Pääkirjoitukset

Juhlakakku

Satavuotias Suomi ansaitsee syntymäpäivänsä kunniaksi juhlavan täytekakun. Kakku leivotaan yhdessä talkoilla, joihin osallistuu innostunut joukko sosiaalisen median kautta kutsuttuja vapaaehtoisia.

Taikina sekoitetaan omasta viljasta, jossa maistuvat pohjoisen maan valoisat kesäyöt. Taikinan rakenne pysyy koossa, kun sekaan lisätään kuuluisaa suomalaista sisua, jonka voimalla on vuosisatojen ajan uhmattu arktisia ja ankaria olosuhteita. Makeutta taikinaan tuo suomalainen vähäeleinen ja kuivakka huumori. Taikina vatkataan kunnolla koivun oksista tehdyllä varpuvispilällä.

Kun pohja on paistettu kauniiksi, on aika miettiä juhlakakun täytteet. Mitä tahansa aineksia ei kelpuuteta. Ensin mietitään, millä kakku on paras kostuttaa, jotta siitä ei tule liian kuiva. Ilon juhlaan sekoittuu aina myös muistoja vaikeista ajoista. Tämän vuoksi sopiva kostutus kakkuun tulee, kun pohjakerrokset valellaan kyynelillä. Näihin kyyneliin mahtuvat sotavuosien menetyksistä aiheutuneet surut ja kaipaukset. Joukossa on myös muutama ilon kyynel, joita on pyyhitty silmäkulmistamme, kun suomalaisurheilija on noussut korkeimmalle korokkeelle kuuntelemaan kansallislauluamme.

Kakun kerrosten väliin levitellään metsiemme antimet. Rauha, hiljaisuus sekä metsistä saatu elanto ja sen pohjalle rakennettu vauraus. Ripaus veneentervan tuoksua. Kulttuurimme hehkuvat marjat tuovat kakkuun väriä, makua ja elämänvoimaa. Joukkoon on sekoitettava hieman karvaitakin vivahteita, jotta kakku vastaisi kaikkien suomalaisten kokemuksia kotimaastaan. Vaikka meillä on enemmän aihetta ylpeyteen kuin häpeään, on myönnettävä, ettei reseptimme ole täydellinen. Täytteessä on parempia ja huonompia sattumia, jotka muistuttavat lisääntyneestä eriarvoisuuden kokemuksesta ja yhteiskunnassa vallitsevista ristiriidoista.

Kakun kuorrutteeseen ladataan parhaat palat eri alojen osaamisestamme ja korkeatasoisesta koulutuksestamme. Koristeeksi makeita mansikoita ja kiitollisuutta. Lopuksi sytytämme kakun kynttilät muistuttamaan uskosta, luottamuksesta ja rukouksen voimasta satavuotisen historian varrella.

Maritta Roslakka
maritta.roslakka@evl.fi

Jaa artikkeli

Uusimmat