Jumala ei hylkää petturiakaan – Jaakobin ja Esaun tarinaa kuljettavat yleisinhimilliset teemat

Kuva: Antti Yrjölä

Kädet ovat Esaun kädet, mutta ääni on Jaakobin ääni, arvelee Iisak Ensimmäisen Mooseksen kirjan 27. luvussa. Tähän kohtaukseen tiivistyy perheen sisäinen juonittelu: vanha sokea isä menee lankaan ja antaa esikoiselle kuuluvan siunauksen väärälle pojalle.

Kaksospojat käyvät valtataistelua jo äitinsä Rebekan kohdussa. Esikoisesta, Esausta, tulee metsästäjä ja isän suosikki, Jaakob on kotona viihtyvä äidin poika.

Poikien vartuttua miehiksi Esau suostuu nälkäisenä veljensä ehdotukseen ja myy tälle esikoisoikeutensa halvalla, kulhollisesta papusoppaa.

Jaakob petkuttaa isän siunauksen äitinsä avustuksella. Iisak luulee Jaakobin vuohennahoilla peitettyjä käsivarsia Esaun karvaisiksi käsiksi ja siunaa poikansa. Esau alkaa hautoa kostoa, ja Jaakob joutuu pitkälle pakomatkalle.

Jaakobin ja Esaun tarinan tekee mielenkiintoiseksi se, ettei se istu menestystarinoiden muottiin.

– Muinaisessa Lähi-idässä esikoinen oli omaisuuden perijä ja suvun päämies. Jaakob ymmärtää esikoisuuden merkityksen, kun taas Esau ei aluksi näe sen arvoa, tutkijatohtori Katja Kujanpää Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta toteaa.

Siunaus on ja pysyy

Erikoista kertomuksessa on se, että siunaus on ja pysyy, vaikka se on petoksella hankittu.

– Ainakin Iisak näyttää ajattelevan näin. Siunaus on voimallinen menestyksen toivotus, eikä sitä voi enää siirtää toiselle.

Kujanpään mielestä Jaakobin ja Esaun tarinan tekee mielenkiintoiseksi se, ettei se istu menestystarinoiden muottiin. Siinä ei varsinaisesti kuljeta vaikeuksien kautta voittoon ja kasveta paremmiksi ihmisiksi. Sen sijaan Jaakob pettää veljensä jälleen juuri kun on tavannut tämän vuosien kuluttua ja tehnyt sovinnon.

– Jaakob on siitä kummallinen päähenkilö, että hän toimii usein niin kyseenalaisesti. Siitä huolimatta Jumala valitsee hänet ja luo hänen kauttaan Abrahamille luvatun suuren suvun.

Kujanpään mielestä perheen sisäiset jännitteet nousevat kiinnostavalla tavalla esiin.

– Esausta välittyy kuva suorana, hieman yksioikoisena miehenä, joka on ehkä vähän liian yksinkertainen tähän perheeseen. Jaakob taas puhuu veljelleen koukeroisen kohteliaasti mutta petollisesti.

– Kaunein kohta, jossa veljeksistä kerrotaan, on se, kun he yhdessä hautaavat isänsä. Silloin he ovat sen verran hyvissä väleissä, että voivat toimia yhdessä.

Petoksen kierre

Jaakobin elämää seuraa petoksen kierre. Hän tulee itse petetyksi häävuoteessaan, jonne vaihdetaan toinen nainen, ja pettää myöhemmin vuorostaan appiukkonsa.

Omassa perheessään Jaakob toistaa vanhempiensa mallia ja suosii Joosefia yli muiden poikiensa. Hänen omat poikansa lavastavat veljensä kuoleman ja valehtelevat isälleen siitä.

– Nykyään puhutaan paljon siitä, kuinka traumat ja niistä puhuminen tai puhumatta jättäminen voivat vaikuttaa sukupolvien päähän. Tässä kertomuksessa petoksen tragedia ja pitkät jäljet ovat pysäyttäviä.

Kaikkein puhuttelevinta Kujanpäälle on se, miten Jumalan siunaus kantaa kertomuksessa. Jaakob tietää, että ilman Jumalan siunausta ihminen ei pärjää.

– Jumala ei hylkää edes petollista Jaakobia vaan lupaa olla hänen kanssaan. Kuinka erikoisen ja rikkonaisen henkilön kautta hän toimiikaan pitääkseen lupauksensa!

Anu Heikkinen

Jaa artikkeli