Kirkkoherrojen joulutervehdys: "Voisitko suurempaa lahjaa heille antaa?"

Kuva: Johannes Wilenius

Jouluna Sana tulee lihaksi, Kaikkivaltias köyhiin kapaloihimme. On merkillistä, että Kaikkivaltias Jumala tulee luoksemme meistä pienimpänä, haavoittuvaisimpana. Hän pääsee ylös seimestä vain, jos joku nostaa hänet syliinsä.

Tänäkin adventtiaikana me odotamme Lapsen syntymää, mutta vielä enemmän Lapsi odottaa meitä. Hän voi hengessään kätkeytyä loppujen lopuksi minkä tahansa ikäiseen. Haavoittuneeseen, sairaaseen, masentuneeseen, väsyneeseen – jokaiseen, joka ei nouse nostamatta.

Esimerkiksi vuodeosastoilta ei niin vain päästä joulukirkkoon. Ehkäpä te kaikki voitte hetken kuvitella itsenne vanhoiksi ja vuoteenomiksi. Millainen joulu on vuodeosastolla, täysin toisten avun varassa?

Radiosta kuuluu jouluevankeliumi ja Enkeli taivaan. Sen jälkeen onkin hiljaista. Huoneessa taivas on pimeä, mutta yllättäen valkoinen enkeli ilmestyy kuin tyhjästä ja sanoo: ”Älä pelkää.” Kovasti tuo enkeli muistuttaa hoitajaa, joka on välillä käynyt sinua katsomassa. Hoitajasi hyräilee joululaulua. Havahdut sanoihin: ”…henkäys hellä rinnan jäitä mi liuottaa.”

Hoitajan autettua sinua sinäkin jaksat taas haaveilla ja lähteä mielessäsi matkaan Pyhälle Maalle. Tie seimelle on pitkä. Profeetta Jesajan kuvaamat taistelukentät ovat yhä olemassa. Mielikuvavaelluksesi edetessä rukoilet hädän keskelle joutuneiden ja heidän auttajiensa puolesta.

Päästyäsi viimein itsekin seimen äärelle, mitä näet? Rikkaan silmin Jumala syntyy ihmiseksi keskelle kurjuutta. Köyhän silmin pyhällä perheellä on kaikki, mitä he tarvitsevat. Jouluevankeliumin ydin onkin Jeesuksen nimessä, joka merkitsee: ”Herra pelastaa.”

Hän on niin erilainen kuin muut tämän maailman kuninkaat. Tämä pienokainenko voittaa kaiken pahan vallan, tämä hento käsikö kantaa koko maailman? Kyllä. Seimen Lapsi on meistä pienin, mutta juuri siksi kaikki kansat mahtuvatkin Hänen lähelleen – armon, rakkauden ja rauhan Hengessä.

Ystävämme siellä vuodeosastolla, kenties muistelet jo omaa pirttiäsi, kynttilöitä ikkunalla, lumisia pihapolkuja, karjaa, heinäpaaleja, hiljaisia hetkiä tallin suojassa. Sinä et kenties koskaan oikeasti matkustanut Betlehemiin, mutta sinulla on aina ollut seimi omassa tallissasi. Siellä olet lukuisat kerrat taitellut heiniä leposijaksi ja hengittänyt rauhaa, jonka vain Vapahtaja voi lahjoittaa.

Kunpa vielä vuodeosastollakin voisit kokea tätä rauhaa. Eikä sinun tarvitse jäädä sivustakatsojaksi. Vaikka olisit vuoteenoma, Kristuksen antamin voimin sinäkin voit vuorostasi olla taivaan enkeli. Voit kuiskata hoitajallesi: ”Älä sinäkään pelkää.”

Tai voit olla paimen. Voit koota lauman, suojella vaaroilta, johdattaa oikeaan suuntaan lahjoittamalla jälkikasvullesi vanhan alleviivatun Raamattusi.

Tai jos et voi enää ojentaa mitään, voit aina rukoilla joulurauhaa läheisillesi ja koko luomakunnalle. Itse asiassa – voisitko tänä jouluna suurempaa lahjaa heille antaa?

Siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa & armollista uutta vuotta 2020!

Kari Eskelinen,  Nastolan kirkkoherra

Janne Hatakka,  Heinolan kirkkoherra

Timo Huttunen,  Hollolan kirkkoherra

Miika Hämäläinen,  Keski-Lahden kirkkoherra

Sari Kuirinlahti,  Salpausselän kirkkoherra

Heikki Pelkonen,  Launeen kirkkoherra

Petri Tervo,  Asikkalan kirkkoherra

Hannes Wallin,  Joutjärven kirkkoherra

Jaa artikkeli