Pääkirjoitukset

Tavoitteena terveet ja toimivat tilat – kiinteistöjen ruotiminen on herättänyt myös paljon toiveikkuutta

Lahdessa on keskusteltu vilkkaasti kirkkorakennuksista.

Debatin käynnistyminen oli odotettavissa, kun Lahden seurakuntayhtymän tilaama palveluverkkoselvitys tuotiin julkisuuteen. Asiantuntijaraportti haluttiin näkyville avoimesti ja kaikessa laajuudessaan, sillä aihe kaipaa julkista keskustelua.

Keskustelu on kiinnittynyt kirkkoihin, eniten huonossa kunnossa oleviin Salpausselän ja Joutjärven kirkkoihin. Vähemmälle huomiolle on jäänyt noin 30 toiminnallisen kiinteistön kokonaisuus, sekä se, että raportissa ei päätetä yhtään mistään. Palveluverkkoselvitys on vain yksi työkalu kiinteistötyöryhmän pakissa. Päätöksenteko kuuluu kirkkovaltuustolle, jolle työryhmä valmistelee esityksensä vuoden 2020 loppuun mennessä.

Raportissa ehdotetaan monitoimitaloja nykyisten huonokuntoisten kiinteistöjen tilalle. Kirkkokin voi olla monitoimitalo. Ajatellaanpa Hollolaan vuonna 2010 valmistunutta Sovituksenkirkkoa. Se on samalla sekä moderni pyhättö että monenlaiseen seurakuntatoimintaan soveltuva tapahtumakeskus. Lisäksi se on viihtyisä, arkkitehtonisesti kunnianhimoinen ja soveltuu ympäristöönsä erinomaisesti. En tunne ketään, joka kaipaa 1970-luvulla rakennettua, Sovituksenkirkon tieltä purettua Salpakankaan kirkkoa.

Tämä ei ole kannanotto yhdenkään rakennuksen sulkemisen saati purkamisen puolesta. Kuitenkin uudistamiseen liittyy paljon mahdollisuuksia, ja siksi uusia ajatuksia ei kannata tyrmätä ensimmäisten tunnekuohujen vallassa. Palveluverkon ruotiminen on myös herättänyt seurakuntien työntekijöissä paljon toiveikkuutta. Olisiko tulevaisuudessa mahdollista työskennellä tiloissa, jotka ovat terveitä, esteettömiä ja toimivia?

Lahden seurakuntien taloutta on hoidettu pitkäjänteisesti – kirkollisvero on pysytellyt 1,5 prosentissa jo vuodesta 1984. Henkilövähennyksiä on tehty pehmein keinoin. Lisäksi on noudatettu periaatetta, jonka mukaan vuosikatteella hoidetaan sekä investoinnit että lainanlyhennykset.

Palveluverkkoakin on karsittu pikkuhiljaa pitkin 2000-lukua. Esimerkiksi Kasakkamäen seurakuntakoti myytiin vuonna 2016 ja Nikkilän seurakuntakoti vuonna 2019. Vauhtia pitää nyt kiihdyttää, sillä seiniin meneviä kuluja halutaan leikata 30 prosentilla vuoteen 2026 mennessä. Se on kunnianhimoinen tavoite, mutta saavutettavissa.

Tulevaisuuden tarpeet edellyttävät keveämpää kiinteistökantaa, jossa vuokraaminen ja yhteiskäyttö yleistyvät ja tilat muuntuvat ketterästi erilaisten käyttötarkoitusten mukana. Edessä oleva matokuuri kertoo toimintaympäristön muutoksista, johon julkisten instituutioiden, myös seurakuntien, on sopeuduttava.

Markus Luukkonen

Jaa artikkeli