Markus
Luukkonen

Pääkirjoitukset

Kirkko keskelle kylää

Kysymys seurakuntien omistamien kiinteistöjen tulevaisuudesta on se kuuluisa kuuma peruna hyvin monessa seurakunnassa. Ehdokkaat uusiksi seurakuntien luottamushenkilöiksi vuosille 2019–2022 ovat nyt selvillä. On helppo ennustaa, että maallikot saavat seuraavalla toimikaudella visaisia kiinteistöihin liittyviä pähkinöitä purtavakseen.

Seurakunnat omistavat paljon kiinteistöjä. Tänä päivänä yritykset pikemminkin luopuvat kiinteistöistään kuin itse investoivat niihin. Monessa firmassa on järkeilty, ettei sen ydintoimialaa ole kiinteistöjen omistaminen. Siten ihan yhtä hyvin omat kiinteistöomistukset voi myydä pois ja asettua kevyemmillä vastuilla vuokralaiseksi.

Seurakunnissa lähtökohta on tietysti erilainen, onhan monilla kirkoilla pitkät, vuosisataiset perinteet. Ihmiset ja yhteisöt ovat usein lujittuneet omaan kirkonmäkeensä tai seurakuntakotiinsa pitkän ajan kuluessa. Siirtyminen asioimaan toisaalla, ehkä entistä kauempana, ei välttämättä houkuttele.

Seurakuntien talouden kannalta runsaan kiinteistömassan omistaminen on haastavaa. Ylläpitokustannukset ovat korkeat, eikä seurakuntatilaksi suunnitellun kiinteistön myyminenkään käypään hintaan ole läpihuutojuttu.

Asiaa voi ehkä ajatella myös ketterämmin ja myös muusta kuin perinteiden kyllästämästä näkökulmasta. Kun jonnekin syntyy uutta voimakasta elinvoimaa ja alue muodostaa suhteellisen itsellisen maantieteellisen ja demografisen kokonaisuuden, on sääli, jos kotiseurakunta loistaa poissaolollaan. Kuten kirkko on vaikkapa Keski-Lahdessa rakennettu keskelle kylää, olisi suotavaa, että myös karistolaisilla olisi oma tila, jonne viedään lapset kerhoon ja jossa osallistutaan kirkollisiin toimituksiin.

Aika yleinen trendi seurakunnissa on, että kirkollisverotuottojen pikkuhiljaa laskiessa kiinteistömassaa tarkastellaan kriittisesti. Uusia ei rakenneta, jollei vanhoista voida luopua. Siten Lahdessakin on mietittävä isoa kuvaa – missä käyttöasteet ovat hiipuneet ja mihin toisaalta tarvittaisiin uusia kuutiometrejä.

Huolellisen taustatyön jälkeen on rohkeiden päätösten aika. Jos niitä ei uskalleta tehdä, seurakunnat sahaavat vain omaa oksaansa.

Jaa artikkeli