Hyvä paimen

Valon pilkahduksia

Me elämme juuri nyt paastonaikaa, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kärsimystien seuraamisen aikaa. Paastonaikana me kristityt käymme läpi Jeesuksen elämän vaikeimpia ja raskaimpia vaiheita.

Jo paastonajan alussa saimme kuulla, miten Jeesus eli 40 päivää ja yötä autiomaassa paholaisen kiusattavana. Paastonajan lopussa, hiljaisella viikolla, puolestamme saamme kuulla Jeesuksen ihmiselämän viimeisistä, raskaista vaiheista: siitä, miten Jeesuksen opetuslapsi Juudas kavaltaa opettajansa, miten Jeesus vangitaan ja tuomitaan ja miten hänet lopulta ristiinnaulitaan.

Nämä paastonajan hetket ja vaiheet ovat Jeesuksen ihmiselämän vaikeimpia ja raskaimpia vaiheita. Niissä Jeesus itse kokee ihmisenä sen, kuinka vaikeaa ja raskasta ihmiselämä voi kaikkein synkimpinä ja vaikeimpina hetkinään olla.

Kuitenkin, näiden paastonajan vaikeiden ja raskaiden hetkien ja vaiheiden väliin mahtuu myös valon hetkiä. Niiden väliin mahtuu myös ilon ja toivon hetkiä.

Keskellä paastonaikaa, Marian ilmestyspäivänä, me saamme kohdata nuoren Marian, neitsyen, joka saa kuulla enkelin ilmoituksen Marian tulevan pojan syntymästä. Vaikka tuo hetki onkin nuorelle Marialle suuren hämmästyksen ja ihmettelyn hetki, se on varmasti myös suuren ilon ja onnen hetki. Tuohan pieni lapsi maailmalle ilon ja toivon tullessaan!

Niin me siis saamme, paastonajan vaikeiden ja raskaidenkin vaiheiden keskellä, kokea myös välähdyksiä ilosta, onnesta ja toivosta. Kaikki ei olekaan vain pimeää, synkkää ja ikävää, vaan vaikeuksien keskelläkin loistaa valo tulevasta ilosta ja toivosta – Ihmisen Pojan tuomasta pääsiäisen ilosta ja toivosta.

Mikään pimeys ja mitkään ihmiselämän raskaat ja vaikeat vaiheet eivät ole niin pimeitä, vaikeita tai raskaita, etteikö niiden sekaan mahtuisi myös valon, ilon ja toivon pilkahduksia. Niin on paastonaikana, mutta niin on myös meidän jokaisen ihmisen elämässä. Myös me voimme löytää synkkien ja vaikeidenkin vaiheiden keskellä ilon ja toivon pilkahduksia, jos vain osaamme etsiä niitä. Ja jos emme niitä muualta löydäkään, voimme aina suunnata katseemme kohti pääsiäisen tyhjää ristiä; kohti ilon, toivon ja pelastuksen ristiä.

Kirjoittaja on Hollolan seurakunnan pastori.

Mira Vaha

Jaa artikkeli