Pääkirjoitukset

Emme kaipaa ylenpalttista ilostelua, vaan "hämäläistä hyggeä"

Minulla oli joulunpyhien aikaan mahdollisuus käydä Lapissa. En ole mikään avantointoilija, mutta jouluaattona suostuin kuitenkin ystäväni ehdotuksesta pulahtamaan Pyhäjärven hyiseen veteen. Kaikki avantouintia kokeilleet tai sitä harrastavat tietävät, että tuntemukset menevät saman kaavan mukaan. Kastautumisesta seuraa välitön shokki, jota ei voi mitenkään estää. Paras osa odottaakin vasta uintihetken jälkeen. Lämpö ja endorfiini virtaavat kehossa, on hyvä olla.

Tämän uudistetun Kirkonseutu-lehden ensimmäisessä numerossa otetaan erilaisia näkökulmia hyvään oloon ja onnellisuuteen. Yksi löytää sen avannosta, toinen keski-ikäistymisestä ja perhe-elämästä. Yhteistä meille suomalaisille taitaa kuitenkin olla se, että suhtaudumme kaikkeen kriittisesti ja hiukan ankarasti. Onni on helpompaa kätkeä kuin näyttää. Onnellisuustutkimuksetkaan eivät vakuuta, vaan etsimme kansainvälisistä raporteista porsaan mentäviä reikiä.

Lehtiuudistusta valmistellessa pohdimme, mitkä ovat ydinviestejämme ja minkälaisia tunteita tämän julkaisun pitäisi herättää. Kirkkoon pidättyväisesti suhtautuva, aikakauslehtien parissa työskentelevä journalistituttavani oli sitä mieltä, että seurakuntalehti voisi kommunikoida rauhasta ja hyväksynnästä. Ne ovat ominaisuuksia, jotka hän liitti evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Edellisestä mitään poistamatta aprikoin kuitenkin, voiko tällainen määrittely kaventaa kristittyjen identiteettiä. Ei Jeesuskaan ollut skandinaavisia lifestyle-lehtiä ahmiva "hyggeilijä", pikemminkin riskejä kaihtamaton radikaali.

Itse ajattelen, että onnellisuus on yksi näkökulma elämään. Valot ja varjot kulkevat usein rinnakkain. Itku seuraa sananparren mukaan pitkästä ilosta, eikä ole tavatonta kyynelehtiä onnesta. Emme kaipaa niinkään ylenpalttista ilostelua, vaan "hämäläistä hyggeä": apua arjessa, myötäelämistä ja aitoja ja mutkattomia kohtaamisia. Seurakunnilla on kaikki valtit käsissään, sillä iso osa niiden työntekijöistä askaroi näiden kysymyksien kanssa. Kirkon viesti ja toiminta pitää vain muotoilla tähän aikaan sopivaksi. Sitä paitsi messussa käyminenkin voi olla kuin pulahdus avantoon. Lähteminen hirvittää, ja matkallakin voi hyydyttää. Lopulta olo on levollinen, parhaimmillaan liki taivaallinen.

Meitä Kirkonseudun tekijöitä kiinnostaa suuresti, kuinka olemme lehden uudistamisessa onnistuneet. Voit antaa palautetta täällä tai laittaa vaikkapa sähköpostia. Voit myös tulla kertomaan terveisesi 5. helmikuuta markkinoille Lahden seurakuntayhtymän teltalle.

Markus Luukkonen

Jaa artikkeli