Pääkirjoitukset

Minimi ei riitä kirkon tasa-arvotyössä

Tasa-arvosta evankelis-luterilaisessa kirkossa on käyty jälleen vilkasta keskustelua.

On puhuttu taantuvasta tasa-arvosta, toisaalla näennäisestä tasa-arvosta. Joidenkin mielestä pitkään tasaisena kulkenut kirkon demokratia- ja tasa-arvokehitys on ottanut viime vuosina takapakkia, ja että samalla miesten keskinäinen hegemonia olisi ainakin joissakin piireissä voimistunut.

Keskustelun käynnistäjiä on tuore Taantuvan tasa-arvon kirkko -julkaisu, ja Helsingin hiippakuntakin latasi juuri eetteriin videon naispappien kuulemista solvauksista.

Videota katsellessa hartiat painuvat väkisin lysyyn. Elämme pitkälle 2000-luvulla, mutta yhä löytyy Suomesta henkilöitä, jotka korahtelevat patriarkaalisen maailmankäsityksen viimeisistä linnakkeista ja yrittävät painaa toista sukupuolta maanrakoon.

Näitä persoonallisuuden piirteitä löytyy toki muualtakin kuin kirkon piiristä. Sosiaalinen media on täynnä puskista huutelua, ja onpa oikeudessakin jaettu tuomioita verkossa tapahtuvasta vainoamisesta. Näissä tapauksissa syytetty on tyypillisesti mies ja uhri nainen.

Espoon piispaksi valittiin sentään nainen. Hyvin yhteiskunnallisessa keskustelussa onnistunut, nyt eläkkeellä oleva Helsingin hiippakunnan ex-piispa Irja Askola sai siten piispainkuntaan seuraajakseen Kaisamari Hintikan.

Kirkkolaki suojaa sukupuolten tasapuolista edustusta joissakin seurakuntien päättävissä elimissä. Näiden kokoonpanojen tulee täyttää säädös, joka takaa vähintään 40 prosentin edustuksen vähemmistönä olevalle sukupuolelle.

Kysymys ei kuitenkaan pohjimmiltaan ole lain vaatimien minimien täyttämisestä, vaan kokonaisvaltaisesta osallisuudesta, jonka pitäisi ulottua kaikkiin käytäntöihin ja jokikiseen ihmiseen.

Kirkon kannattaisi ottaa keskustelussa aktiivinen rooli ja näyttää konkreettisesti, että syrjivä käytös ei kuulu seurakuntiin. Että paikat täytetään pätevyyskriteereillä, ja että eri tehtäviä voi hoitaa joustavasti mies tai nainen, kirkkoherrojen ja piispojen virkoja myöten. Että kirkossa seurakuntalaisten ja työntekijöiden ääni kuuluisi moninaisena, erilaisuutta ja vähemmistöjä kunnioittaen.

Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on.

Markus Luukkonen

Jaa artikkeli