Mitä jää jäljelle?

He istuvat sairaalavuoteella toistensa käsistä kiinni pitäen. Elämä on saattanut heidät tähän hetkeen. Yhteinen isovanhemmuus, yhteiset juhlat, yhteiset ilon ja surun hetket ovat luoneet siteen, joka on vahva.

”Onneksi sinä näet lastenlasten kasvavan ja varttuvan.” Kommentti saa kyyneleen nousemaan silmään. Tuntuu vaikealta puhua. Toisen katseen kohtaaminen tuntuu ylivoimaiselta. Talvella olimme molemmat samassa tilanteessa. Molemmat pohtivat omaa terveyttään ja tilannettaan. Tällaisetko ovat viimeiset hetket toisen kanssa. Emme näe enää tässä elämässä, ja tuonpuoleisesta meillä on vain aavistus, uskon tuoma toivo.

Mitä jää jäljelle, kun ei ole mitään jäljellä? Mitä jää jäljelle, kun ei ole toivoa paranemisesta? Muistot, mutta tämän toteaminen tuntuu tässä hetkessä jotenkin väljähtyneeltä. Yhteinen elämä ja kohtaamiset, ne olivat ja menivät, toivat iloa ja surua. Tämä hetki, ehkä se onkin jotain, mikä on merkityksellistä? Tämä hetki, jossa kohtasimme yhdessä vääjäämättömän kuoleman. Tämä hetki, jonka merkityksellisyys syntyi vierellä olemisesta, pysähtymisestä. Tämä hetki, jossa voimme jättää toinen toisemme ja tarttua kiinni toivoon jälleennäkemisestä, haparoiden, emme vahvasti, mutta kuitenkin takertuen.

Toisen ihmisen vierelle asettumisella on merkitystä. Tämä merkitys ei lopu milloinkaan, ei edes silloin, kun toinen ei enää tietoisesti vastaa läsnäoloomme. Tuolloin merkitys syntyy sen kokemisesta, että minä olen tässä, kun ei ole mitään muuta jäljellä.

Toisen ihmisen läsnäolo on viesti siitä, että lähtevä ei ole yksin tai merkityksetön. Toisen ihmisen lisäksi Jumala on läsnä. Hän ottaa vastaan kertoen, ettei ole olemassa tilannetta, jossa ei ole mitään jäljellä. Hän antaa toivon toivottomuuteen, jälleennäkemisen toivon.

Toinen lähtee huoneesta, katsoo vielä ovella sairaalavuoteeseen jäävää. Tapaaminen on ollut merkittävä molemmille. Vuoteeseen jäävä tietää, että hän on tärkeä ja rakas. Lähtevä sen, että pienelläkin hetkellä on suuri merkitys, erityisesti silloin kun aikaa on vähän.

Kirjoittaja on diakonian ja sairaalasielunhoidon johtaja.

Petri Määttä

Jaa artikkeli