Yrittäjät rakastuivat suhdetoimintaan

Anne ja Risto Rosendahl tapasivat Vapaudenkadulla vuonna 1978. Nyt he vetävät parisuhdeiltoja, joissa ei opeteta mitään.

"Olen oppinut olemaan puuttumatta, jos toinen puristaa hammastahnaa väärin", sanoo Anne Rosendahl. Erilaisuuden hyväksyminen on myös Risto Rosendahlin mielestä ensiarvoisen tärkeää parisuhteessa. Kuva: Tuulia Halttunen

Kävelen Vapaudenkatua ja katselen samalla näyteikkunoita. Joskus pysähdyn hetkeksi katsomaan kelloja, koska olen aikeissa hankkia uuden kellon. Jatkan matkaa ja katsahdan eteeni hieman pidemmälle; näen kaksi tuttua tyttöä, jotka juttelevat Oululaisen edessä.

Näin alkoi Anne ja Risto Rosendahlin tarina – ainakin päiväkirjassa, jonka Risto kirjoitti vuonna 1978.

Anne oli kysynyt, miksi Risto ei koskaan kirjoita hänelle kirjeitä, ja niin mies oli päättänyt koota kokonaisen kirjallisen yhteisiä hetkiä. Kirjanen alkaa parikymppisen Riston tekstillä, joka on otsikoitu jylhästi: ”Kun se kerran alkoi niin kestäköön myös”.

Ja yli 40 vuotta se on kestänytkin – vaan ei sattumalta.

Mulla oli oranssi tapetti ja sä olit Reippaan kannattaja. Anne Rosendahl

– Onnellinen parisuhde ei tule itsestään, Risto Rosendahl sanoo.

Puutarhakin tarvitsee hoitoa

Rosendahlit työskentelevät yhdessä perheyritys NP Housukaupassa. NP eli Naisten Pukutehdas on perustettu Lahdessa vuonna 1919 ja se juhlii tänä vuonna 100-vuotistaivaltaan.

Yrittäjien arki on kiireistä, mutta siihen mahtuu myös toisenlaista suhdetoimintaa. Rosendahlit ovat yksi kolmesta pariskunnasta, jotka aloittavat syksyllä pyörittämään parisuhdeiltoja Lahden seurakuntatalolla.

– Me emme opeta mitään. Meillä ei ole mitään mallia, että tehkää näin, niin olette onnellisia. Mutta me voimme jakaa oman tarinamme, Risto kertoo.

Illoissa vapaaehtoiset pariskunnat kertovat omasta suhteestaan, ja sitten pareille annetaan aikaa keskustella teemasta keskenään. Muille osallistujille ei tarvitse jakaa omia tuntojaan. Rosendahlit ovat vetäneet samantyyppistä toimintaa aiemmin Hollolassa ja todenneet mallin hyvin toimivaksi.

– On hienoa nähdä, kun jollain parilla kehon kieli rupeaa muuttumaan: seuraavassa tapaamisessa ollaankin ihan toisella tavalla lähekkäin, Anne kuvaa.

Parisuhdeiltojen idea lähti muodostumaan yhdessä silloisen Keski-Lahden seurakuntapastori Arto Helteen kanssa. Häneltä tuli myös ehdotus iltojen nimeksi: Parisuhteen puutarha.

– Puutarha kuvastaa kauniisti parisuhdetta: sitä pitää vaalia ja hoitaa. Välillä puutarha kukoistaa, välillä se tarvitsee lannoitetta, Anne kuvaa.

Syksyn illoissa käsitellään erilaisia teemoja, kuten sitoutumista, elämän kriiseistä selviämistä, anteeksiantamista, puhumista.

Niin.

Sitä puhumista.

Sitä Anne ja Risto ovat joutuneet opettelemaan aakkosista alkaen.

Pahaa kahvia ja vääränlaiset leivokset

Risto Rosendahl kokosi parin alkutaipaleen vaiheet yksiin kansiin.
 

Mutta palataan vielä Vapaudenkadulle ja vuoteen 1978.

Anne oli kaupunkilaistyttö, jonka pahin pelko oli joutua maatilan emännäksi.

Risto oli maalta.

He sattuivat samalle laskentatoimen kurssille kauppaopistossa. Risto istui takapulpetissa, Anne edessä.

Anne kiinnitti huomiota pojan kauniiseen paitaan. Ristokin pisti Annen merkille, mutta sanoja ei vaihdettu.

Sitten tuli se Riston kuvailema päivä Vapaudenkadulla, kelloliikkeen edessä. Nuoret tapasivat ensimmäistä kertaa luokan ulkopuolella, perhosia pyrähti vatsaan. Katseet kohtasivat, Risto käänsi omansa pois.

Sitten Anne rohkaisi mielensä ja pyysi Ristoa luokseen kahville.

Hän suostui.

– Me sovittiin heti yhteen: mulla oli oranssi tapetti ja sä olit Reippaan kannattaja, Anne nauraa.

Hieman alkukankeuttakin tarinassa oli. Anne ei osannut keittää kahvia, ja Ristokin toi ihan vääränlaiset leivokset. Maatilan pojalle kaupasta ostetut herkut olivat parasta, mitä hän tiesi – kauppiaan tytär taas ei voinut sietää valmispullia. Tunnelma oli kuitenkin kohdallaan.

– Jotain siinä kolahti. Ajattelin, että tämä on se oikea, Risto sanoo.

Vanhana käsi kädessä

Parisuhde ja sen työstäminen ovat näytelleet Rosendahleilla aina isoa osaa.

– Mulle oli hyvin tärkeä unelma, että vanhana kävellään käsi kädessä, Anne kertoo.

Rosendahlit ovat pitäneet eräänlaista parisuhdeklinikkaa vuosien ajan kotonaankin – vaikka eivät kovin tietoisesti. He ovat kutsuneet toisia pariskuntia kylään: joku on tuonut suolaista ja toinen makeaa, ei olla otettu stressiä järjestelyistä. Sitten he ovat saattaneet kertoa oman parisuhteensa kiemuroista ja kysyä toisilta, miten näiden parisuhde voi.

– Näistä asioista ei usein jutella ääneen toisten parien kanssa, vaikka se tekisi hyvää. Kaikilla on samantyyppisiä ongelmia, Risto sanoo.

Hänen mielestään tilanne on ratkaisevasti erilainen, kun pöydässä istuu kaksi pariskuntaa juttelemassa. Yhdessä keskustelu voi helpottaa ja vapauttaa häpeän tunteesta.

Puhuminen ja kuunteleminen vaikuttavat helpoilta, mutta vaativat käytännössä pitkää harjoittelua – niin myös Rosendahleilla.

Jääkiekko hiersi

Kun Risto kävi yhteen aikaan tiuhaan jääkiekkoharjoituksissa, Annea harmitti.

– Sanoin, että se on ok. Ajattelin kuitenkin, että jos sä jätät ne väliin, sä rakastat mua. Ja jos et, niin… Se oli sellainen testi, hän kertoo.

– Ja minä uskoin mitä sä sanoit, ja menin treeneihin, Risto huokaa.

Tuohon aikaan Annella oli vaikeuksia olla yksin kotona, ja hän koki esimerkiksi Riston työmatkat hylkäämisenä. Jälkeenpäin hän ymmärsi, että kyse oli lapsuudenaikaisista yksin jäämisen kokemuksista ja niiden synnyttämästä pelosta.

Pelon tunteen keskellä syy ei kuitenkaan ollut selvä, ja pelko heijastui koko parisuhteeseen. Risto aisti Annen herkkyyden ja huomaamatta muokkasi käytöstään sen mukaan.

– Yritin säästellä Annea ja välttää kinaa. En kertonut heti, jos oli jotain ikävää asiaa, hän muistelee.

Ikävät asiat tulivat kuitenkin usein itsestään ilmi, ja silloin Anne piti Ristoa epäluotettavana. Miksi hän ei ollut kertonut?

Kierre oli valmis.

Tai olisi voinut olla, jos asioista ei olisi opittu puhumaan.

– Jossain vaiheessa oivalsin, että voin ilmaista tunteita. Että voin sanoa, jos olen tuskastunut tai hermostunut. Se oli valtava helpotus, Risto kuvaa.

Risto ja Anne eivät olleet huomanneet, kuinka erilainen tapa heillä oli ilmaista itseään. Siinä, missä Anne käsitteli asioita puhumalla ja miettimällä ääneen, Ristolle sanoilla ilmaisu ei ollut tuttua.

Risto kertoo olleensa jumissa puhumattomuudessaan: hän kasasi loukkaantumisia sisäänsä, eikä toinen edes tiennyt.

Kun Risto rupesi puhumaan, yllättyi Annekin: tuollahan on mielipiteitä! Parisuhteen dynamiikka muuttui sen jälkeen täysin.

Myös Anne on opetellut luottamaan ja antamaan toiselle tilaa.

– Jos on hiekkaa kämmenellä, ja puristaa liian tiukkaan, valuu se sormien välistä pois. Siinä se taito, Anne pohtii.

Mieluummin onnellinen kuin oikeassa

Rosendahlit mieltävät parisuhteen prosessiksi, jossa on kolme vaihetta: symbioosi, eriytyminen ja kumppanuus. Pariskunta kuvailee olevansa nyt kumppanuusvaiheessa.

Risto tekee Annelle aamupalan joka päivä. Anne muistaa mielellään Ristoa lahjoilla, ja vaikka Risto ei lahjoista niin välitä, ymmärtää hän, että se on Annen tapa sanoa välittävänsä.

He ovat toimiva tiimi, vaikka ovatkin hyvin erilaisia.

– Olen oppinut olemaan puuttumatta, jos toinen puristaa hammastahnaa väärin, Anne kuvaa.

Erilaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen on vaatinut aikaa.

– Minulla oli pitkä prosessi opetella pois sen miettimisestä, kumpi on oikeassa. Jotenkin vasta vanhempana tajusin, että olen mieluummin onnellinen kuin oikeassa, Risto nauraa.

Yhteistä parille ovat samanlaiset arvot ja hengellisyys. Anne valitsi jo pienenä tyttönä hyllystä uskonnollisia kirjoja, Ristolle usko tuli tärkeäksi taloudellisten vaikeuksien kautta.

– Yhteiset arvot ja unelmat vahvistavat. Ja kiitollisuus puolisosta ja elämästä, Risto miettii.

Myös lapset ovat iso tekijä: Annella ja Ristolla on kaksi lasta ja kolme lastenlasta. Lastenlapset ovat herättäneet miettimään, miten valtava merkitys lapsuudella on parisuhteeseen aikuisena.

– Parisuhde on lasten koti. Se on yksi syy, miksi haluamme tehdä vapaaehtoistyötä pariskuntien kanssa. On ratkaisevaa, minkälaisen perinnön me seuraavalle sukupolvelle annamme, Anne sanoo.

Rosendahlit ajattelevat, että parisuhde on tahtomista ja työtä. Ongelmilta ja kriiseiltä ei elämässä voi välttyä, mutta tiimiläisillä on vahva luottamus vanhaan reseptiin:

– Kaiken ydin on rakkaus.

Risto aikoo jatkaa jääkiekkoharrastusta syksyllä. Anne sanoo sen sopivan hyvin.

Tuulia Halttunen

Jaa artikkeli