Musikaalitähti Mikael Saari: "En kaipaa toisten arvioita siitä, millainen minun tulisi kristittynä olla"

Musikaaleissa säkenöivä Mikael Saari rakastaa teatterin yhteisöllisyyttä, mutta hengellisyyden hän kokee syvästi yksityisenä olotilana, joka kantaa kaikissa olosuhteissa.

Mikael Saaren kevät on tiheänä musikaaleista. Amélie- ja Show Must Go On -esitykset jatkuvat, We Will Rock You saa ensi-iltansa 17. huhtikuuta. Keväällä alkavat myös uuden teoksen harjoitukset Kouvolan kaupunginteatterissa. Kuva: Jani Mahkonen

Kaisa Hako teksti
Jani Mahkonen kuvat

Mikael Saari on nostanut jalat rennosti sohvalle ja silmäilee olohuoneen seinää.

— Tuohon olisi kiva rakentaa takka, hän sanoo.

”Oli yhtä aikaa luksussyksy ja hirveä syksy. Elämäni vaikein.”

Seinää vasten on iso kirjahylly, hyllynreunoilla legorakennelmia. Iso vanha talo on hiljainen, sillä lapset ovat hoidossa. Talvipäivä ei oikein tahdo jaksaa valjeta. Saari on sytytellyt kynttilöitä olohuoneeseen.

Tämän jutun tullessa ulos on tammikuu, ja sitä lahtelainen näyttelijä-muusikko on hartaasti odottanut. Ei niinkään sen vuoksi, mitä tammikuussa on, vaan sen vuoksi, mitä tammikuussa ei ole. Kaikessa apaattisuudessaan tammikuu tarjoaa kaivatun hengähdyksen.

— Töitä on torstaisin, perjantaisin ja lauantaisin. Kukaan ei tammikuussa yleensä tarvitse tai pyydä mihinkään, joten ei tarvitse sanoa kenellekään ei, Saari haaveilee.

Torstaisin, perjantaisin ja lauantaisin hän on Turun kaupunginteatterin Amélie-musikaalin Nino.

Syksyn ajan Saari keikkui töissä kahden ääripään välillä ollen vuoroin eksentrinen, sisäänpäinkääntynyt Nino, vuoroin Show Must Go On -musikaalikiertueen hillitön Freddie Mercury.

— Oli yhtä aikaa luksussyksy ja hirveä syksy. Elämäni vaikein, Saari sanoo.

Luksus siksi, että työt olivat mieluisia ja esitykset loppuunmyytyjä. Hirveä siksi, että tuli ero. Asia on tuore ja erittäin kipeä.

Queen veti esiintymään

Kaikesta huolimatta show must go on. Kevättä kohti vauhti vain kiihtyy, kun edellämainittujen musikaalien lisäksi kalenteriin pamahtaa toinenkin Queen-spektaakkeli. We Will Rock You on iso suomenkielinen produktio, ja Saaren naama komeilee jo lehtien kokosivun mainoksissa.

Ei ole sattumaa, että Saaren työelämä on nyt kovin Queen-sävytteistä.

— Bändihän on syy sille, miksi olen tällä alalla, hän sanoo.

Jo viisitoistavuotiaana nuorisoteatterilaisena häneen tekivät vaikutuksen yhtyeen rikkaat sävellykset, omaleimanen kitaristi Brian May sekä solisti Freddie Mercury, jonka ääni ja esiintyjyys ovat oma lukunsa.

Kun Saari kaahaa musikaaliesityksen läpi Freddienä, hän voi toteuttaa kaiken sen, mitä ei omana itsenään uskaltaisi, ja enemmänkin. Olla turvallisesti joku muu.

— Maistelen rooleja ilman muuta itseni kautta. Mutta voin varastaa hahmolta kaiken! Esityksessä hahmo perustelee itse itsensä. Jos esityksen lähtökohtana on 1970-luvun Queen, voin tehdä aivan mitä tahansa.

”En kaipaa toisten arvioita siitä, millainen minun tulisi kristittynä olla. Jos jostain olen varma, niin siitä, että kukaan ei voi tarkasti tietää, mistä siinä on kyse. Uskonto on raami, usko on kokemus. Siinä on vissi ero”, Mikael Saari kuvaa suhdettaan uskontoon.
 

Suru on ominainen mielenlaatu

Arkielämässä yhtymäkohdat Freddien ja Mikaelin välillä eivät ole erityisen ilmeisiä. Saari sanoo olevansa tylsä ja tavallinen. Enemmän työläinen kuin taiteilija. Kiltti ja pitkäpinnainen pienten lasten isä.

Mutta pinnan alla on jotakin yhteistä, ja Saaren oma musiikki paljastaa sen. Suurelle yleisölle tutuimpia ovat kappaleet, joilla Saari on menestyksekkäästi osallistunut Uuden musiikin laulukilpailuun. Kuten Queenin musiikissa usein, hänenkin laulujensa teemat ja musiikilliset vivahteet liikkuvat surun, syyllisyyden ja elämän monenlaisten ristiriitaisuuksien vyöhykkeillä.

— Teatraalinen surumielisyys. Tunnistan sen. Kun istun pianon ääreen, sormet vain vetävät tiettyyn suuntaan, hän sanoo.

— Suru on minulle ominainen mielenlaatu huolimatta siitä, että minulla oli turvallinen hyvinkääläinen kultalusikkalapsuus.

Lapsuudessa ja nuoruudessa Saari soitti musiikkiopistossa nokkahuilua ja kotona omaksi huvikseen pianoa ja kitaraa, koska kotona sattuivat nuo soittimet olemaan. Pian kuvioihin tulivat ensimmäiset bändiviritelmät, joissa nuoret soittajanalut koulivat toinen toisiaan.

— Minä päädyin laulamaan, koska olin useimmiten ainoa, joka suostui laulamaan. Ja koska en ollut kovin kummoinen soittaja.

Varusmiessoittokunnan sekä Lahden ammattikorkeakoulun musiiikkiteatterilinjan myötä Saaresta tuli ammattilainen.

"Uskonto ja usko ovat kaksi eri asiaa"

Lauluja syntyy yhä, mutta Saari sanoo, että oman musiikin esittäminen on paljon raskaampaa kuin muiden tekemän musiikin. Silloin ei pääse roolin sisään turvaan. On oltava näkyvillä omana itsenään, haavoittuvaisempana arvostelulle.

Hän huomasi sen jo teini-ikäisenä kirjoitettuaan gospelbändilleen ei-julistavia lauluja, joissa hengellisyyttä käsiteltiin luontoaiheiden kautta.

— Jonkun piti tulla sitten moittimaan, että nuohan ovat pseudo-uskonnollisia lauluja, hän muistelee.

Väitteet näennäisestä uskonnollisuudesta tuntuivat pahalta.

— Tuollaista en ole sietänyt koskaan. En kaipaa toisten arvioita siitä, millainen minun tulisi kristittynä olla. Jos jostain olen varma, niin siitä, että kukaan ei voi tarkasti tietää, mistä siinä on kyse, hän sanoo ja muistuttaa, että uskonto ja usko ovat kaksi eri asiaa.

— Uskonto on raami, usko on kokemus. Siinä on vissi ero.

Työnsä vastapainona Mikael Saari rakastaa vanhan rintamamiestalonsa parissa puuhailua.
 

Isäksi tulo hioi kulmia

Jostakin lapsuuden iltarukousten tienoilta se tarttui matkaan eikä lähtenyt pois. Lapsuudenkodin hengellisyys oli luonteeltaan lempeää. Se oli lämmin, olennainen osa elämää. Samalla tavalla vaivihkaa Saarikin yrittää siirtää sitä omille lapsilleen. Perheessä on kaksi päiväkoti-ikäistä ja yksi pikkukoululainen.

— Kyllähän me iltarukoukset luemme, mutta tuon ikäisille kristillisten arvojen opettaminen on yksi yhteen sen kanssa, mitä on ihmisenä oleminen, Saari huomauttaa.

Hän sanoo, että isäksi tulo on hionut kulmia.

— Minulla on ollut hyvinkin jyrkkiä mielipiteitä vähän kaikesta. Mutta elämä, jossa lapset ovat osana, pehmentää väkisin. On hyväksyttävä, että elämä ei ole virheetöntä.

Saari toivoo, ettei lasten tarvitsisi toistaa aivan kaikkia isän virheitä, mutta arvelee, että se ei ole mahdollista.

— Miten opettaa heitä näkemään vaivaa onnistuakseen, ja toisaalta ymmärtämään, ettei maailma kaadu siihen jos ei onnistukaan, hän miettii.

Sijansa on myös vaikeilla kysymyksillä, joita tulee sitä enemmän, mitä isommiksi lapset varttuvat. On yritettävä vastailla, vaikka olisi välillä aivan kuutamolla itsekin.

— Aika usein joutuu vastatusten sen kanssa, ettei elämä hyvistä aikomuksista huolimatta mene aina niin kuin toivoisi. Saa huomata, että surullisia asioita ei voi sulkea erilliseen lokeroon piiloon, sillä kaikki liittyy kaikkeen, Saari kuvailee.

— Miten opettaa toiselle, kun ei osaa itsekään? Ei tässä ole päässyt ylpeilemään viisaudella. En minä tiedä, miten isoista kolhuista ylipäätään pääsee yli. Sen asian kanssa harjoittelen.

"Eniten tunnen olevani elossa lasten kanssa"

Show Must Go On -kappaleessaan Freddie Mercury kysyy kuulijalta sydäntäsärkevästi: ”Does anybody know what we are living for?”

Tietääkö kukaan, minkä vuoksi oikein elämme?

— Eniten tunnen olevani elossa juuri lasten kanssa, Saari sanoo.

Se korostuu etenkin silloin, kun yöpyy viikoittain yksikseen teatterin pikku vierailijakämpässä. Kun lapset eivät ole läsnä, joka ikinen asia tuntuu muistuttavan heistä.

— On koko ajan ikävä.

Ristiriitaista oloa on jokseenkin mahdotonta välttää, jos tahtoo olla sekä perheenisä että esiintyvä taiteilija.

— Olen suunnattoman onnellinen, että saan tehdä tätä työtä. Töissä on pakko käydä, ja veri vetää näyttämölle. Samalla on tavallaan aina fiilis, että on väärässä paikassa. Siellä vierailijakämpässä mietin jatkuvasti, miten tämän voisi muuksi muuttaa, mutta hyviä vastauksia ei oikeastaan ole, Saari sanoo.

Jos Saari olisi päivätöissä 10—11 tuntia viitenä päivänä viikossa kuten hänen oma isänsä aikanaan, talous olisi ehkä turvatumpi, mutta aikaa lapsille saattaisi olla vielä vähemmän kuin nyt.

— Ehkä on kuitenkin parempi näin, vaikka en ole rikas mies. Tuskin lapset tykkäisivät minusta sen enempää, vaikka minulla olisi enemmän rahaa.

Nyt Saari pystyy useimmiten varaamaan alkuviikon päivät pelkästään lapsille. Silloin rakennellaan legoilla ja tanssitaan olohuoneessa.

— Meillä pyörii levysoittimessa aina sama iänikuinen Santanan levy. Vapaa-ajalla en todellakaan jaksa kuunnella musiikkia, Saari nauraa.

Mikael Saari on lahtelainen näyttelijä ja muusikko, joka on tullut tunnetuksi muun muassa Ylen UMK-laulukilpailuista sekä Tähdet, tähdet -televisio-ohjelmasta.
 

Autolla ajoa ja valmistautumista

Freddie Mercuryn kohdalla oli ilmeistä, ettei tähteys yksin riittänyt elämän mielekkyyden perustaksi.

Saarenkin mielestä tähteys on köykäinen päämäärä, eikä hän ole sellaiseen pyrkinyt, vaikka estradeilla loistaakin.

— Ne haaveet, joita minulla aikanaan tästä ammatista oli, olivat vaatimattomia. En odottanut kovin kummoisia, hän sanoo.

— Sitä paitsi tästä työstä 85 prosenttia on ihan muuta kuin stagella oloa. Lähinnä valmistautumista ja autolla ajoa, hän lisää.

— Tähteyden liitän mielessäni negatiivisena asiana tietynlaisiin diivoihin, joita teatterityöryhmä ei mielestäni tarvitse. Kansansuosikit ovat eri asia. Kaikki tietämäni sellaiset ovat ihania tyyppejä.

Teatterin hienoimmat puolet ovat Saaren mielestä samoja, jotka sytyttivät hänet jo aivan nuorena: yhteisöllisen tekemisen voima, ryhmän henki.

Hengellisyys kuultaa läpi

Hengellisyyttä hän sen sijaan kuvailee syvästi yksityiseksi olotilaksi. Se on läsnä turvallisena ja kantavana, olosuhteista riippumatta.

— Joskus se voi olla kauempana, mutta silloinkin minulla on oikeus siihen yhteyteen, hän muotoilee.

— Oikeus — olipa hassusti sanottu! Sehän on koko ajan otettavissa. Asia, joka ei ole itsestäni kiinni, hän tarkentaa.

Hengellisyys on myös asia, joka jotenkin kuultaa läpi, vaikkei sitä sanoisi ääneen.

— Jos siitä olen jollekin maininnut, se ei yleensä ole tullut kenellekään yllätyksenä.

Saari toteaa, että yhteiskunta on aika sekularisoitunut, ja teatterimaailma erityisen korostuneesti.

— Usko ei taida olla kovin muodikasta, vaikka minulle sillä ei ole kovin paljon väliä. Olisihan toki kiva, jos se olisi muutakin kuin kuriositeetti.

Saari iloitsee siitä, että pääsee välillä Tuomasmessuun soittamaan. Se tuntuu hengellisesti kotoisalta maaperältä.

— Kun vain saan niitä lauluja laulaa, se on se juttu, hän sanoo.

— Myös Pimeästä valoon -messujen konsepti on ollut valtavan ihana. Mitä synkempi tilanne, sitä lähemmäs se tulee. Tuntuu sopivan minun mielenlaatuuni.

Vaikka Saari messuista pitääkin, hän haluaa silti kokea ne yksityisesti. Uskovaisten sinänsä hyvää tarkoittavat lähestymiset voivat joskus olla myös ahdistavia, jos ne rikkovat henkilökohtaista reviiriä.

Sunnuntaiaamun messuissa Saarta ei juuri nähdä. Se on sula mahdottomuus esiintyjälle, joka ajelee usein työstä kotiin sunnuntaiyötä vasten.

Haaveena takan muuraus

Kun Saari on jättänyt vartaloa nuolevat Freddie-esiintymisasut henkariin ja ajelee kulloisestakin huitsinnevadasta kotia kohti, hän lepuuttaa ajatuksiaan miettimällä ihan tavallisia maanläheisiä asioita. Ruokaa, halonhakkuuta, vanhaa taloaan.

— Rakastan tätä taloa, hän tunnustaa.

— Tykkään hulluna pihahommista ja remontoimisesta. Pää on täynnä suunnitelmia, joiden parissa viihdyn.

Asiat, joista Saari nyt unelmoi, eivät liity musiikkiin, rooleihin, työhön tai menestykseen.

— Lähinnä haaveilen, että sen takan muuraisin. Ja leikkisin lasten kanssa. Ehkä se kertoo siitä, että minulla on tässä koko lailla kaikki.

Nokkahuilulla aloittanut näyttelijä

Tieto

Mikael Saari on syntynyt vuonna 1988. Hän on lahtelainen näyttelijä ja muusikko, joka on tullut tunnetuksi muun muassa Ylen UMK-laulukilpailuista sekä Tähdet, tähdet -televisio-ohjelmasta. Vuonna 2016 Saari julkaisi esikoisalbuminsa The Grand Letdown. Musiikkiteatterin ammattilaiseksi opiskellut Saari on viime vuosina nähty keskeisissä rooleissa monien suomalaisten teatterien produktioissa, mutta tiesitkö tätä hänestä:

1 Nokkahuilu on ainoa instrumentti, jonka soittoa Mikael Saari on opiskellut musiikkiopistossa. Opintoja kesti viiden vuoden ajan. Sitten laulu, piano ja kitara veivät mennessään.

2 Saari on soittanut monenlaisissa bändeissä, mutta oma hevibändi on haave, joka odottaa yhä toteutumistaan. Haaveidensa hevibändissä Saari olisi komppikitaristi.

3 Roskaruoka on Mikael Saaren pahe, mutta syöminen saattaa unohtua häneltä kokonaan pariksikin päiväksi, kun nälän tunnetta ei vain tule.

4 Saarella on kirjahyllyssään Harry Potter -, Taru sormusten herrasta - ja Linnunradan käsikirja liftareille -kirjat usealla eri kielellä. Himolukija otti kielitaidon haltuun fantasiakirjallisuuden avulla.

Jaa artikkeli