Hyvä paimen

Kadonnut ja jälleen löytynyt

Iltalenkkini varrella lyhtypylväässä on ilmoitus: Kadonnut! Paperissa on kuvaus kissasta ja yhteystiedot, johon voi ottaa yhteyttä. Tällaisia ilmoituksia lemmikeistä näkee paljon. Niitä on kaupoissa, lehdissä ja missä milloinkin.

Valitettavasti tällaiset ilmoitukset eivät rajoitu vain lemmikkeihin. Moni hakee omaistaan. Vähemmän täällä Suomessa, mutta maailmanlaajuisesti etsijöitä on miljoonia. Joku on karannut, joku on hävinnyt luonnonmullistuksissa, joku on tapettu, joku kidnapattu. Epätietoisuus omaisesta painaa niin, että kaikki eivät kestä sitä tuskaa.

Muistan lapsuudestani, kun olimme Pohjois-Norjassa ja ylitimme vuonoa autolautalla. Matkalla veljeni katosi. Äitini oli aivan pois tolaltaan. Onko lapsi pudonnut mereen? Lopulta hän onneksi löytyi. Minulle on jäänyt lähtemättömästi mieleen ahdistus, jota silloin perheessä koettiin.

Kadota ja joutua hukkaan voi monella tavalla. Jo ensimmäinen ihminen piiloutui Jumalaa paratiisissa. Mutta Jumala kaipasi ja etsi häntä. Rakastava vanhempi voi olla joskus vihainen, kun lapsi tulee kotiin teiltä, joista ei ole ollut tietoa. Huoli ja ahdistus purkaantuvat moitesanoina: ”Missä sitä on oltu?” Lapsi näkee suuttumuksen, mutta näkeekö hän rakkautta ja huolta, joka on vanhemman sydämessä. Jumalan edessä ihminen pelkää samalla tavalla saavansa moitteita tai jopa vihaa, siksi hän kaihtaa Jumalan luo tulemista, vaikka kaipaa rakastavaa syliä.

Ensi sunnuntai on otsikoitu ”Kadonnut ja jälleen löytynyt”. Myös tuhlaajapoika empi, voisiko palata kotiin. Mutta Raamattu sanoo: ”Kun poika oli vielä kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä.” Isä kaipasi lastaan. Siksi hän usein tähyili tielle. Sitten kerran hän näki poikansa jo kaukaa ja riensi häntä vastaan. Taivaallinen Isä ei ota vastaan moittien vaan syleillen.

Rakastava Jumala kaipaa lastaan. Siksi saamme tulla Isän luo, vaikka olisimme monin tavoin eksyksissä tai tuhlanneet saamamme perinnön. Hän pukee meidät uusiin, puhtaisiin vaatteisiin, Jeesuksen sovitustyön suojaan.

Kiitos, rakas taivaallinen Isämme, että kutsut ja etsit meitä. Anna minun tulla armosi turviin ja jäädä hoitoosi. Aamen.

Kirjoittaja on Launeen seurakunnan kirkkoherra.

Heikki Pelkonen

Jaa artikkeli