Hyvä paimen

Mikä auttaa, kun taakat painavat?

Talven mittaan olen jännityksellä seurannut pihapuiden oksien taistelua lumikuormaa vastaan. Oksat ovat saaneet taakkansa hiljalleen, hiutale kerrallaan. Vähitellen ja vääjäämättä höyhenenkevyistä, yksittäisistä hiutaleista on kasvanut puulle lähes kuolettava taakka. Vapaus on kuitenkin koittanut, kun lämpötila on noussut. Suojasää on armahtanut oksan ja antanut sille vapauden. Vapautunut oksa ja koko puu on heilunut siitä ilosta, että se on vapautunut taakasta.

Ihmisen elämällä ja talvisen puun elämällä on paljon yhteistä. Molempien päälle tulee aika-ajoin taakkoja, jotka painavat alas, väsyttävät ja uuvuttavat. Usein nuo taakat kertyvät vähitellen, kuin salaa.

Syitä on monia. Hyvätkin asiat voivat joskus väsyttää ja taakoittaa elämän tien kulkijaa, puhumattakaan mustista taakoista; pelon, häpeän tai uhan taakoista. Kaiken keskellä pitäisi kuitenkin jaksaa perheen, sukulaisten, työn ja itsensä takia.

Ihmisen sydän huutaa vapautusta, taakkojen putoamista, sillä ei sitkeinkään jaksa loputtomiin. Tarvitaan vapautusta, lepoa ja rauhaa.

Mikä auttaa, kun taakat painavat? Mikä on se suojasää, joka vapauttaa? Mikä on se aurinko, joka lämmittää, valaisee ja sulattaa?

Kun kuuntelee ihmisten tarinoita, aika usein niissä esiintyy sana ”löytö”. Taakat ovat helpottaneet, kun on löytynyt jotain uutta, jotain johon tarttua. On etsitty ja löydetty. Etsimiseen ei aina ole ollut omia voimavaroja, mutta yhdessä toisen tai toisten kanssa on menty eteenpäin. Älä jää yksin. Luota ystävään. Luota, että etsivä löytää. Tulee uusi oivallus, tulee uusi olkapää, johon voi nojata.

Löytöjen aarrearkkuna toimivat myös Raamatun tekstit, vuosituhansia koeteltu Jumalan puhe ihmisille. Teksteistä välittyy vapauttava sanoma: ”Minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta.” ”Herra on erityisen lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän.” ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sielullenne.”

Kirjoittaja on Lahden seurakuntayhtymän yhteiskunnallisen työn pastori.

Riku Suokas

Jaa artikkeli