Hyvä paimen

Kristus, puethan meidät hyvin

Nyt on talvi, lunta ja pakkasta. Kotien eteisissä puhistaan aamuisin, kun yritetään pukeutua riittävän lämpimästi. Mummon kutoma villapaita, pipo, kaulaliina, villasukat, lapaset sekä rakkaudella sipaistu suukko. Joskus kyynelkin vierii poskelle, kun kengät eivät enää mahdukaan jalkaan. On kasvettu huomaamatta – mikä tietty on iloinen asia, jos vain on rahaa uusiin kenkiin.

Myös Raamatussa meitä neuvotaan pukeutumaan hyvin: ”Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen.” (Kol. 3:12)

Meitä neuvotaan pukemaan yllemme jopa taisteluvarustus: ”Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.” (Ef. 6:14–17)

On totta, että ajallisilla vaatteillamme me ihmislapset emme kauaa tarkene. Me tarvitsemme rakkautta lämmittämään meitä. Me tarvitsemme kokonaisvaltaista suojaa – sitä, että Jumala varjelee meidän henkemme, sielumme ja ruumiimme, koko olemuksemme. Raamatun pukeutumisohjeitten tarkka noudattaminen tuntuu meistä kuitenkin usein ylivoimaiselta. Onneksi saamme rukoilla Vapahtajaamme avuksi: Jeesus Kristus, tänä aamuna emme jaksaneet olla lempeitä ja kärsivällisiä. Varusteemmekin hajosivat. Puethan silti meidät yhä armoosi ja rakkauteesi! Autathan meitä selviämään tästäkin päivästä!

Jumalan Sana on siemen, jonka kuuluu saada kasvaa sydämessämme. Herramme on antanut meille kristityille yhteiseksi tehtäväksi myös kylvää tätä Sanaa eteenpäin, talvipakkasillakin. Sinullekin löytyy kyllä sopiva tehtävä tässä kylvössä. Voit antaa pienen, mutta erittäin tärkeän siemenen eteenpäin esimerkiksi Yhteisvastuukeräyksessä, jolla tuetaan tänä vuonna vähävaraisten lasten ja nuorten opiskelua sekä Suomessa että maailman katastrofialueilla – heitä, joilla kengät eivät enää mahdukaan jalkoihin tai heitä, joilla ei kenkiä ole vielä koskaan ollutkaan.

Sari Kuirinlahti

Kirjoittaja on Salpausselän  seurakunnan kirkkoherra.

Jaa artikkeli