Hyvä paimen

Valo

Pimein vuodenaika on jo takana. Edessäpäin siintää taas se suloinen Suomen suven vaihe, jolloin tuntuu, ettei edes huomaa milloin päivä alkaa ja yö päättyy, on niin valoisaa.

Vanha juutalainen tarina kertoo, että rabbi kysyi kerran oppilailtaan, mistä tietää hetken jolloin yö päättyy ja päivä alkaa. Oppilaat arvailivat eri vaihtoehtoja, kunnes rabbi viimein kertoi oikean vastauksen: se hetki on silloin kun katsot toisen ihmisen kasvoihin ja näet siinä veljesi tai sisaresi kasvot. Siihen asti täällä vallitsee yö.

Ihminen kaipaa ja tarvitsee muutakin kuin auringon valoa. Tarinan opetuksen mukaan toisen ihmisen katse voi tuoda valon elämään. Se, että minut nähdään, on tärkeää. Tuo tarina kertoi siitä tärkeästä asiasta, että olemme ihmisinä samassa veneessä – kuin sisaria ja veljiä. Että vaikka elämäntilanteet meillä ovat erilaisia, jaamme kuitenkin paljon samaa. Ja meidän on tarkoitus tukea toinen toistamme elämän eri käänteissä. Siitä tulee elämäämme valo ja toivo. Toisen ihmisen hyväksyvä katse on kuin valo, joka auttaa näkemään eteenpäin elämässä.

Jumala lupaa ihmiselle näin: ”Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi.” (Psalmi 32:8) Sitä, miten Jumala ihmistä katsoo, kuvaa puolestaan virsi näin: ”Armon valo lävitsemme aurinkona loistakoon, Herran lämmin katse yltää kylmimpäänkin pimentoon.” (virsi 442:3)

Jumalan katse seuraa ihmistä lämpimänä ja loistaa elämän keskelle armon valoa. Joku odottaa sinunkin katseeltasi samaa.

Heinolan seurakunta

Jaa artikkeli