Hyvä paimen

Vapaus – mikä ihana sana!

Viva la libertà, eläköön vapaus! Vapaus on keskeinen käsite modernissa maailmassa ja pidämme sitä itsestään selvänä ihmisoikeutena. Kuitenkin kyseessä on myös moniulotteinen filosofinen ja poliittinen termi, jolle eri ihmiset antavat eri sisältöjä. 13. lokakuuta Suomen evankelis-luterilaisissa kirkoissa teemaana on “kristityn vapaus”. Toivottavasti kuulet, tai kuulit jo, hyvän saarnan vapaudesta ja vastuusta, jonka vapaus tuo tullessaan. Tai jos kuulit jotain heppoista, niin toivottavasti laitoit saarnanaisen tai saarnamiehen koville ja kerroit että näin tärkeästä teemasta ei saarnata löysin rantein.

Yksinkertaisimmillaan vapaus määritellään esteiden puutteeksi. Ihmisen toiminnalle tai hänen valinnoilleen ei ole esteitä, hän on täysin vapaa toteuttamaan kaikkia mielihalujaan. Nopeasti ajateltuna tämä voisi vaikuttaa ideaalilta maailmalta, mutta tarkemmin ajateltuna lopputulos voisi olla kauhea. Täydellisen vapauden ihanteen taustaoletuksena on nimittäin ihmiskäsitys, joka pohjimmiltaan on vieras kristinuskolle ja vieras kenelle tahansa elämänkokemusta omaavalle: että ihminen olisi luonnostaan hyvä ja valitsisi moraalisesti aina oikein. Maailmanhistorian kauheuksien äärellä, mutta myös pienemmässä mittakaavassa omassa elämässämme, näemme toisenlaisen todellisuuden – synnin ja kuoleman hallitseman. Kirkkoisä Augustinus kutsui tätä latinankielisellä termillä incurvatus in se. Ihmisen tahto on kääntänyt sisäänpäin, oman mielihyvän ja oman edun tavoitteluun, jolloin ihminen “Ei tee sitä hyvää, mitä tahtoo, vaan sitä pahaa, mitä ei tahdo.” (Room.7:19).

Todellinen vapaus syntyy, kun ihmisen oma tahto antautuu ja alkaa seurata Jumalan tahtoa. ”Herrani, armahda, ohjaa ja taivuta, minne ja milloinka tahtosi vie. Neuvoilla Henkesi valaise mieleni. Tee, Jeesus, rakkaaksi ristisi tie. ” (virsi 318:3). Tässä on valtava paradoksi ja kristinuskon suurimpia mysteerejä: Olemme vapaita, vasta kun meidät on sidottu Kristukseen. Kun meidät sidotaan Kristuksen armoon, pyhyteen ja ihanuuteen, niin voimme aloittaa sen todellisen elämän, johon meidät on tarkoitettu.

Kirjoittaja on Salpausselän seurakunnan pappi.

Toni Kokkonen

Jaa artikkeli