”Niiden näkemistä, joita muut eivät näe” – Sirpa kohtaa työssään yksinäisiä, surevia ja uupumuksen kanssa kamppailevia

Diakoniatyöntekijä näkee työssään paljon yksinäisyyttä ja surua, mutta myös voimaantumista ja valon pilkahduksia.

"Ihmisten kohtaaminen auttaa jaksamaan. On ihanaa, kun joku entinen asiakas ottaa yhteyttä ja kertoo, että mulla menee nyt hyvin", diakoniatyöntekijä Sirpa Hytönen kertoo. Kuva: Tuulia Halttunen

Sirpa Hytönen polkee tihkusateessa. 12 kilometrin matkalle mahtuu monta mäkeä, mutta Hytöstä ei haittaa. Pyöräily virkistää ajatuksia.

Hän pysähtyy puolimatkassa kauppaan – on ostettava pullat iltapäivän tapaamiseen. Hän valitsee vitriinistä viinereitä ja voisilmäpullia, ne maistuvat yleensä. Sitten hän nakkaa koriin lounasevään, maksaa ja hyppää takaisin satulaan.

Kohta hän kaartaa jo kirkon pihaan.

– Minusta on hienoa, että meillä Launeella diakoniatyö on tässä kirkolla. Se ilahduttaa, kun joku saapuu kirkolle pyytämään apua, Sirpa Hytönen kertoo.

Ei ole ihme, että olet väsynyt tuossa tilanteessa. Sirpa Hytönen

Hytönen on diakoniatyöntekijä Launeen seurakunnassa. Hän kohtaa työssään perheitä, joilla muut tukiverkot ovat hauraat tai niitä ei ole. Moni asiakas on yksinhuoltaja, ja usein talous on tiukalla.

– Jos talousasioissa tullaan, usein tilanne on se, että perheellä ei ole rahaa ruokaan, ja muualta saadut tuet ovat menneet esimerkiksi laskujen ja velkojen maksamiseen. Yhteiskuntajärjestelmämme ei ole aukoton, Hytönen sanoo.

Kirkko voi tällaisissa tapauksissa järjestää ruoka-apua esimerkiksi lounaslippujen muodossa. Diakoniatyöntekijät antavat myös keskusteluapua ja sielunhoitoa ja miettivät yhdessä asiakkaan kanssa, minkälaisia palveluita tämä tarvitsee. He kuuntelevat asiakkaan tilannetta ja ohjaavat asiakkaan tarvittaessa sosiaali- ja terveyspalveluihin, järjestävät kotipalvelua tai neuvovat esimerkiksi Kelan tukien hakemisessa. He voivat myös auttaa hakemaan erilaisia erityisavustuksia vaikkapa vähävaraisten perheiden harrastuksiin Tukikummisäätiöltä ja Diakoniarahastolta.

– Toimimme ikään kuin edunvalvojina asiakkaillemme. Diakonia on niiden näkemistä, joita muut eivät näe. Meidän tehtävänä on minusta olla myös äänenä yhteiskuntaan päin, Hytönen miettii.

Suorittamisesta elämiseen

Ongelmat ovat usein monisyisiä, ja ne tuppaavat kasaantumaan. Esimerkiksi sairauden kohdatessa saattaa talouskin mennä huonoon jamaan, ja se taas voi luoda stressiä ja ahdistusta.

– Pyrimme kohtaamaan ihmisen ihmisenä, katsoa sinne ongelmien taakse. Usein jo se on merkittävää, että kokee tulleensa nähdyksi, Hytönen kuvaa.

Diakoniatyöntekijän vastaanotolle voi mennä kuka vain, ja sinne hakeudutaan hyvin erilaisista syistä. Taustalla voi olla väsyminen lapsiperhearjessa, sairaus, talousvaikeudet, läheisen kuolema tai vaikkapa yksinäisyys.

– On ihan ok tarvita apua. Vastaanotolla sovitaan yhdessä, miten edetään ja mikä on tapaamisten tarkoitus. Yhdessä voidaan lähteä esimerkiksi surumatkalle, jossa käydään vaihe vaiheelta siihen liittyviä asioita läpi ja annetaan lupa tunteisiin.

Lapsiperheille tarjolla on myös seurakunnan perhetyöntekijä, joka voi esimerkiksi lähteä lasten kanssa leikkimään vanhemman tapaamisen ajaksi. Moni vastaanotolle tuleva vanhempi on lopen uupunut, kun arjen tukiverkot puuttuvat.

Siitä voi seurata pahaa oloa ja pettymys itseen vanhempana.

– Opettelemme armollisuutta itseä kohtaan. Jotain saattaa helpottaa kuulla ihan vain se, että ei ole ihme, että olet väsynyt tuossa tilanteessa, Hytönen kuvaa.

Hytösen mukaan moni asettaa itse itselleen valtavia odotuksia, joihin ei voi yltää. Silloin voisi riman alentaminen helpottaa. Voisiko kodin jättää tänään vähemmälle siivoamiselle? Olisinko valmis ottamaan ulkopuolista apua vastaan?

– Sanon, että pitää pyrkiä suorittamisesta elämiseen. Kunhan perustarpeista huolehditaan, ei tarvitse olla superäiti -tai isä. Lapselle riittää rakkaus ja läsnäolo.

Vedet silmissä kahvitauolla

Joskus tilanteet ovat erityisen haastavia, kun mukana on esimerkiksi perheväkivaltaa ja pieniä lapsia. Diakoniatyöntekijät tekevät tiivisti yhteistyötä lastensuojelun ja sosiaalitoimen kanssa. He näkevät paljon yksinäisyyttä ja surua, mutta myös voimaantumista ja valon pilkahduksia, kun tilanne helpottaa.

– Ihmisten kohtaaminen auttaa jaksamaan. On ihanaa, kun joku entinen asiakas ottaa yhteyttä ja kertoo, että mulla menee nyt hyvin, Hytönen sanoo.

– Myös kollegoiden tuki ja hyvä työyhteisö ovat tärkeitä. Meillä on tapana jakaa tiimissä päivän kevennys, tänään nauroimme vedet silmissä yhdelle sketsivideolle, hän hymyilee.

Iltapäivällä Hytönen keittää kahvia ja kattaa pyörämatkalla ostetut pullat kokouspöydän ääreen. Ne menevät kohta parempiin suihin – nimittäin vapaaehtoisille, jotka pyörittävät syksyn ajan ruoka-aputoimintaa. Vapaaehtoisia toimii seurakunnalla myös monessa muussa tehtävässä, kuten omaishoidettavien ryhmässä, messuavustajina ja syksystä alkaen myös raha-asioihin keskittyvinä tukihenkilöinä, taloustsemppareina.

– Ilman vapaaehtoisia tästä ei tulisi mitään. He mahdollistavat sen, että voimme tarjota ihmisille paitsi konkreettista apua, myös yhteisöllisiä kokemuksia.

Diakoniatyötä Lahdessa 110 vuotta

D-daytä eli diakonian viran päivää vietetään ma 2.9.2019

Yhteinen rukoushetki klo 9 Marian Kammarin kahvilassa, Vapaudenkatu 6.

Tiskirättipaja Marian Kammarissa koko päivän, alkaen klo 9.30. Taiteile itsellesi mieleisesi siivousrätti! Nähtävillä myös esine- ja valokuvanäyttely diakoniatyöstä ennen ja nyt.

Lahden Missiokaupassa Vapaudenkadulla alennusmyynnit, jokaiselle ostajalle yllätys. Missiokaupan myyjien muoti- ja tuote-esittely klo 12 ja 13.

Diakoniajamit klo 18 Marian Kammarin kahvilassa, esiintyjinä Miikka Kallio ja Heidi Pakarinen. Kakkua, kahvia ja musiikkia.

Pientä purtavaa ja musiikkia klo 10–12 Mukkulan kirkon Olohuoneessa, Kilpiäistentie 1.

Peräkonttikahvila klo 10–12 Launeen markettialueella Kirkkiksen edustalla sekä klo 13.30–15 Renkomäen kirjaston edessä.

Kahvia ja pientä purtavaa Rakokiven torilla klo 10–12.

Tuulia Halttunen

Jaa artikkeli