Markus
Luukkonen

Pääkirjoitukset

Surua kannattaa sanoittaa

Lahden kaupunginteatterissa pyörii paraikaa ”ruotsalaisen näytelmäkirjailijan Lars Norénin hieno Hiljaista musiikkia.”Sen punaisena lankana ovat oman lapsensa menettäneet vanhemmat sekä surun sanoittamisen sietämätön vaikeus. Näytelmän kerronta on minimalistisuudessaan vangitsevaa.

Pyhäinpäivää vietetään tänä vuonna 3. marraskuuta, jolloin omaisten haudoille viedään kukkia, kynttilöitä ja seppeleitä. Kristityille päivään liittyy vainajien muistelun lisäksi ajatus toivosta ja elämän jatkumisesta tuonpuoleisessa.

Itsekin olen surrut kuluneen vuoden aikana sekä suvun piirissä että työmaailmassa menehtyneiden läheisten, toverien sekä heidän omaistensa puolesta. Suru on tullut myös omalle iholle. Se on vyöryttänyt muistoja aina lapsuudesta saakka, kuten välähdyksiä yhteisistä kalareissuista. Suru on luopumista, vaan ei luovuttamista.

Tämän Kirkonseudun sisäsivun jutussa kerrotaan surutyöstä. Käsitys surusta aaltomaisena ja pikkuhiljaa pois pyyhkiytyvänä olotilana on väistymässä, ja tilalle on tullut näkemys mukana kulkevasta, ihmistä pysyvästi muuttavasta surusta.

Seurakunnissa on surun käsittelemisen asiantuntijoita. Lahdessa heitä työskentelee esimerkiksi sairaalasielunhoidon ja diakoniatyön parissa. Seurakunnista löytyy sururyhmiä, jotka ovat avoimia kaikille omaa kokemustaan työstäville. Myös suruaiheiset messut, muut tapahtumat sekä erilaiset vertaistukiryhmät vaikkapa henkirikoksen uhrien läheisille ovat vakiintuneita ja tärkeitä työmuotoja.

Tarvitseeko surua sanoittaa?

Sanojen etsiminen ja löytäminen on tärkeää surevalle ihmiselle. Puhuminen jäsentää ajatuksia, ja surun kantaminen kahden kesken, pienessä piirissä tai kokonaisessa yhteisössä vie taakan leveämmille harteille.

Yhteisöjen merkitys korostuukin juuri surussa. Näin on aina ollut ja näin tulee olemaan. Olemme osa suurempaa jatkumoa, lopultakin vain pisaroita maailman meressä.

Myötätunnon osoittamiseksi ei välttämättä tarvita suuria sanoja. ”Otan osaa”, on suomalainen tottunut antamaan ja vastaanottamaan. Osanoton ilmaisemista ei tarvitse jännittää. Kun sanat tulevat sydämestä, ne lohduttavat ja kantavat surevaa.

Jaa artikkeli