Kun vieras piirtää hymyn kasvoille – "Eija on minulle kuin äiti", sanoo sotaa Lahteen paennut Mohamad

Vapaaehtoistyö voi muuttaa vieraat ystäviksi. Maahanmuuttajatyön vapaaehtoiskurssi alkaa Lahdessa taas lokakuussa.

Korkaloiden pihassa kasvaa viinimarjojen lisäksi myös viiniköynnöksiä. Niistä perheet ovat yhdessä poimineet lehtiä ja tehneet viininlehtikääryleitä. Kuvassa vasemmalta oikealle Eija Korkala, Aisha Khder, Sham Mohamad Deeb, Mervat Alkhatib, Rand Kassem ja Farouq Kassem. Kuva: Markku Lehtinen

Vuonna 2015 lahtelaiset Eija ja Olli Korkala seurasivat uutisista Eurooppaan puhjennutta pakolaiskriisiä. He päättivät kantaa kortensa kekoon ja ilmoittautuivat seurakunnan ystävätoimintaan. Ajatus vapaaehtoistyöstä oli kypsynyt Korkaloilla jo pidempään, kun molemmat olivat jääneet eläkkeelle, Eija terveydenhoitajan ja Olli ortopedin tehtävistä.

Syksyn ajan he kävivät vapaaehtoiskoulutuksessa, kunnes tammikuussa 2016 he tapasivat Syyriasta Suomeen tulleen Mohamad Kassemin. Mohamad oli lääkäri niin kuin Ollikin, ja he tulivat hyvin juttuun.

– Kävimme yhdessä ulkoilemassa, konserteissa ja museoissa. Elimme mukana myös sitä stressaavaa aikaa, kun Mohamad odotti perhettään, Eija kertoo.

Korkalat olivat yksin tulleelle Mohamadille suuri apu. He tapasivat alkuun noin kerran viikossa. Kun vuoden päästä Mohamadin vaimo ja lapset saapuivat Suomeen, Korkalat ystävystyivät myös heidän kanssaan. Korkalat auttoivat Kassemin perhettä hankkimaan asunnon sekä vaatteita kirpputoreilta.

Suomalaisten hyväksyntä oli ratkaiseva tekijä. Mua ei katsottu ulkomaalaisena, vaan ihan kuin kaikkia muitakin. Rand Mohamad Deep

– Koen, että ollaan itse saatu valtavasti. Meille on muodostunut ihan erilainen kuva koko maahanmuutosta kuin mitä olisi tullut ilman näitä ystäviä. Tietysti ihmiset ovat erilaisia, mutta ainakin he ovat hyvin yritteliäitä, ystävällisiä ja eteenpäin pyrkiviä, Eija kuvaa.

Korkaloiden ja Kassemin perheistä on tullut läheisiä, ja he kyläilevät toistensa luona säännöllisesti puolin ja toisin. Kun Kassemeille tuli perheenlisäystä, laittoi Mohamad heti sairaalasta Eijalle viestin.

– He ovat perhettämme, Eija on minulle kuin äiti, Mohamad kuvailee.

Mohamad työskenteli puoli vuotta Jalmarin sairaalassa ja harjoitteli suomalaisen yleislääkärin tehtäviä. Se oli välillä melkoisen haastavaa, sillä sekä kieli että työtavat ovat täällä erilaisia.

– Erikoistuin Syyriassa kuusi vuotta kurkku-, korva- ja nenälääkäriksi, mutta tutkinto ei päde Suomessa. Minun piti tavallaan aloittaa alusta, kertoo Mohamad. Hän opiskelee nyt maahanmuuttajalääkäreille tarkoitetulla kielikurssilla.

Kassemien kautta Korkalat ovat ystävystyneet myös toisen syyrialaisperheen kanssa. Deepin perhe tuli Suomeen kiintiöpakolaisina vuonna 2017.

”Meidän lapsenlapsetkin ovat tulleet innolla mukaan perheiden tapaamisiin. Heille on minusta kasvattava kokemus nähdä, että toiset ovat ihan samanlaisia lapsia kuin kaikki muutkin”, Eija Korkiala sanoo.
 

Youtube-videoita ja uusia alkuja

Deepin perheen keskimmäinen, 18-vuotias Rand Mohamad Deep valittiin huhtikuussa Vuoden pakolaisnaiseksi. Hän opiskeli viidessä kuukaudessa suomen kielen, pääsi suomenkieliseen lukioon – ja suoritti sen kahdessa vuodessa huippuarvosanoilla.

Suomen Pakolaisapu on valinnut Vuoden pakolaisnaisen vuodesta 1998 ja Vuoden pakolaismiehen vuodesta 2016. Vuoden pakolainen -palkinnon tarkoituksena on tukea pakolaisia heidän omien tavoitteidensa ja unelmiensa toteuttamisessa uudessa kotimaassa sekä tarjota kannustava esimerkki onnistuneesta kotoutumisesta.

– Palkinto tuntui ihanalta! En ollut kuvitellut, että voisin päästä niin pitkälle, Rand sanoo.

Deebin perhe on lähtöisin Alepposta, jota Syyrian sisällissota runteli pahasti. He pakenivat pommituksia ensin Mauritaniaan, Saharan autiomaahan. Siellä Rand ehti suorittaa lukio-opintoja, jotka jäivät kesken, kun perhe otettiin kiintiöpakolaisina Suomeen. Rand oli aluksi musertunut. Hän oli nimittäin kuullut, kuinka suomen kieli olisi niin vaikea oppia, etteivät lukio-opinnot ja sen myötä jatko-opinnot olisi Suomessa mahdollisia.

– Halusin päästä eroon surusta ja se motivoi minua opiskelemaan. Halusin näyttää itselleni ja muille, että pystyn siihen. Perhe oli suurena tukena ja auttoi minua uskomaan itseeni, Rand kertoo.

Hän ryhtyi opettelemaan suomen kieltä vimmatusti, kävi kursseilla ja opiskeli kotona aamusta iltaan. Kun Rand haki lukioon, rehtori oli hämmentynyt: miten joku voi oppia kielen viidessä kuukaudessa?

– Lakkiaispäivänä rehtori sanoi, että oli hyvä päätös ottaa minut lukioon, Rand hymyilee.

Alkuun lukiossa oli kyllä rankkaa, sillä Rand ei tuntenut ketään ja hän puhui pelkkää kirjakieltä. Vähitellen alkoi kuitenkin helpottaa, kun kielitaito kehittyi ja Randin oli helpompi tutustua muihin. Ensimmäisen luokan lopussa hänellä oli Nastopolin paras keskiarvo ja hän oli saanut suomalaisia ystäviä.

– Suomalaisten hyväksyntä oli ratkaiseva tekijä. Mua ei katsottu ulkomaalaisena ja vieraana, vaan ihan kuin kaikkia muitakin.

Rand tuntuu olevan hyvin innostunut Suomesta ja suomalaisista. Hän opettaa suomen kieltä muille maahanmuuttajille Youtube-kanavallaan ja Facebookissa arabiaksi. Hän tekee sitä vapaaehtoisesti, sillä siitä tulee hänelle hyvä mieli.

– Päämääräni ei ole hyötyä videoista vaan auttaa muita. Ajattelen, että en auta tällä tavalla vain maahanmuuttajia vaan suomalaista yhteiskuntaa. Kielen oppiminen on todella tärkeää, jotta maahanmuuttajat voivat päästä opiskelemaan ja tekemään töitä, Rand pohtii.

Tulevaisuudessa Rand haluaisi lääkäriksi isänsä jalanjäljissä.

– Kun olin pieni, näin miten isä auttoi muita ja ihastuin siihen, kun hän sai ihmiset hymyilemään. Haluan olla sellainen, joka piirtää hymyn ihmisten kasvoille, Rand sanoo.

Rand ei päässyt lääketieteelliseen vielä ensi yrittämällä, mutta on ilmoittautunut valmennuskurssille ja aikoo pyrkiä ensi vuonna uudestaan – tai niin monta kertaa kuin tarvitsee. Hänen unelmanaan on auttaa muita ihmisiä, ja lähteä joskus vaikkapa vapaaehtoiseksi Afrikkaan.

– Olen kiitollinen siitä, miten hyvin meillä on asiat. Olen elänyt sodan keskellä ja nähnyt kauheuksia, mutta sain uuden alun. Haluaisin joskus antaa uusia alkuja myös muille.

"Pyrin lääkikseen niin monta kertaa kuin tarvitsee. Jos on motivaatiota ja tekee ahkerasti töitä, voi päästä pitkälle", sanoo Vuoden pakolaisnainen Rand Mohamad Deep.
 

Ystäväksi maahanmuuttajalle

Vapaaehtoistyön kurssi alkaa 12.10. klo 10-16, muut kokoontumiskerrat ovat 16.10., 23.10., 7.11. ja 13.11. klo 17.30-19.30 Diakoniakeskuksessa.

Ilmoittautuminen 20.9.2019 mennessä Ulla Taipaleelle p. 0447191263 tai ulla.taipale@evl.fi. Kaikki koulutukseen hakeutuvat haastatellaan ennen kurssin alkua. Haastattelut ovat 30.9. ja 8.10. klo 15-18.

Kurssilla käsitellään mm. tukihenkilön roolia vapaaehtoistyössä ja tutustutaan niihin kulttuureihin, joista pakolaisia on tullut eniten. Kurssilla saa tietoa myös Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän ja Lahden kaupungin maahanmuuttajapalveluista sekä kuulee toiminnassa pitkään olleiden tukihenkilöiden kokemuksia.

Tukihenkilönä pärjää tavallisen ihmisen taidoilla ja selkosuomella. Kun oma elämä on tasapainossa, niin monikulttuurinen vapaaehtoistyö tuo uutta näkökulmaa ja iloa elämään.

Tukihenkilö tapaa uutta ystäväänsä noin kerran viikossa 1-1,5 tuntia kerrallaan ja myöhemmin yhteyden pito harvenee tilanteen mukaan. Tukisuhde voi kestää vuoden, mutta usein se jatkuu pitempään ja muuttaa muotoaan, kun suomen kielen taito kehittyy.

Tuulia Halttunen

Jaa artikkeli