Maritta
Roslakka
maritta.roslakka@evl.fi

Pääkirjoitukset

Nälkä on julma seuralainen

Voin sanoa, että en ole koskaan kokenut oikeaa nälkää. Koko elämäni ajan olen joka ikinen päivä saanut ainakin jotakin syödäkseni. Ja vieläpä useita kertoja päivässä. Pääsääntöisesti kaksi lämmintä ateriaa, aamupala ja iltapala sekä mahdollisesti jokin välipala tai kahvi iltapäivällä.

Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, miltä tuntuu lähteä töihin tai kouluun vatsa täysin tyhjänä. En tiedä, miten selviäisin, jos en työpäivän aikana saisi mitään suuhuni. Tai millaista olisi mennä illalla nukkumaan miettien saanko seuraavana päivänä lainkaan ruokaa. Saati jos joutuisin pohtimaan joka ilta, miten seuraavana päivä ruokkisin lapseni. Uni tulisi huonosti, jos lainkaan.

Kun on oikea nälkä, ei varmastikaan kovin paljon pysty pohtimaan sitä, millaisia ravintoarvoja missäkin ruoka-aineessa on. Ei ole mahdollista vertailla mikä juusto sopisi minkäkin suolakeksin seuraksi tai puntaroida ripottelisiko aamumyslin sekaan auringonkukan vai kurpitsan siemeniä. Tällaiset seikat menettävät täysin merkityksensä.

Pitkittynyt nälkä ei ole ihmiselle hyväksi. Se tekee väsyneeksi, voimattomaksi. Erityisen haitallista ravinnon puute on lapsille, jotka tarvitsisivat energiaa ja ravintoaineita kasvuun ja kehitykseen. Nälällä tai hyvin yksipuolisella ravinnolla voi olla pitkäaikaiset seuraukset yksilölle. Ja kun kansasta moni kärsii nälkää tai monipuolisen ravinnon puutetta, on se jo vakava yhteiskunnallinen kysymys.

Nälkä kohtelee kaikkia ihmisiä yhtä julmasti riippumatta siitä, mikä on heidän syntyperänsä, uskontonsa, sukupuolensa, aiempi menestyksensä, maineensa tai oppiarvonsa. Suomessa tosin nälkä ei tänä päivänä ole niin totaalista ja pitkäaikaista, että siihen tiettävästi kukaan kuolisi. Mutta kun perheen taloudellinen tilanne romahtaa ja jääkaappi tyhjenee, on nälkä tälle perheelle aivan yhtä totta kuin jos tämä nälkä koettaisiin jossakin kehitysmaassa toisella puolella maapalloa.

Tämän vuoden Yhteisvastuukeräys keskittyy nälän torjumiseen. Pääosa keräysvaroista käytetään Kirkon Ulkomaanavun kautta Afrikan nälänhädästä kärsiville ja 40 prosenttia puolestaan jaetaan Kirkon diakoniarahaston ja paikallisseurakuntien kautta kotimaisen nälän helpottamiseen.

Ollaan kaikki mukana nujertamassa nälkä!

Jaa artikkeli

Uusimmat