myös varjot ovat selkeitä, syviä ja tummankirkkaita. Jos ei ole valoa, niin varjotkaan eivät näy. Myös elämässä valo ja varjot vuorottelevat. Sanan mukaan elomme täällä on vaeltamista kuoleman varjon maassa. Ehkä minulla on ikäkriisi, mutta viimeisen vuoden aikana olen paljon pohtinut ikääntymistä, vanhuutta ja sairastumista sekä kuolemaa. Ja toisaalta tullut hyvin tietoiseksi elämäni kirkkaimmista tähtihetkistä. Niitäkin on ollut. Elämän varjoja, ehtoopuolta kohtaa myös katsoessaan omia iäkkäitä vanhempiaan. Elämä hiipuu hitaasti ja varjot ovat jo pidenneet. Kohta on aika eron ja jäähyväisten.

Toinen näkökulma jonka haluan nostaa esiin, on auttajan varjo. Ammattiauttajan on tärkeää tunnistaa ja tiedostaa omat varjonsa. Oman elämän ja sen varjojen käsittely esimerkiksi omassa terapiassa on ehdoton edellytys ammattiauttajana toimimiselle. Martti Lindqvistin kirjassa Auttajan varjo hän kirjoittaa siitä, miten auttajan ja autettavan varjoista parhaassa tapauksessa muodostuu silta pimeyden yli. Ja hän jatkaa. ”Silta rakentuu toisaalta ihmiskohtalojen pohjimmaisesta samankaltaisuudesta ja toisaalta siitä nöyryydestä, mikä kasvaa oman kuvansa näkemisestä varjossaan. Varjonsa tunnistamisen jälkeen auttajan on vaikea lyödä, selitellä, mestaroida tai hylätä. Elämä osoittautuu suuremmaksi ja todemmaksi kuin yksikään sitä kuvaava teoria. Varjoista muodostuneella sillalla ollaan kahden ihmistarinan leikkauspisteessä.”

Voiko varjo olla kirkas? Vastaan. Kyllä voi. Yhdessä koetussa ja jaetussa läsnäolon hetkessä voi varjokin näyttää kirkkaalta.

Anne Taipale

Kirjoittaja on perheneuvoja, seksuaali- ja pariterapeutti.

Jaa artikkeli