Hyvä paimen

Kaikkien pyhien päivä

Pyhäinpäivänä monet askeleet suuntaavat hautausmaille. Kun polku läheisen haudalle on vielä tuore, sitä voi olla vaikea kulkea. Mielessä voi olla huokaus: ”Voi, kunpa hän olisi vielä täällä!”

Pyhäinpäivänä hautausmailla on aivan erityinen tunnelma. Varsinkin pimeän tultua kynttilöiden liekit valaisevat upeasti, ne nousevat kuin rukoukset kohden taivasta. Kynttilän loisteessa on hyvä muistaa läheistä. Mielessä voi olla se kaipaus, jota sydän tuntee, mutta yhtä lailla siinä voi iloita niistä hetkistä ja vuosista, joita yhdessä on saatu kokea. Hautausmaalla me muistelemme heitä, joiden ajallinen elämä on tullut päätökseen. Pyhäinpäivä kiinnittää huomion tämän ajan tuolle puolelle.

Pyhäinpäivä muistuttaa meitä edesmenneistä rakkaista, mutta oikeastaan se on kaikkien pyhien, uskovien päivä. Heitä ovat uskossa pois nukkuneet, mutta myös se joukko joka vielä vaeltaa kohti uskon päämäärää.

”Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon. Katso, ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin, teen riemuitsevaksi sen kansan.” (Jes. 65:17–18)

Kuoleman läheisyydessä, niin myös pyhäinpäivänä, katse helposti siirtyy myös itseen. Mihin minä olen kulkemassa? Kuulunko tuohon pyhien joukkoon jo tässä ajassa? Usein pyhyyttä on itsestä vaikea löytää. Pyhyys ei ole peräisin meistä, vaan Jeesuksesta Kristuksesta. Kirkon perustehtävä on evankeliumin julistaminen ja kutsuminen pyhien yhteyteen, Jumalan valtakuntaan. Jo Jeesus esitti kutsua siihen, tuota samaa kutsua hän lähetti opetuslapsensa viemään. Jotta valo voisi voittaa pimeyden, jotta elämä voittaa kuoleman vallan.

Pyhäinpäivänä katse ei ole kuolleissa, vaan uuden elämän saaneissa. Sitä kohden Jumala meitä kutsuu, siinä hän kantaa evankeliumin voimalla. Saakoon vanhan pyhäinpäivän virren sanat olla tänään rukouksena:

"Auta, Herra, aina meitä

elon teitä uskossa vain kulkemaan.

Auta, milloin täältä lähden,

haavais tähden pyhäin joukkoon joutumaan." (VK 146:4)

Kirjoittaja on Hämeenkosken kappeliseurakunnan kappalainen.

Leevi Ruonakoski

Jaa artikkeli