Pääkirjoitukset

Myyttinen ja mutkikas kirkolliskokous – vielä ehtii ehdolle päättämään kirkon opista ja hallinnosta

Seuraavat kirkolliskokousedustajat valitaan 11.2.2020. Se, ketkä kokouksessa käyttävät valtaa, ei ole ihan mitätön juttu. Tälle kahdesti vuodessa kokoontuvalle edustajajoukolle kuuluvat tärkeimmät kirkon oppia, taloutta ja hallintoa koskevat linjaukset.

Vaikka uusi kirkolliskokous aloittaa nelivuotiskautensa vasta toukokuussa 2020, aihe on nyt ajankohtainen: ehdokasasettelu nimittäin päättyy 15. marraskuuta.

Kirkon hallinto on aika mutkikas. Kirkolliskokoukseen valitaan maallikoita (64 kappaletta) ja pappeja (32). Maallikkoedustajien valinnan suorittavat seurakuntien keskeisissä luottamuselimissä tällä hetkellä istuvat ihmiset, papisto puolestaan valitsee keskuudestaan omat edustajansa.

Seurasin kirkolliskokousta viime toukokuussa verkon yli striimin avulla. Myyttinen kuva kasukkoihin ja pantoihin puetuista pyhistä murtui ainakin osittain, kun ilmeni, että kokoussalissa istui satakunta melko tavallisen oloista, toki kirkollisiin asioihin hyvin vihkiytynyttä ihmistä.

Toukokuussa taitettiin peistä uudesta hiippakuntajaosta, ja muun muassa Lahden seutu päätettiin siirtää kokonaisuudessan Tampereen hiippakunnasta osaksi Mikkelin hiippakuntaa.

Nykyisessä kirkolliskokouksessa on kaksi edustajaa Lahden seudulta: maallikoista Aimo Koskelo Hollolasta, papistosta Heikki Pelkonen Launeelta. Viran puolesta kokouksessa istuu muitakin lahtelaisia: kenttäpiispa Pekka Särkiö sekä tuoreimpana Kirkkohallituksen johtajistoon valittu Petri Määttä.

Jos kirkon hallinto sattuu kiinnostamaan, nyt olisi vielä hetki aikaa patistella ehdolle tuttu luottamushenkilö tai pappi. Ehdokkaan maallikkoedustajaksi voi asettaa valitsijayhdistys, jonka perustajina on vähintään kymmenen äänioikeutettua henkilöä. Pappisedustajan valitsijayhdistyksen perustamiseksi riittää kolme pappia. Eivät siis mahdottomia rasteja. Lahden seutu on nyt samassa korissa Mikkelin hiippakunnan ehdokkaiden kanssa.

Ketteriin keikauksiin kirkolliskokous ei kykene. Esimerkiksi oppia koskevat muutokset edellyttävät taakseen kolmen neljäsosan enemmistön. Kirkon avioliittokantaan muutoksia odottavat joutunevatkin pureskelemaan kynsiään vielä useita vuosia.

Aiheesta lisää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sivuilta.

Markus Luukkonen

Jaa artikkeli