Kun itse lampun asensin ja muita muutoksia

Kohtaan työssäni kehitysvammaistyön pappina paljon huolta muutoksesta. Muutos voi tarkoittaa montaa eri asiaa. Asuinpaikan tai työpaikan järjestelyt voivat muuttua. Ihmiset ympärillä voivat vaihtua. Jollain saattaa olla edessä muutto kokonaan uuteen kotiin. Mitä enemmän ihminen on riippuvainen läheisistään, toistuvista rutiineista ja tutuista paikoista, sitä vaikeampaa on uuteen ja tuntemattomaan siirtyminen. Moni kyselee, mistä löytyy turva kaikkien muutosten keskellä?

Mitään en niin mielelläni tekisi, kuin kertoisi helpon ja yksinkertaisen vastauksen tähän kysymykseen. Sen edessä koen kuitenkin itsekin avuttomuutta ja olen pohdiskellut siihen vastausta pitkään.

Viime syksynä olin itse uuden edessä, kun muutin uuteen asuntoon. Muuttaminen vaatii aina paljon järjestelyjä: vanhasta luopumista ja uuteen varautumista. Toivottavasti kenenkään ei tarvitse selviytyä sellaisista ihan yksin. Itsekin sain apua muuttooni. Sain tarpeellisia huonekaluja, kantamisapua, keskusteluapua väsyneinä päivinä ja rauhaa silloin kun sitä tarvitsin.

Samalla kun järjestelin uutta asuntoa, järjestelin myös mieltäni uudelleen. Mielessäni oli jo ennestään paljon hyviä muistoja, arvokkaita kokemuksia ja selviytymiskeinoja. Nyt osa asioista jäi taakse, mutta tilalle tuli monta kokemusta lisää. Tulin autetuksi ja sain uusia ystäviä ja tuttavia. Opin asentamaan lampun kattoon ja huomasin jaksavani itse kantaa auton talvirenkaat yläkerran varastoon. Nyt kotonani katson tuota lamppua ja ajattelen, että osasin ihan itse. Näen renkaat vilauksella varastossa ja ajattelen, että jaksoin ihan itse. Katselen tupaantulijaislahjaksi saamaani teemukia keittiön pöydällä ja muistan, että elämässäni on rakkaita ihmisiä.

Jokaisen kokema muutos on aina omanlaisensa. Muutos tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia, mutta se tuo myös tuntematonta ja pelottavaa. On tuskallista, kun muutoksessa apua tarvitsevalle ei voi tarjota täyttä turvaa ja kantaa sylissään muutoksen yli. Osa muutoksesta täytyy kokea myös yksin. Mutta aina voimme antaa läheisillemme turvallisia kokemuksia, tukea ja halauksia. Parhaillaan ne kannattelevat mielessä muutoksenkin keskellä.

Jenni Jaakonsaari
Kirjoittaja on kehitysvammaistyön pappi.

Jaa artikkeli